Olen nyt jonkin aikaa pähkäillyt mitä ihmettä pukea ulkoleikkeihin näillä oudoilla helmikuun keleillä. Tähän mennessä ollaan menty toppapuvulla, mutta se on tuntunut nollakeleillä ihan liian kuumalta, kun taas kevääksi ostetut välikausivaatteet ovat vielä ihan liian ohuet…
Tänään toppapuvun ollessa kuivumassa eilisen rapaa-korviin-asti -ulkoilun ja pesun jäljiltä mietin mitä puettaisiin päälle, toppatakki ja housut vai jotain muuta. Ja ta-daa! Silmäni osuivat viime syksyn kevyesti topattuun Pico-takkiin. Ihan täydellinen vaate näille nollakeleille!
Meillä on ulkoiluun ja siistimpään menoon eri vaatteet, ja syksyllä Pico kuului näihin siistimpiin takkeihin. Nyt on kuitenkin kevään mallistosta uusi Pico odottamassa kevätkelejä ja olinkin miettinyt myydäkö camokuosinen Pico pois, vai tulisiko sitä pidettyä uuden takin ohella. Mutta sehän onkin nyt omiaan ulkoilutakiksi ja taas on yksi ulkoiluasuongelma ratkaistu.
Alaosana on toppahousujen sijaan merinovillaiset pitkikset ihoa vasten, kuorihousut päällä ja vielä uudet Reiman kurikset keräämässä isoimmat ravat.
Nuo kurahousut tuntuvat nyt vaan olevan aina väärässä paikassa väärään aikaan…
Eilen ne olivat sisällä, kun lapsi innostui pomppimaan kuralätäkössä ja läträämään hiekkalaatikkoon tuleeseen mutakuoppaan, lopputuloksena korvia myöten ravassa oleva lapsi ja toppahaalari. Kurassa pomppininen on toki sallittua, onhan se superfanituksen kohteen Pipsa Possunkin lempparipuuhaa, mutta kätevämpää toki huuhtaista kurikset suihkun alla kuin heittää koko toppahaalari pesukoneeseen.
Tänään vahingosta viisastuneena kurikset puettiin jalkaa, eikä sitä rapaa sitten löytynytkään.
Mutta onneksi nuo kurahousut ovat ihanan pehmeät, eivätkä ollenkaan sellaista kovaa matskua mitä jotkut kurahousut, joten ei varmasti menoa haitanneet vaikka vähän turhaan puettiinkin.
UUTTA LELUHYLLYYN
KENGÄT KEVÄÄSEEN
Kävin selailemassa Pikkujalkojen valtavaa valikoimaa, ja sinne oli tullut aivan ihania kevätuutuuksia, niin herkullisissa väreissä!
Lopulta klikkasin ostoskoriin nuo alarivin oikeanpuolimmaiset Rapin nahkanilkkurit, ne kun olivat juuri sitä mitä hain, ja korkean varren vuoksi jo heti pidettävät. Ja tietty se, että olivat kivassa alessa vauhditti myös ostopäätöstä. (Ja alessa oli mooonet muutkin kengät, kantsii kurkata!)
Kokokin osui ihan nappiin, ja 25 koon nilkkureihin jäi juuri sopivasti sentin verran kasvunvaraa. Tuolla Pikkujalkojen verkkokaupassa onkin kätevästi ilmoitettu kaikista kengistä sisäpohjan koko, helpottaa huomattavasti koon kanssa pähkäilyä kun ostaa kenkiä netistä!
Aikas ihania kyllä nuo värikkäät kengätkin ovat, en tiedä saanko mielestäni noita pirteän keltaisia Bisgaardin tähtikenkiä! Ihan vastaavia katselin myös vuosi sitten, mutta silloin päädyin Bisgaardin sinisiin tähtitennareihin, olisikohan tänä vuonna keltaisen vuoro?
