ENSIMMÄINEN ITSE LUETTU KIRJA

maailman paras puumaja kirja

Se oli ollut aika hilkulla jo pitkän aikaa. Kuopus oli jo kauan tavaillut sanoja, joskus lukenut niitä kokonaankin, mutta eräänä päivänä loppuvuodesta vain kaikki palaset (tai kirjaimet) loksahtivat kohdalleen ja lapsi oppi lukemaan!

Tämän jälkeen kuopus on lukenut, lukenut ja lukenut. Lapsi on tavaillut sanoja maito- ja jugurttipurkkien kyljistä, kadunvarsien mainoksista, kauppojen seiniltä, lehdistä ja kirjoista. Kokonainen uusi maailma avautui lukutaidon myötä ja sanoja putkahtelee silmiin joka puolelta!

Siinä missä esikoinen on aina lukenut uteliaana ja malttamattomana lähes jokaisen eteen kannetun kirjan, onkin kuopus ollut huomattavasti kriittisempi. Yritin varovaisesti ehdottaa joitain helppolukuisia, juuri lukemaan oppineille tarkoitettuja kirjoja, joista kuopus voisi aloittaa oman lukuharrastuksensa. Mutta ei lapsi oikein innostunut niistä. Saattoi selailla sivun tai pari, mutta lopulta kaikki oli vähän njääh

Mutta sitten löytyi jotain TODELLA kiinnostavaa luettavaa!

maailman paras puumaja

Maailman paras puumaja

Kuopus kävi isoveljensä kirjahyllyllä ja sai sieltä mukaansa veljensä suosittelemana Maailman paras puumaja, 39 kerrosta -kirjan.

Tämän 350 sivuisen (onneksi helppolukuisen) kirjan lapsi päätti sitten valita ensimmäiseksi lastenromaaniksi, jonka lukisi itse.

Noin neljä päivää myöhemmin kirja oli luettu kannesta kanteen. Kirja vei niin mukanaan, ettei lapsi olisi välillä malttanut lopettaa sen lukemista ollenkaan. Ihanaa! Tätä luettiin aamupalapöydässä samalla jugurttia lusikoiden, eskarin jälkeen säkkituolilla köllötellen ja iltaisin peiton alla omassa sängyssä.

maailman paras puumaja kirja

Vaikka kirjassa onkin paljon sivuja ensimmäiseksi itse luettavaksi kirjaksi, on se kuitenkin aika helppolukuinen, sillä kirjassa on paljon kuvitusta. Välillä tekstiä on perinteisesti aseteltuna, välillä kirja etenee sarjakuvamaiseen tyyliin ja kuvia taitaa olla ihan joka aukeamalla, mikä osaltaan pitää lukuintoa yllä.

Tämä kirja on yksi esikoisenkin suosikeista ja lisää tästä kirjasta voit lukea vaikka täältä. Sen verran voin kuitenkin tässä kertoa, että kirja ei todellakaan kerro mistä tahansa tavallisesta puumajasta, vaan tästä puumajasta löytyy mm. suklaaputous, maailman pelottavin vuoristorata ja niin salainen kerros, ettei se ole vielä edes valmis!

Vaikka tämän kirjan jälkeen kuopus on ehtinyt lukea jo muitakin vastaavia helppolukuisia kirjoja, taisi tämä puumaja-kirja tehdä niin lähtemättömän vaikutuksen, että taidan hankkia kirjan muutkin osat luettavaksi. Tähänhän on aikaisemmin ilmestynyt kaksi osaa ja nyt kirjan kaverukset, Andy ja Terry ovat rakentaneet hulppeaan puumajaansa jälleen uusia kerroksia ja kirjasarjan uusimmassa osassa kaverusten puumajassa on jo 52 kerrosta!

Kahden Maailman paras puumaja -kirjoihin hullaantuneen naperon kokemuksella voin siis suositella näitä kirjoja oikeastaan ihan kaikille! Kirjat sopivat niille, ketkä ahmivat innoissaan monipuolisesti erilaisia kirjoja, niille, ketkä eivät juurikaan ole lukemisesta kovin kiinnostuneita (koska nämä ovat todellakin helppolukuisia ja helposti mukaansa tempaavia), sekä näköjään myös niille, ketkä ovat vasta hiljattain oppineet lukemaan.

maailman paras puumaja
maailman paras puumaja kirja

Lisää lastenkirjavinkkejä löydät täältä.

Mukavaa viikkoa!

VUOSI 2021, LUPAAN JA VANNON…

Täten lupaan ja vannon, että en tee tänäkään vuonna yhtään uuden vuoden lupausta! Voisin tietenkin luvata vaikka liikkua enemmän, syödä terveellisemmin, vältellä sokeria (aargh, miten vaikeaa!) ja olla kaikin puolin parempi minä.

Lupausten sijaan päätin pysytellä aivan samanlaisena kuin ennenkin ja miettiä missä olen jo hyvä.

Olen hyvä…

Sietämään epävarmuutta. Olen onnistunut järjestämään mulle työt, jotka ovat pelkkää epävarmuutta. Ja silti rakastan mun töitä! Päivystysperhetyössä kukaan ei (sijoituksen alkuvaiheessa) osaa kertoa kauan lapset tulevat meillä asumaan, eikä päivystäessä kukaan osaa kertoa koska seuraavan kerran meille sijoitetaan lapsia. Myös yrittäminen on epävarmuutta täynnä.

Ajattelemaan optimistisesti. Vaikka tämä on kyllä joskus vähän rasittavaakin. Usein luulen monet asiat helpommiksi kuin ne ovatkaan, koska ajattelen kaikesta niin OPTIMISTISESTI. Aargh! Ehkä sittenkin lupaan ja vannon, että yritän olla pessimistisempi. En lupaa, koska en osaa olla!

Syömään suklaata paljon ilman, että mun tulee huono olo. Taito kai tämäkin?

Sietämään pieniä sotkuja. Tässä olen oikeasti TODELLA hyvä. Olen hyvä totuttamaan silmäni niille rojukasoille, jotka salakavalasti valtaavat keittiön tasot. En oikeastaan edes näe niitä enää!

Tekemään useita asioita samaan aikaan. Osaan esimerkiksi selata kännykkää lähes kaiken muun tekemisen lomassa. LUPAAN JA VANNON, että lopetan tämän. (Olen kuitenkin luvannut ja vannonut jo aikaa sitten, etten vilkuile kännykkää lasten aikana ja tässä olen hyvä. Huh.)

Suoristamaan hiukseni (koska tää on oikeasti helppoa ja ihanan nopeaa). Sen sijaan kihartamista en tajua ollenkaan ja kärsivällisyyteni on pyöreä nolla, mitä tulee hiusten laittoon (mutta ei mietitä sitä nyt).

Olemaan onnellinen. Ja tää on oikeasti hyvä ja tärkeä taito. Osaan nähdä asioissa parhaat puolet, enkä jää murehtimaan sellaisia asioita, joihin en itse voi vaikuttaa.

Keksimään hauskaa tekemistä (eli toisinaan olen aika huono sietämään tylsyyttä).

Rakastamaan lapsiani. Ja myös kertomaan sen heille.

Lukemaan samaa lausetta uudelleen ja uudelleen, kun kuopus pyytää toistamaan kuulemaansa hassua lausetta kirjasta (tämän lapsi on oppinut äänikirjoista, joita kelaa uudelleen ja uudelleen kuullessaan jotain hassua).

Katselemaan joulukuusta marraskuusta tammikuuhun (no tänään se saa lähteä!).

Innostumaan asioista! Ja haaveilemaan! Nää on kans hyviä taitoja, jotka tekevät mun mielestä elämästä paljon hauskempaa!

Niinpä. Mitäpä sitä edes lupaamaan ja vannomaan yhtään mitään kun on jo näin hyvä monessa asiassa!

karkkipurkki blogi

Ps. Nyt *Elloksella -30% LISÄALE Ellos-valikoiman aletuotteisiin ja -20% LISÄALE alennettuihin merkkituotteisiin!

*Alen löydät täältä ja alekoodi on 435701

*mainoslinkki

Ootko sä tehnyt uuden vuoden lupauksia?

HEI HEI VUOSI 2020

Vuosi 2020, olit älytön ja outo. Et todellakaan yksi parhaimmista, mutta varmasti yksi ikimuistoisimmista.

Tuskin kukaan osasi tammikuun alussa arvata, mitä kaikkea toisitkaan mukanasi. Etäkoulut, poikkeusolot, kasvomaskit ja monenlaisia rajoituksia lähes vuoden jokaiselle kuukaudelle.

Mutta onneksi toit muutakin kuin pelkkiä poikkeusoloja ja rajoituksia. Myös niitä tavallisia, mukavia ja ihaniakin asioita.

Näihin 12 kuvaan paketoin sinut ja solmin kauniin rusetin päälle. Hei hei vuosi 2020!

karkkipurkki blogi

Tammikuu

Näin vuoden lopulla kaikkeen tähän outouteen tottuneena tuntuu OUDOLLE miettiä sitä, että tammikuussa me ollaan oltu Tukholmassa! Se olikin ainoa kerta kun tänä vuonna poistuttiin Suomen rajojen ulkopuolelle. Käytiin katsomassa meille tärkeää ihmistä, ja samalla minilomalla huristeltiin myös Tom Tits experimentiin, jossa ei oltu koskaan ennen käyty. Se oli vähän kuin Heureka, samanlaisia tiedejuttuja kolmessa kerroksessa. Hurjan kiva paikka, jonne täytyy joskus mennä uudestaan. Oli ihana aloittaa vuosi tällaisella muutaman päivän reissulla!

Helmikuu

Helmikuussa lähdettiin lasten kanssa joululahjamatkalle Heurekaan. Tehtiin reissusta miniloma, oltiin hotellissa yötä, käytiin kylpylässä ja kyläiltiin meille tärkeiden ihmisten luona. Ihanan tavallista! Oltiin reissussa hyvin, rennoin ja iloisin mielin, vaikka lööpit olivatkin jo tuolloin täynnä uutisia koronasta, joka oli saapunut jo Suomeenkin. Miniloma oli ihana ja onneksi tehtiin se, sillä vain muutaman viikon päästä tuota reissua ei olisi koronatilanteen takia voinut enää tehdä.

Maaliskuu

Etäkoulu! Poikkeusolot! Me noudatettiin kuuliaisesti suosituksia ja oltiin poikkeusolojen julistamisesta asti aika monta viikkoa vain oman perheen kesken eikä käyty oikein missään muualla kuin ruokakaupassa ja ulkoilemassa. Eipä paljon muuta olisi voinut tehdäkään, kun joka paikka aina uimahalleista ravintoloihin oli kiinni. Maaliskuussa kotoiltiin, etäkouluiltiin ja iloittiin siitä, että on sentään kevät eikä vaikka pimeä ja synkkä marraskuu.

Huhtikuu

Huhtikuussa oltiin jo totuttu uuteen ja outoon tilanteeseen. Opeteltiin geokätköilemään ja keksittiin, että voidaan hakea pikaruokaravintolasta hampurilaisateriat ja kattaa ne auton peräkonttiin. Lapsista oli niin hauskaa syödä parkkipaikalla auton peräkontissa istuen, että he toivoivat, että voitaisiin jatkossakin syödä niin, heh.

Toukokuu

Toukokuussa vietettiin vappua ja täällä blogissa kerroin mm. millaista on olla sijaisäitinä ja millainen on ollut meidän matka päivystäväksi sijaisperheeksi.

Ostettiin maastopyörät (ja kattotelineet autoon) ja pyöräiltiin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Elämä alkoi palautumaan aika normaaliksi kevättalven tiukkojen rajoitusten jälkeen.

Toukokuussa rakennettiin (siis mies rakensi) leikkimökkiä ja malttamattomana odotin sen valmistumista!

Kesäkuu

Kesäkuussa valmistui meidän ihana leikkimökki! Eikä pelkästään leikkimökki vaan myös ihana terassi merirosvolaivoineen ja uima-altaineen sen ympärille. Leikkimökkiä käytiin kuvaamassa ja siitä tehtiin juttu meidän paikallislehteen. Kuulin, että sama juttu oli julkaistu myös Aamulehdessä. Nukuttiin lasten kanssa yksi yökin tuolla leikkimökissä.

Leikkimökistä löytyy lisää juttua täältä. 

Heinäkuu

Heinäkuu oli IHANA ja siihen mahtui vaikka miten monta ikimuistoista hetkeä ja retkeä. Oltiin kahdesti juhlissakin ja nähtiin paljon meille tärkeitä ihmisiä. Silloin myös löysin kirppikseltä ihanat vanhat ruskeat puutuolit, jotka maalasin suloisilla karkkiväreillä. Tykkään näistä edelleen aivan hurjasti!

Tänä vuonna tuli tuunailtua muitakin kalusteita. Tein kultaa rakastavalle kuopukselle kultaisen pöytävalaisimen, värjäsin meidän sohvan vaaleanpunaiseksi ja mies tuunasi kirppislöydöstäni kuopukselle aivan ihanan kirjoituspöydän.

Elokuu

Vuoden paras vaateostos tehtiin elokuussa! Esikoisella oli silloin syntymäpäivä ja lapsi toivoi eniten saavansa Brawl Stars Leonin hupparin. Tämä ei ollutkaan mikään helpoin toive toteuttaa, mutta ilokseni löysin ompelijan, joka taikoi lapselle tismalleen sellaisen hupparin kuin toiveissa oli ollutkin.

Syyskuu

Syyskuussa retkeiltiin varmasti enemmän kuin aikoihin. Löydettiin tosi kiva retkipaikka ja esikoisen kaverisynttäritkin pidettiin metsässä.

Syyskuu oli aika ihanaa aikaa, sillä silloin taisi koronatapauksia olla aika vähän, kun mitään suurempia rajoituksiakaan ei silloin ollut. Saatiin jopa pidettyä lapsille perinteiset tuplajuhlat, johon kutsuttiin suuri määrä sukulaisia juhlistamaan lasten synttäreitä. Oli IHANAA nähdä ihmisiä!

Lokakuu

Heti joulun jälkeen paras juhla vuodessa on halloween! Miten ihanaa on tehdä kaikenlaisia hassuja ja hurjia halloweenherkkuja. Tänä vuonna vietetiin pieniä halloweenkemuja hurjien herkkujen kera ja lapset kävivät karkki ja keppos kierroksella.

Lokakuu on muutenkin yksi mun lempparikuukausista.

Marraskuu

Marraskuussa alettiin virittäytymään joulutunnelmaan ja onnekkaina ehdittiin myös Koiramäen jouluun juuri ennen kuin se uusien koronarajoitusten takia suljettiin.

Marraskuussa aloitettiin myös meidän kolmannessa lastenhuoneessa miniremppa, kun maalattiin aikaisemmin vihreänä ollut seinä kauan haaveilemallani vaalealla sitruunankeltaisella. Huoneesta tuli just niin ihana kuin olin kuvitellutkin!

Joulukuu

Joulukuu oli ihana ja täynnä joulufiilistelyä. Tehtiin niin paljon kivoja jouluasioita ettei varmaan koskaan ennen olla tehtykään! Jouluaatto oli aivan uudenlainen ja poikkeuksellinen, mutta ihan kiva sekin.

Vaikka vuosi olikin outo ja monenlaisia rajoituksia täynnä, ehdittiin me yllättävän moneen kivaan paikkaan vuoden aikana! Käytiin Särkänniemessä kesällä ja syksyllä Karmivan karnevaalin aikaan, oltiin kesälomareissulla lasten mummalla, Miljoona tivolissa Tuurissa, Viikinsaaren kesäteatterissa katsomassa Tatua ja Patua, Puuhamaassa, ristiäisissä, häissä, kolmella hotellilomallakin ja vaikka missä!

Mukavaa vuoden viimeistä päivää!