PERHEPEDISTÄ OMAAN SÄNKYYN

Pinnasängyssä pölyttyneet petivaatteet on tuuletettu ja vaihdettu puhtaisiin, ja vähän tässä olisi suunnitelmissa vihdoin ottaa tuo sänky käyttöön!

Esikoisen vauva-ajalle mulla ei oikeastaan ollut mitään suunnitelmia etukäteen, siis miten meillä nukuttaisiin, söisikö vauva tuttia tai kauanko imettäisin, vaan ajattelin mennä fiiliksen mukaan, lapsentahtisesti. Miten tuntuisi helpoimmalta ja tietenkin omalle vauvalle parhaalle vaihtoehdolle. Aika nopskaa huomasin, että meille paras tapa nukkua oli ottaa vauva samaan sänkyyn viereen tuhisemaan. Näin vauva oli helppo syöttää öisin, eikä lapsi oikeastaan ehtinyt kunnolla edes herätä ruokahetkiä varten, ja mä sain koomailla puoliunessa, ilman, että tarvitsi nousta sängystä mihinkään. En edes tiennyt, että tuolle tavalle oli oma termikin, perhepeti.

Sama nukkumisjärjestely on toistunut kuopuksenkin kanssa, tällä kertaa toivoinkin, että samalla systeemillä saataisiin meille helpot yöt. Koska mulla ei oikeastaan ole mahdollisuutta nukkua päivisin, haluan nukkua öisin, ja parhaiten se sujuu, jos vauva on valmiiksi kainalossa. Mutta hups, meidän vauva ei enää olekaan ihan vauva, vaan jo menevä taapero, ja nyt alkaisi olla aika siirtyä omaan sänkyyn nukkumaan.

Tällä hetkellä lapsi nukahtaa iltaisin meidän parisänkyyn, ja heräilee siellä muutaman kerran (ja mä saan ravata nukuttamassa lasta uudelleen ja uudelleen), ennen kuin saa jommasta kummasta vanhemmasta sinne seuraa. Ongelmana on myös se, että herättyään taapero nousee salamana pystyyn ja lähtee liikkeelle. Eilen lapsi löytyi pimeästä makuuhuoneesta yöpöydältä kököttämässä, hui!

Tätä omaan sänkyyn siirtymistä on vetkuteltu nyt näin pitkälle, kun en ole jaksanut aloittaa tätä urakkaa, mikä varmasti alkuun tietää rauhattomia iltoja, pitkiä nukutuksia ja katkonaisia öitä. Samalla tietenkin täytyisi lopettaa myös imettäminen (koska muuten nostan lapsen yöllä taas viereeni..) ja vähän kyllä jännittää miten tämä onnistuu, kun lapsi ei ole koskaan syönyt tuttia, enkä sitä nyt tietenkään enää edes haluakaan opettaa. Hassua muuten, THL:n suositus on jatkaa imetystä vähintään kahdentoista kuukauden ikään asti, ja aika moni tuntuu ajattelevan, että suositus on lopettaa imetys kahdentoista kuukauden iässä. Mulle kyllä sopisi nyt lopetella, että saataisiin nämä nukkumajärjestelyt uusiksi.

Mun superoptimistisissa visioissa kuopus hoksaa omassa sängyssä nukkumisen ihanuuden parissa yössä, ja jo muutaman yön jälkeen voidaankin siirtää pinnasänky lasten yhteiseen makkariin. Vähän jo harkitsin tuosta pinniksestä toisen laidan poistamistakin tässä samalla, mutta ehkä jätetään se kuitenkin myöhempään, haha.

Katsotaan nyt ensin, miten tämä oikeasti sujuu, hah.

Jos teillä on vinkkejä perhepedistä omaan sänkyyn siirtymiseen, niin otan ilolla vastaan! 

PALASIA YKSIVUOTISKUVAUKSISTA

Kuvat: Piritta Lipiäinen

Me ollaan käyty Veikon kanssa joka vuosi Piritta Lipiäisen kuvattavana synttäreiden aikaan, ja koska halusin kuopukselle samantyyliset yksivuotiskuvat, löydettiin me jälleen itsemme tutulta studiolta Lempäälästä.

Eilen sainkin sähköpostiin kasan ihania synttärikuvia, ja oon vaan huokaillut ja ihastellut näitä. Omat lempparit kuvien joukosta jo löytyi, ja ne päätyvät olohuoneen valokuvaseinälle muiden lempparikuvien joukkoon.

Tykkään kuvata paljon itsekin, mutta haluan silti pitää kiinni tavasta viedä lapset edes kerran vuodessa ammattilaisen kameran eteen. Toki nyt isomman pojan päiväkotiarjen alettua saadaan vuosittain myös päiväkotikuvat (ja aikaisemmin tietty myös kerhokuvat), mutta ne on enemmänkin hauskoja muistoja siitä ajasta albumiin laitettavaksi, kuin niitä kuvia, joita laitettaisiin kehyksiin ja seinälle.

Me ollaan otettu synttärikuvien yhteydessä aina myös muutama perhekuva, mikä on mun mielestä ollut tosi kiva tapa. Aika harvoin muuten tulee otettua kuvia, joissa koko perhe on yhtäaikaa, ja varsinkaan sellaisia, jotka olisivat onnistuneita otoksia, haha.

Loppuun vielä pari kivaa alevinkkiä! Ainakin meillä on jo alettu miettimään joululahjahommia, ja Lego ja Disney-tuotteita löytyykin nyt -20-40% alella täältä*. The Brand merkin lastenvaatteita taas superhyvällä -50% alella löytyy täältä*.

Tykkäättekö te ottaa synttärikuvat itse, vai turvaudutteko ammattilaisen apuun?


Tähdellä merkityt mainoslinkkejä

YKSIVUOTIAS – POSTAUSSARJAN VIIMEINEN OSA

Täällä blogissa ollaan seurattu meidän vauvavuoden etenemistä kuukausipostauksissa (joista aikaisemmat löytyvät täältä: 1kk2kk3kk4kk5kk6kk7kk8kk9kk10kk, 11kk), ja tässä tulee vauvavuodesta kertoavan postaussarjan viimeinen osa.

Vauva (joka taitaa virallisesti olla jo taapero, vaikka ei vielä varsinaisesti taaperrakaan) täytti viime viikolla vuoden. Tuo synttäripäivä huilailtiin kotona kovassa kuumeessa ja jouduttiin perumaan sille päivälle varattu yksivuotiskuvauskin. Flunssan hellitettyä napattiin yhtenä päivänä kummeilta saatu ihana Vilacin potkuauto kainaloon ja käytiin ottamassa vähän valokuvia kauniissa syyssäässä. Kuvattava viihtyi hienosti kameran edessä. Ainakin kaksi minuuttia, haha. Kuvasaldo jäi siltä erää vähän suppeaksi, mutta onneksi me päästään ensi viikolla Piritta Lipiäisen kuvattavaksi, niin saadaan varmasti ihania kuvia meidän molemmista synttärisankareista.

Tämä yksivuotiskatsaus näyttää kyllä kovasti samanlaiselta, mitä 11kk-kuulumisetkin. 

Lapsi liikkuu konttien, joskus innostuu työntämään kävelykärryä, mutta ei vielä ole kovinkaan kiinnostunut kävelemään lähtemisestä. 

Ruokia syö hyvällä ruokahalulla, jos ne ovat puuroa tai jugurttia, lämpöiset sapuskat eivät kovin hyvin uppoa, ja suurin osa tarjotuista ruokalajeista on jo lähtökohtaisesti niin epäilyttävän näköisiä, ettei niitä viedä edes suuhun maistettavaksi. Ellei sitten tarjoilu ole lattialla, sieltä suuhun menee täysin suodattamatta niin hiekanjyvät, paperinpalaset, kuin koirien sisälle kantamat havunneulasetkin.

Hampaita ei ole suussa vielä yhtään, mikä tietenkin lisää vähän haastetta ruokien miettimiseen (hammaslääkärin näkökulma asiaan oli, että mitä myöhemmin, sen parempi. Näin mahdollisuus välttää kariesbakteeri on parempi). 

Nukkuu meidän vanhempien sängyssä (kyllä, vieläkin) ja lipittää maitoa lähinnä öisin. Olin suunnitellut imettäväni vuoden ikään neuvolan suositusten mukaisesti, mutta nyt en kyllä yhtään osaa sanoa kauan vielä jatkan. Meidän yöt vaan sujuu nyt näin tosi helposti. Ja joo, onhan siinä myös sitä luopumisen haikeutta, pian meillä ei ole enää vauvaa, vaan kaksi leikki-ikäistä lasta. Jospa pitämällä vauvaa vierelläni saan ajan pysähtymään hetkeksi.

Myös isoveljellä oli mielipiteensä vauvavuoden päättymisestä.

Millaista nyt on, kun pikkuveli on jo yksivuotias, eikä enää vauva?

Milloin sille kasvaa hampaat? Varmaan satavuotiaana!


Mikä on erilaista, kun pikkuveli on vuoden ikäinen?

Se on isompi ja osaa seistä ja istua. Ja sanoa ei.


Osaako se sanoa muuta, kuin ei?

Pää pää, pii poo, king kong.


Mitä pikkuveljet tekee?

Leikkii vauvaleikkejä.


Mitä isoveljet tekee?

Vahtii pikkuveljeä ja leikkii ja piirtää. Ja juo superjuomaa.


Mitä te nyt tykkäätte leikkiä yhdessä?

Piirrellä ja askarrella. Mutta ei pikkulegoilla.


Osaako pikkuveli jo piirrellä ja askarrella?

Ei.


Mikähän pikkuveljestä tulee isona?

Poliisi tai palomies. Tai sairaanhoitaja.


Mitä teissä on samanlaista?

Meillä on samanväriset tukat. Ja otsa. Ja iho. Mutta eri tuntuinen.


Minkälaisia yksivuotiaat on?

Sellasia vauvoja mun mielestä.

Tähän päättyy postaussarja vauvavuodesta. Pikkuveljen kuulumisia varmasti jossain määrin blogista löytyy jatkossakin, mutta pääasiassa tästä eteenpäin keskitytään niihin pinnallisiin juttuihin, vaatekaapin sisältöön ja pohditaan lastenhuoneen sisustusratkaisuja.

Lastenhuoneet meillä meneekin nyt vähän uusiksi, ja varmaan aika pian pääsenkin esittelemään teille poikien uutta yhteistä makuuhuonetta! 

Mitäs teidän vuoden ikäisille kuuluu?