5 + 1 MYYTTIÄ LASTEN MERKKIVAATTEISTA

Niin Helsingin Sanomat, kuin Ilta-Sanomatkin ovat hiljattain kirjoittaneet lasten merkkivaatteisiin hurahtaneista äideistä. Mun mielestä tuo aihe on aika loppuunkulunut, mutta toisaalta ymmärrän, että aina on niitä keille aihe on ihan uusi ja ihmetystä aiheuttava. Jostain syystä lasten (merkki)vaatteet ovat kovin tunteitakin herättävä aihe ja on tiettyjä väitteitä, joita kuulee niin merkkivaatemutsien, kuin silmienpyörittelijöidenkin suusta.

Tarkastellaanpas muutamaa yleisintä myyttiä lasten merkkivaatteista!

lasten merkkivaatteet

1. Merkkivaatteisiin puetut lapset joutuvat tönöttämään paikoillaan leikkipuiston reunalla, etteivät vaatteet likaannu.

Tarua. Merkkivaatteet, ihan kuten kaikki muutkin vaatteet, on ostettu käyttöä varten ja ne päällä saa pomppia kuralätäköissä, kiipeillä puissa ja likaiset (merkki)vaattet voi sitten pestä pesukoneessa. Ja varmasti jokainen vanhempi vaatteista riippumatta kieltää joskus lastaan hinkkaamasta itseään rapaiseen autoon puhtaat vaatteet päällä, tai ainakin mun mielestä on kiva mennä kauppaan tai ravintolaan puhtaisiin vaatteisiin puetun lapsen kanssa, oli ne vaatteet sitten ommeltu aasialaisessa hikipajassa, tai käsityönä Suomessa.

2. Merkkivaatteet ovat eettisempiä ja ekologisempia.

Totta ja tarua. Merkki itsessään ei ole eettisyyden tai ekologisuuden tae, mutta on totta, että merkkivaatteiden joukosta löytää eettisiä ja ekologisia vaatteita helpommin, kuin markettien tai ketjuliikkeiden valikoimasta. Vaikka poikkeuksiakin on, niin suuri osa ketjuliikkeiden vaatteista tuotetaan halpatyövoimamaissa epäeettisissä olosuhteissa, ja vaatteen alkuperää on vaikea saada selville. Monet merkkivaatteet taas liputtavat tuotannon läpinäkyvyyden nimeen, ja kertovat mielellään tehtaat, joissa (aikuiset, normaalia palkkaa saavat) ihmiset ompelevat vaatteita. Myös myrkyttömiä ja ekologisia materiaaleja käytetään useammin merkkivaatteissa, vaikka ilahduttavasti myös ketjuliikkeiden valikoimistakin löytyy jo luomupuuvillaa.

3. Merkkivaatteisiin puetut lapset oppivat jo pienenä vääränlaiset kulutustottumukset, eikä heille isompana kelpaa kuin kalliit vaatteet.

Tarua. Lapsille vaatteet, myös merkkivaatteet, ovat vain, noh, vaatteita. Enpä usko, että kukaan vanhempi mainostaa lapselleen vaatteiden olevan merkkivaatteita, kalliita tai muutenkaan erityisiä. Eihän ketjuliikkeiden vaatteisiinkaan puetulle lapselle painoteta, että tässä me nyt puetaan tätä halpaketjun paitaa päälle ja automarketista ostettuja housuja jalkaan, ja nämä muuten oli halvat.

lasten merkkivaatteet

4. Merkkivaatteisiin kuluu niin paljon rahaa, ettei lapselle voi säästää rahaa tulevaisuuden varalle.

Tarua. Tuntuu hassulle ajatukselle, että ketjuliikkeistä vaatteiden ostaminen tekisi vanhemmasta automaattisesti säästäjän, joka kerryttää jälkikasvulleen muhkeaa jättipottia pankkitilille. Pesämunaa tulevaisuuden varalle voi varmasti kerryttää (tai olla kerryttämättä) riippumatta siitä mistä ja millä hinnalla vaatteita ostaa.
Netti on muuten pullollaan merkkivaatekirppareita, ja myös merkkivaatteita voi ostaa edullisemmin ja käytettynä. Tällähän myös moni perustelee merkkivaatteisiin panostamista, siis sillä, että ne saa helposti myytyä (ja usein vielä hyvään hintaan) eteenpäin, kun taas käytetyistä ketjuliikkeiden vaatteista ei meinaa päästä eroon edes ilmaiseksi.

5. viiden euron markettipaita kestää ihan yhtä hyvin, kuin viidenkympin merkkivaate.

Totta ja tarua. On ihan sama onko trikooleggarit luksusmerkiltä vai halpaketjusta, kun ne päällä kaatuu pyörällä soratielle. Hajalla ovat molemmat. Vaikka merkki ei olekaan aina laadun tae, on kuitenkin todennäköisempää, että merkkivaate kestää pesusta toiseen pitäen muotonsa, kun taas parin euron paita on muutaman pesun jälkeen muotonsa menettänyt lattiarätti.

6. Merkkivaatteiden ostamisessa ei ole mitään järkeä!

Totta ja tarua. Merkkivaatteiden ostamisessa on paljonkin järkeä, varsinkin, jos arvostaa kestävyyttä, eettisyyttä, ekologisuutta ja jälleenmyyntiarvoa. Mutta täytyy myöntää, että kaikessa touhussa ei kyllä ole mitään järkeä. Kuten nyt vaikka droppipäivänä (siis silloin, kun mallisto julkaistaan) ennen kukonpierua kivijalkaliikkeen oven takana jonottamisessa, että ehtii varmasti (tai edes toivottavasti) saada justiin sen haluamansa vaatekappaleen. Tai droppi toisensa jälkeen suositun verkkokaupan sivuille ryntäämisessä, vaikka ne sivut kaatuvat ihan joka kerta. Tai no, nykyään kai saa jonotusnumeron tsiljardijotain. Siis verkkokauppaan! Mun mielestä ei ole myös järkeä hamstrata vaatteita järjettömiä määriä, niin ekologisia kun ovatkin. Vai ovatkokaan enää, jo niitä haalitaan yli tarpeiden?

Mitäs myyttejä teille tulee mieleen?

Ps. Mä muuten itse tutustuin lasten merkkivaatteisiin, kun vauvakoosta ulos kasvaneelle esikoiselle piti ostaa vaatteita, mutta isommat (siis yli 86cm kokoiset) lastenvaatteet olivatkin tosi voimakkaasti sukupuolikoodattu traktoreilla ja ankeilla poikaväreillä. Kaipasin leikkisiä ja lapsellisia vaatteita hauskoilla kuoseilla, ja sellaisia löysin lopulta lasten merkkivaatteista. Vasta tuon ulkonäköpuolen jälkeen hoksasin käytännön kautta, että vaatteet ovat paljon kestävämpiä ja laadukkaampia ja kiinnostuin myös ekologisuudesta ja eettisyydestä. Ja tiedättekös, vaikka itse ostan pääasiassa merkkivaatteita lapsille (ja toki meiltä löytyy niitä ketjuvaatteita myös!), en koskaan vertaile muiden lasten vaatteita tai erityisemmin edes kiinnitä huomiota siihen, mitä muille lapsille on puettu. Toivon, ettei merkkivaatemutsejakaan lokeroida vaatemieltymysten takia, aika harmitonta puuhaa tämä kuitenkin on, vai mitä?

lasten merkkivaatteet

Postauksen kuvat:

Vimma: Suomalainen vaatemerkki, jonka ekologisista materiaaleista valmistetut vaatteet tehdään Suomessa ja Virossa.
Aarrekid: Suomalainen vaatemerkki, jonka luomupuuvillaiset vaatteet valmistetaan Portugalissa.
Kukukid: Puolalainen merkki, jonka puuvillaiset (öko tex standardi 100 = kankaassa ei haitallisia kemikaaleja) vaatteet valmistetaan Puolassa.

Aarrekid ja Kukukid löytyy Tuutilullan valikoimasta, Vimma tulossa valikoimaan kevään aikana!