Nyt se on sitten ohi. Kuuden vuoden kotiäitiys.
Olo on aika hassu ja vähän haikeakin, kun koti hiljenee ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen neljäksi tunniksi joka arkipäivä. Tuntuu, kuin pojat olisivat vielä muutama päivä sitten olleet ihan pienen pieniä, ja yhdessä yössä pikkuisista naperoista kasvoi osaavat ja isot eskari- ja päiväkotilapset. Ei enää koskaan aikataulutonta arkea, tai keskellä viikkoa otettuja hassuja vapaapäiviä. Ei enää lounaan kokkailua arkisin (tästä olen vähän hassun innoissani, yksi ruoka vähemmin keksittävänä ja kokattavana, huh!) tai työvuorojen sumplimista miehen kanssa. Sen sijaan neljä kokonaista tuntia aikaa tehdä töitä keskeytyksettä, miten luksusta!
Kuusi vuotta tuntuu kyllä hirmuisen pitkältä ajalta, eikä mulla olisi ollut kuuden vuoden kotiäitiyteen mahdollisuutta ilman omaa yritystä. Kotiäitiyden ja yrittäjyyden yhdistäminen on välillä ollut myös rankkaa (oi kyllä!), ja toisinaan olen mielessäni toivonut, että olisin saanut olla vain kotiäiti. Että olisin saanut viettää päiväuniajat pyykkejä lajitellen, tai kahvikuppi kädessä naistenlehtiä selaillen. Että en olisi joutunut nakuttamaan tietokoneen näppistä työhuoneessani silloin, kun muu perhe ulkoilee aurinkoisena kesäpäivänä. Etten olisi koskaan joutunut sanomaan lapsille, ettei äiti nyt ehdi, kun äitin täytyy tehdä töitä. Nolona myönnän, että mulla on varmasti jäänyt moneen sähköpostiin vastaamatta, koska en vain ole ehtinyt. Mutta yrittäjyys on mahdollistanut mulle paitsi kuuden vuoden kotiäitiyden, myös sen, että olen tuntenut itseni tärkeäksi muutenkin, kuin äitinä. Tiedän, että olisin tylsistynyt pelkkään leikkipuistoralliin ja puuron keittoon, ja on ollut ihanaa, kun lastenhoidon ohella olen voinut tehdä niitä työjuttuja, joista oikeasti innostun, ja olen saanut toteuttaa hassujakin ideoitani, kuten nyt vaikka perustaa uuden verkkokaupan.
Yrittäjyys toi mun kotiäitiarkeen myös ihanaa vapautta ja aikatauluttomuutta. Ollaan saatu nauttia yhdessä hitaista aamuista ja pidetty vapaapäiviä keskellä viikkoa. On myös paljon niitä päiviä, jolloin olen saanut tehtyä työt päiväuniaikaan ja lasten mentyä nukkumaan, ja kaiken muun ajan olen voinut viettää poikien kanssa yhdessä.
Nyt on aika opetella uudenlaista arkea, ja tämä tuntuu oikeastaan aika kivalle! Vaikka välillä koitankin taistella tylsiä rutiineita vastaan, tuo tämä uusi aikataulullinen arki sopivan rytmin meidän päiviin. Päivisin tehdään töitä sormet tietokoneen näppiksellä iloisesti tanssien, iltapäivällä touhutaan lasten kanssa ilman, että keskeneräiset työjutut pyörisivät mielessä ja iltaisin lasten mentyä nukkumaan voidaan katsoa vaikka Netflixistä jakso lempparisarjaa, ja mennä sen jälkeen itsekin nukkumaan. Kuulostaa varmasti aivan tavalliselle arjelle, mutta meille tämä on ihan uutta, enkä voisi olla tästä enempää innoissani!
Oli ihanaa olla kuusi vuotta kotiäitinä, mutta uusi aikataulullinen arki tuntuu justiin sopivalle vaihtelulle näiden vuosien jälkeen.
Aurinkoista alkavaa viikonloppua!