Me piipahdettiin muutama viikko sitten Tallinnassa parin yön pikareissulla ja haluttiin käydä jossain, missä ei olla aikaisemmin käyty. Niinpä kohteeksi valikoitui Lennusadam, eli Tallinnan merimuseo.
Aivan täydellinen lapsiperhekohde, jossa vierähtikin useampi tunti! Lapset olisivat viihtyneet museossa pitempäänkin, mutta me vanhemmat haluttiin useamman museossa vietetyn tunnin jälkeen jatkaa matkaa jo muualle. Tänne ei siis kannata tulla hätäisesti poikkeamaan, vaan kannattaa varata kunnolla aikaa.
Kun liput on ostettu sisääntuloaulasta, hurautetaan hissillä yläkertaan, jossa aukeaa koko iso ja upea museoalue näkyviin. Kierros aloitetaan yläkerrasta, eli vedenpäällisestä maailmasta, kunnes laskeudutaan alakertaan, eli vedenalaiseen maailmaan. Näyttely on siis jaettu kolmeen tasoon, ilma-, merenpinta- ja vedenalaiseen tasoon. Yläkerran sillalta näkyvät esineet näyttävät siis siltä, miltä ne näyttäisivät meren pinnalta tai meren rannalta katsottuna ja museohallin lattia puolestaan kuvaa merenpohjaa.
Merimuseossa on vaikka mitä nähtävää ja ihmeteltävää, mutta parasta on se, että oikeastaan kaikkeen saa koskea ja joka puolella on jotain jännää puuhaa. Löytyy kaikenlaisia simulaattoreita, interaktiivisia juttuja, värityskuvia jne, ja sitten se kaikkein huikein juttu, suuri Lembit-sukellusvene, jonka sisään pääsee aivan oikeasti!
Sukellusveneeseen laskeudutaan kapeita portaita pitkin, ja seuraavaksi voikin kuvitella seilaavansa merenpinnan alapuolella sukellusveneen kyydissä, hui. Sukellusvene on juuri niin suuri sisältä, kuin se ulkopuolelta näyttääkin. Lapset tutkivat innoissaan sukellusveneestä löytyviä huoneita, testasivat sänkyjä, kurkkivat vessaan, ihmettelevät joka paikassa kulkevia putkia ja istahtavat tietenkin myös ruorin ääreen.
Kuopus halusi sukellusveneeseen uudelleenkin, kun taas esikoisen suosikki oli hurja konekiväärisimulaattori, kääk.
Lapset kokeilivat innoissaan myös lentosimulaattoria, mutta aivan heti en näiden lentokapteenien kyytiin lähtisi, sen verran hurjaan syöksylaskuun kone kerta toisensa jälkeen lähti.
Museosta löytyi myös hauska pieni myrskyhuone, jossa pääsi kokeilemaan miltä tuntuu pieni, tai vähän isompi myrskytuuli.
Hauska piste oli myös alue, jossa sai sovitella merimiesasuja, ja ottaa valokuvia. Ensin puettiin asut päälle, sen jälkeen painettiin valokuva-automaatista nappia ja asetuttiin vihreän valokuvausseinän eteen. Valmiin mustavalkoisen valokuvan sai lähettää omaan sähköpostiinsa, josta se oli hauska jakaa vaikka Facebookiin!
Kaiken kivan akvititeetin ohella museosta löytyi myös monenlaisia pienoismalleja, joiden seasta olikin hauska bongailla tuttuja laivoja.
Museon pihalta olisi löytynyt myös leikkipuisto, mutta me ei jääty sitä etsimään, koska haluttiin lähteä talsimaan kohti Telliskiveä ja F-hooneen herkkuja.
Vaikka meidän kolmevuotias ei olekaan enää aikoihin käyttänyt rattaita, otettiin rattaat reissulle mukaan, koska tiedettiin, että siellä kävellään paljon ja pitkiäkin matkoja. Niinpä rattaat olivat myös merimuseossa meillä mukana, ja niiden kanssa pääsi oikein hyvin kulkemaan, joten museo sopii hyvin myös rattaiden kanssa liikkuville.
Onko Lennusadam tuttu paikka?