Päivystysperhetyöhön liittyen monia usein kiinnostaa millaisia vastoinkäymisiä me ollaan tässä työssä kohdattu. Tätä kysytään aika usein ja joka kerta mua jopa vähän nolottaa, kun en oikein keksi mitään hankaluuksia, joita me oltaisiin kohdattu. En kuitenkaan haluaisi antaa tästä työstä liian ruusuista kuvaakaan, sillä eihän tämä työ toki aina ole helppoa, eikä tällainen työ varmasti kaikille sovi.
Kuten Kaksplussan haastattelussa totesinkin, olen luonteeltani tosi optimistinen ja näen asioissa usein niiden hyvät puolet. Ehkä joku muu saattaisi kokea vastoinkäymisinä ne asiat, joista itse ajattelen, että ne vain kuuluvat osaksi tätä työtä. Tai ehkä me vain ollaan oltu onnekkaita, kun ollaan säästytty suuremmilta vastoinkäymisiltä.
Tässä nyt kuitenkin pieni lista asioista, joita saattaisi pitää vastoinkäymisinä tai tämän työn haasteina:
ENNAKOIMATTOMUUS
Aika monessa muussa työssä on helppo ennakoida tulevaa. Tulevien viikkojen ja kuukausien työvuorot ovat usein etukäteen tiedossa, kuten sekin milloin ja minkä verran voi pitää lomaa.
Tässä työssä ei montakaan asiaa tiedä etukäteen. Päivystysvuorossa ollaan aina siihen asti, kunnes perheeseen sijoitetaan lapsi, eikä kukaan tietenkään etukäteen voi kertoa milloin tämä tulee tapahtumaan. Edes sillä hetkellä, kun perheeseen sijoitetaan lapsi, ei yleensä ole tietoa siitä kauan lapsi tulee perheessä asumaan, eikä välttämättä sijoitettavasta lapsestakaan ole tuolloin tiedossa kuin lapsen ikä ja sukupuoli. Lapsi voi asua päivystävässä sijaisperheessä viikkoja, kuukausia tai yli vuodenkin, eikä tuota aikaa usein tiedetä missään vaiheessa kovin tarkasti. Aika hahmottuu asioiden edetessä, ja vaikka lapsi asuisi päivystävässä sijaisperheessä yli vuodenkin, saattaa päivämäärä, jolloin lapsi muuttaa pois, selvitä vasta muutamaa viikkoa ennen lapsen muuttoa.
Jos ei ole tottunut sietämään tällaista ennakoimattomuutta, voi tämä tuntua haasteelliselta ja vaikealta. Meille tämä ennakoimattomuus on sopinut oikein hyvin, sillä tykkään tämän työn tuomasta vaihtelusta ja siitä, etten välttämättä etukäteen tiedä millaisia seuraavat kuukaudet tulevat olemaan.
SUUNNITTELEMATTOMUUS
Tämä oikeastaan liittyy tuohon edelliseen kohtaan, eli tässä työssä ei voi juurikaan suunnitella omia menojaan tai lomiaan etukäteen. Toki sellaisia arkisia menoja voi olla ja niitä voi suunnitella, mutta harvoin kovin kauaa aikaisemmin kukaan tietää sitä, milloin voi pitää lomaa. Tällöin ei tietenkään voi esimerkiksi varailla lomareissuja etukäteen tai muutenkaan tehdä tarkempia lomasuunnitelmia kovin aikaisin.
Päivystävät sijaisperheet voivat pitää lomaa aina silloin, kun sijoitus päättyy. Tämä voi olla mihin vuodenaikaan tahansa, eikä ajankohtaa usein tiedä kovinkaan kauaa etukäteen. On myös mahdollista, että perheessä on esimerkiksi koko kesän ajan sijoitettuja lapsia, jolloin varsinaista oman perheen kesken vietettyä kesälomaa ei voi pitää ollenkaan.
Tämäkin on ollut mulle ihan Ok. Ainoastaan joitain lomareissuja olisi joskus mukava miettiä, suunnitella ja varailla hyvissä ajoin, varsinkin, jos reissuun kuuluu vierailu sellaisessa paikassa, jonne pääsyliput täytyisi ostaa viikkoja tai kuukausia etukäteen. Tällaisia menoja meillä on aika harvoin, joten tämäkään ei ole meitä haitannut.
Eikä lomailuun aina tarvita edes varsinaista lomaa tästä työstä. Lomalta tuntuu sekin, kun omat lapset ovat kesälomalla koulusta ja päiväkodista, jolloin saadaan viettää melko aikataulutonta elämää ja lorvailla aamupalapöydässä vailla kiirettä minnekään. Eikä meidän kesät ole oikeastaan olleet juurikaan erilaisia silloin, kun meidän perheessä on ollut yksi tai kaksi extralasta enemmän. Me ollaan tehty mukavia kotimaan kesälomareissuja niin, että mukana ovat olleet myös meille sijoitetut lapset, eivätkä nämä reissut varmastikaan ole eronneet mitenkään niistä reissuista, jotka ollaan tehty vain meidän oman perheen kesken.
TÖISSÄ 24/7
Tässä työssä ei ole ilta- tai viikonloppuvapaita, vaan töissä ollaan 24/7 silloin, kun perheeseen on sijoitettu lapsia. Lapsilla on yleensä tapaamisia heidän biologisten vanhempiensa kanssa, ja jos lapset tapaavat vanhempiaan esimerkiksi yön yli kestävillä kotilomilla, on tämä vastaavasti myös omaa aikaa meidän perheelle. Aina tällaisia tapaamisia ei lapsilla ole, vaan tapaamiset voidaan toteuttaa esimerkiksi valvottuina tunnin tai kahden kestävinä tapaamisina. En oikeastaan koskaan ajattele olevani töissä silloin kun hoidan meidän kodissa meidän perheeseen sijoitettuja lapsia. Lapset sujahtavat yleensä nopeasti osaksi meidän perhettä ja mieluummin ajattelen niin, että sijoitusten aikana me eletään vain ihan tavallista arkea, mutta suuremmalla porukalla.
ELÄMÄN EPÄREILUUS
Jos kuvittelee, että maailma on reilu paikka ja kaikilla lapsilla on samanlaiset mahdollisuudet ja lähtökohdat elämään, karisee tällaiset kuvitelmat varmasti nopeasti, kun hyppää sijaisvanhemman saappaisiin. Tässä työssä viimeistään huomaa sen, että elämä ei ole reilua, eikä kaikilla lapsilla ole todellakaan samanlaiset mahdollisuudet pärjätä ja edetä elämässään. Jos tällaiseen ei ole varautunut tai nämä asiat tulevat yllätyksenä, saattaa työ tuntua liian raskaalle ja kuormittavalle.
Mulle tämäkin on yksi niistä syistä, joiden takia tämä työ tuntuu tärkeälle ja mielekkäälle. Saan iloa siitä, että tiedän tuovan jonkun lapsen elämään jotain hyvää ja merkityksellistä.
HAASTEELLISET LAPSET
Me toimitaan päivystävänä sijaisperheenä pienille, alle kouluikäisille lapsille. Varmasti useimmiten kaikki sujuu sijoitettujen lasten kanssa aivan mukavasti, mutta on myös tavallista, että pienilläkin lapsilla on erilaisia haasteita. Vauva saattaa kärsiä esimerkiksi huumevieroituksesta tai leikki-ikäinen on ollut pitkään vailla huolenpitoa, mikä voi näkyä esimerkiksi haastavana käyttäytymisenä. On lapsia, joille ei ole opetettu oikeastaan mitään ja heidän kanssaan lähdetään liikkeelle aivan perusasioista.
Usein se tavallinen ja turvallinen, välillä tylsältäkin tuntuva arki rutiineineen näkyy nopeasti positiivisesti sijoitetuissa lapsissa. Kaikki pienetkin edistymiset motivoivat hurjasti ja tuovat iloa tähän työhön.
Me päivystysperheet saadaan tukea tähän työhön mm. kuukausittaisesta työnohjauksesta, sekä meidän perheen omilta ohjaustyöntekijöiltä. Tämän takia tätä työtä voi tehdä luottavaisin mielin, sillä on mukava tietää, ettei mahdollisten haasteiden tai vastoinkäymistenkään kohdalla tarvitse selvitä yksin.
HANKALAT VANHEMMAT
Aika usein multa kysytään, että onko meillä ollut hankaluuksia lasten biologisten vanhempien kanssa tai ollaanko koettu vanhempien puolelta jotain pelottavaa. Mutta ei kyllä olla koskaan! Toki kaikki tällainen on varmasti mahdollista, mutta useimmiten paha olo puretaan viranomaisiin, ja meidän sijaisvanhempien kanssa yhteistyö sujuu hyvin. Me sijaisperheet ollaan usein aika tiiviissäkin yhteydessä lasten biologisiin vanhempiin, soitellaan (sovitusti) kuulumisia, kuljetetaan lapsia tapaamisiin ja voidaan esimerkiksi lähettää kuvaviestejä lasten arkipäiväisistä puuhista. On varmasti kaikkien etu, että yhteistyö lasten vanhempien ja sijaisperheen välillä sujuu mukavasti.
KOKO PERHEEN TYÖ
Tätä työtä ei voi tehdä vain perheen toinen aikuinen, vaan tässä on mukana ihan koko perhe. Kun omaan kotiin sijoitetaan vieraita lapsia, vaikuttaa se ihan varmasti koko perheen elämään. Meidän lapset ovat onneksi suhtautuneet tähän työhön tosi hyvin. Uskon, että tähänkin voi vaikuttaa myös itse huomioimalla kaikki lapset, niin omat kuin sijoitetut, tasapuolisesti. Varsinkin silloin, kun sijoitetut lapset tapaavat vanhempiaan, tehdään me omien lasten kanssa yleensä jotain spessua ja erityisen mukavaa, tämäkin on mun mielestä tärkeää, että vietetään myös oman perheen kesken aikaa silloin kun se on mahdollista.
Toki ymmärrän, että aina kaikki ei suju hyvin, vaan omat lapset saattavat kuormittua liikaa, jolloin tällainen työ ei ole mahdollista.
KIINTYMINEN JA LUOPUMINEN
Tähän työhön kuuluu lapsiin kiintyminen ja lapsista luopuminen. Tämä on ehkä jopa tämän työn tärkeimpiä asioita! Juuri se, että lapseen kiintyy ja lapsi saa kiintyä yhteen turvalliseen aikuiseen on suuri ero perhe- ja laitoshoidon välillä.
Lapsiin kiintyy usein aika nopeasti, mutta pitkien, useiden kuukausien kestävien sijoitusten aikana lapsiin ehtii kiintyä aivan hurjan voimakkaasti. Tällöin luopuminen on tietenkin todella vaikeaa ja ikävä luopumisen jälkeen kova. En varmasti unohda koskaan ketään meille sijoitettua lasta, mutta on myös lapsia, joita tulen jollain tavalla ikävöimään varmasti aina.
Kaikesta tästä huolimatta tämä työ on mun mielestä ihanaa, enkä osaisi kuvitella juuri nyt tekeväni mitään muuta, kuin juuri tätä työtä. Mulle sopii niin ennakoimattomuus, suunnittelemattomuus kuin sekin, että ”töissä” ollaan aina (koska eihän tämä oikeastaan työltä tunnu). Ja vaikka tällä kertaa luettelin vain pelkästään tähän työhön liittyviä haasteita (kun niitä on niin monesti kyselty!), on tässä työssä hyviä puolia rutkasti enemmän!