MALAMANTERI

Meidän molemmat lapset pitävät kovasti kirjoista. Varsinkin juuri tokaluokan päättänyt esikoinen on ahkera lukemaan (kuopus ei vielä osaa lukea itse) ja ajattelin vinkkailla viikonloppuisin täällä blogissa niistä kirjoista, jotka ovat olleet lasten mielestä aivan erityisen kivoja. Ainakin mun mielestä on kiva ostaa tai lainata kirjastosta lapsille sellaisia kirjoja, joita joku muu on suositellut, joten ehkäpä näistä meidänkin vinkeistä löytyy muille pienille lukutoukille kivaa luettavaa.

En ehkä ihan joka viikonlopulle lupaa uutta kirjavinkkiä, mutta mahdollisimman usein kuitenkin vinkkailen meidän 5- ja 8-vuotiaan kirjalemppareista.

Mutta mennäänkö ensimmäisen kirjavinkin pariin?

Thomas Taylor: Malamanteri

Herbert Sitrus on Hotelli Vanhan Nautiluksen löytötavaratoimiston hoitaja. Tosin aika nuori näin tärkeään tehtävään, sillä hän on vasta 12-vuotias. Herbert löydettiin viisi vuotta sitten sitruunalaatikossa rantaan huuhtoutuneena, eikä hän muista tuota edeltävästä elämästään yhtään mitään, ei edes omaa nimeään. Tuosta hetkestä lähtien Herbert on saanut asua löytötavaratoimiston kellarissa ja palkakseen hän saa kaikki sellaiset löytötavarat, joita kukaan ei ole lunastanut sataan vuoteen löytöhetkestä.

Eräänä päivänä löytötavaratoimistoon ilmestyy 12-vuotias tyttö, Orvokki Parma, joka on vakuuttunut siitä, että löytötavaroita työkseen käsittelevä Herbert, tai tuttavallisemmin Herbie, on ainut ihminen maailmassa, kuka voi auttaa häntä. Orvokki on kadoksissa ja hän toivoo, että hänet löydettäisiin!

Herbie on kyllä kuullut tarun 12 vuotta sitten hotelliin hylätystä vauvasta. Kerrotaan, että vauvan vanhemmat katosivat tietymättömiin ja että hiekasta löydettiin jalanjälkiä, jotka johtivat aallonmurtajalta mereen. Kerrotaan myös, että hiekasta löydettiin muitakin jälkiä, hassun muotoisia jälkiä, ikään kuin jokin räpylämäinen olisi raahautunut merestä rantaan…

Tapahtumat sijoittuvat mystiseen Aaverannan kaupunkiin, jossa lapset ajautuvat jännittävään seikkailuun. Kuka kumma on pelottava Orvokkia jahtaava Puoshakamies? Liittyykö epäilyttävä kirjailija Sebastian Ankerias jotenkin tapaukseen? Entä onko taru merihirviö Malamanterista sittenkin totta? Löytyisikö jokin vihje kenties Aaveen kirja-apteekista, josta ei ehkä saa sitä kirjaa, jonka olisi halunnut tai olettanut saavansa, vaan jossa erikoinen merenapina määrää juuri sen kirjan, jonka asiakas tarvitsee?

malamanteri

Noin 300 sivuinen kirja on helppo- ja nopealukuinen pienillekin lukijoille, ja sen tekee mieli ahmia pikavauhtia kannesta kanteen.

Kaikille pienille Harry Potter faneille Malamanterin tekee varmasti erityisen kiinnostavaksi se, että kirjan kirjoittanut Thomas Taylor on kuvittanut ensimmäisten Harry Potter kirjojen kannet! Toinenkin hauska yhtymäkohta Pottereihin löytyy, sillä Malamanterin on suomentanut Potteritkin suomentanut Jaana Kapari-Jatta.

Muuten kirjaa on turha verrata Pottereihin, sillä Malamanteri on aivan omanlaisensa satumaailma. Tämä kirja aloitti trilogian, jonka seuraavaa osaa ainakin meillä jo kovasti odotellaan!

Onko Malamanteri jo luettu?

MEIDÄN MATKA PÄIVYSTÄVÄKSI SIJAISPERHEEKSI

perheblogi

Neljä vuotta sitten kaikki tuntui rullaavan mukavasti. Meillä oli kaksi lasta ja kotona vipelsi neljän terrierin lauma. Kuopus oli kasvanut parivuotiaaksi, vauva- ja taaperoaika alkoi olla takanapäin ja nyt alkoi tuntumaan sille, että meidän kotiin voisi mahtua muitakin lapsia. Ei omia, vaan tilapäisesti kotia tarvitsevia lapsia.

Sijaisperheenä toimiminen oli mulle lähipiiristä tuttua, mutta en ollut koskaan aikaisemmin ajatellut, että ryhtyisin itse sijaisvanhemmaksi. Toisaalta tutuksi oli tullut vain pitkäaikaisena sijaisperheenä toimiminen ja nyt me pohdittiin olisiko sellaiselle lyhytaikaiselle sijaisperheelle tarvetta. Sellaiselle perheelle, joka voisi ottaa suoraan kriisitilanteesta lapsen luokseen asumaan tilapäisesti, eli niin pitkäksi aikaa kuin olisi tarvetta.

Ei jääty tätä sen enempää keskenämme pohtimaan, vaan otettiin yhteyttä lastensuojelun sosiaalityöntekijään ja kuultiin, että tällaista toimintaa on kyllä olemassa ja tällaisista perheistä onkin kova pula.

Sovittiin sosiaalityöntekijän kanssa tapaaminen meidän kotiin ja saatiin kuulla lyhytaikaisena sijaisperheenä toimimisesta lisää. Samalla meille vahvistui ajatus siitä, että tämä voisi tosiaankin olla juuri meidän juttu. Iloksemme kuultiin, että pian olisi alkamassa PRIDE-valmennus, johon me mahduttaisiin myös mukaan!

PRIDE-VALMENNUS

PRIDE-valmennus on ryhmämuotoinen valmennus, joka kaikkien sijaisvanhemmaksi haluavien tulee käydä. Valmennukseen osallistuu perheen molemmat vanhemmat (jos siis perheessä on kaksi aikuista), vaikka vain toinen toimisi päätoimisena perhehoitajana, eli sijaisvanhempana.

Puolisen vuotta kestävään PRIDE-valmennukseen kuului yhdeksän ryhmätapaamista, eli sellaista tapaamista jossa oli kouluttajat ja kaikki meidän valmennukseen osallistuvat pariskunnat ja sinkkuvanhemmat. Näiden lisäksi tavattiin välillä pelkästään kouluttajia, ehkä pari kertaa valmennuksen aikana.

Jokaisella ryhmätapaamisella oli eri teema ja jokaisen tapaamisen jälkeen saatiin kotitehtäviä. Tehtävät eivät olleet mitään rasti ruutuun tehtäviä, vaan niissä joutui usein pohtimaan esimerkiksi omaa lapsuuttaan tai mahdollisesti elämän aikana koettuja menetyksiä aika syvällisestikin.

Ryhmätapaamisissa käsiteltiin monenlaisia sijaisvanhemmuuteen liittyviä asioita, kuten esimerkiksi sitä miten erilaisista lähtökohdista sijoitetut lapset usein tulevat ja miten tavallista on, että sijoitetuilla lapsilla on erilaisia haasteita ja esimerkiksi kehitysviiveitä, jotka voivat vaikuttaa sijaisperheen arkeen monin eri tavoin.

Välillä tehtiin mielikuvaharjoituksia, joiden avulla pyrittiin eläytymään sijoitetun lapsen tai hänen vanhempiensa asemaan ja tunteisiin. Tarkoitus oli oppia myös ymmärtämään miten vaikea tilanne sijoitetulle lapselle aivan vieraaseen perheeseen muutto voi olla ja miten lasta voisi tässä auttaa.

PRIDE-valmennus päättyy loppukeskusteluun, jossa viimeistään tehdään päätös siitä soveltuuko perhe sijaisperheeksi. Joskus perhe itsekin voi tulla valmennuksen edetessä siihen tulokseen, ettei sijaisvanhemmuus olekaan oma juttu, ei ainakaan juuri sillä hetkellä.

Yksi valmennuksen ideoista onkin juuri se, että valmennuksen aikana pääsee ikään kuin sovittamaan sijaisvanhemman takkia, eikä valmennukseen osallistuminen velvoita ryhtymään sijaisvanhemmaksi.

Meille valmennuksen edetessä kerta toisensa jälkeen vahvistui tunne siitä, että tämä todellakin on meidän juttu!

lifestyleblogi

PERHEEKSI PIENILLE LAPSILLE

Mulla oli ollut koko ajan suurimpana haaveena sijaisvanhemmaksi ryhtymisessä se, että saataisiin meidän perheeseen vauvoja! Niinpä sovittiin yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa, että me voitaisiin toimia perheenä pienille, 0-3 vuotiaille lapsille.

Meistä tuli ”kriisiperhe”, kuten siinä kunnassa, jossa aloitettiin, tätä toimintaa kutsuttiin. Meistä ei siis tuolloin vielä tullut päivystävä sijaisperhe, sillä toiminta oli hieman erilaista. Päivystävä sijaisperhe on sitoutunut hakemaan lapsen luokseen tunnin sisällä siitä, kun puhelin soi. Me ei tosiaan oltu aluksi päivystävä sijaisperhe, vaan toiminta perustui siihen, että meille soitettiin lapsesta ja puhelun aikana saatiin itse päättää haetaanko lapsi meille. Mutta kuka nyt voisi sanoa ei, jos jossain on lapsi odottamassa tilapäistä kotia!

Me saatiin PRIDE-valmennus päätökseen keväällä ja alettiin heti silloin odottamaan meille lasta. Mutta saatiin odotella koko kevät ja kesäkin. Vihdoin syksyllä soi puhelin ja saatiin meille meidän kovasti odottama ensimmäinen lapsi. Kaikki tuntui aluksi kovin jännittävältä, mutta samalla myös hurjan luonnolliselta. Ja edelleen vain vahvistui tunne siitä, että tämä todellakin on meidän juttu.

Sijoitus päättyi ja elettiin taas samanlaista arkea meidän oman perheen kesken kuin ennenkin.

PÄIVYSTÄVÄ SIJAISPERHE

Toisen sijoituksen jälkeen, kun oltiin toimittu vuosi kriisiperheenä, me alettiin pohtimaan, että haluttaisiin tehdä tätä työtä vähän toisin. Muuten ihan samalla tavoin, mutta oltaisiin valmiita sitoutumaan tähän työhön enemmän. Tiedettiin, että Tampereen kaupungin Luotsilla lyhytaikaiset sijaisperheet päivystävät ja tuo päivystystoiminta kuulosti sellaiselle, jota mekin haluttaisiin tehdä.

Päivystävä sijaisperhe on valmis ottamaan lapsen luokseen tunnin varoitusajalla ja lapsi asuu päivystysperheessä yleensä joitain viikkoja tai kuukausia, joskus vuodenkin.

Kaksi vuotta sitten meistä tuli päivystävä sijaisperhe ja tämä työ (tai elämäntapa) on kyllä vienyt täysin mukanaan. Sijaisperheitä on monenlaisia. Osa perheistä on pitkäakaisia sijaisperheitä, joissa lapsi asuu usein aikuistumiseen saakka, osa perheistä on lyhytaikaisia, osa ehkä molempia. Päivystänä sijaisperheenä toimiminen on ollut juuri meidän perheelle sopiva tapa toimia.

Olen ollut kotona siitä lähtien, kun meidän esikoinen syntyi. Tein monta vuotta kotona töitä meidän yritykselle, joten tähän päivystysperhetyöhön oli myös helppo siirtyä, kun en esimerkiksi joutunut jäämään kodin ulkopuolisesta työstä pois. Olin ollut jo pitkään kotona, joten kotona lasten kanssa oleminen oli jo tuttua puuhaa. Tavallaan mikään ei ole muuttunut tämän työn myötä ja toisaalta tämä on muuttanut meitä ja meidän perhettä hurjan paljon. Mutta vain hyvällä tavalla!

Tällä hetkellä me toimitaan päivystävänä sijaisperheenä perheenä pienille, alle kouluikäisille lapsille. Edelleen odotan innolla pieniä tuhisevia vauvoja, mutta nyt omien lasten ollessa jo vähän isompia, tuntuu luontevalle hoitaa myös isoja leikki-ikäisiä, tai eskari-ikäisiä lapsia. Ehkä joskus omien lasten kasvaessa toimitaan sijaisperheenä koululaisille, sitäkään ei vielä tiedetä.

LUE MYÖS:

Päivystävä sijaisperhe – mitä päivystäminen tarkoittaa?

Miltä lapsesta luopuminen tuntuu?

Millaista on olla sijaisäiti?

VIIKON PARHAAT

karkkipurkki blogi

♥ Leikkimökkipuuhat alkaa olla aivan IHANALLA mallilla! Koko leikkimökki on nyt maalattu niin moneen kertaan ulkoa ja sisältä, että maalauspuuhat on siltä osin saatu aivan valmiiksi. Huh ja jee! Vielä olisi kalusteiden maalausta, terassin öljyämistä, kesäkukkien laittoa ja muuta sellaista. Leikkimökkiprojektissa onkin ollut hommaa vähän enemmän kuin aluksi ajateltiinkaan, mutta se ei haittaa, sillä tää on vaan ihan parasta!

♥ Uima-allaskausi on laitettu aluilleen! Instagram storyn puolella vilahtaneesta altaasta moni ehti jo kyselläkin, ja meillä on siis viime keväänä Tokmannilta ostettu aika reilun kokoinen lasten uima-allas, joka oli takuulla koko viime kesän paras ostos! Päätettiin siirtää allas nyt siihen leikkimökin viereen, sillä siinä sille on aivan loistava paikka, kun altaaseen pääsee suoraan leikkimökin terassilta, eikä näin veteen kulkeennu toivottavasti roskiakaan, kuten suoraan nurmikolta kulkiessa usein käy. Saatiin allas eilen täytettyä ja nyt vain odotellaan, että vesi lämpenee sen verran, että lapset pääsevät sinne uimaan!

♥ Pyörähommat saivat iloisen ja onnellisen päätöksen, kun mies teki sellaisen neljän tunnin ajelun ja kävi ostamassa pyörän sieltä ainoasta kaupasta, jossa mun haaveilemaan pyörää oli tasan yksi kappale jäljellä! Miten hyvä tuuri, että pyörää ylipäätään löytyi, sillä se oli myyty tätä kappaletta lukuunottamatta koko Suomesta loppuun. Testiajo on jo suoritettu ja pyörä on justiin niin ihana, tai oikeastaan vähän ihanampikin, mitä ajattelin. Mulla on haaveissa jo kaikenlaisia ihania pyöräretkiä tulevalle kesälle!

♥ Tässä koronakevään aikana on tullut siivottua kaappeja ja huomattua, että kaapeissa on TAAS aivan valtavasti kaikenlaista turhaa. Lähinnä siis lasten pieneksi jääneitä vaatteita ja myös joitain mun omia vaatteita, joita en enää käytä. Ja juuri kun ehdin innostua laittamaan pitkästä aikaa vaatteita livekirppikselle myyntiin, meni kirpputorit tietenkin kiinni tämän poikkeustilan takia, höh. Mutta nyt sain kuulla, että kirppikset aukeavat aivan pian ja mulla on kahdeksi viikoksi kirppispaikka! Onneksi suurin osa kirppiskamoista on jo kerätty yhteen kasaan, mutta vielä täytyisi käydä muutama kaappi läpi. Ihanaa saada kaappeihin tilaa ja päästä turhasta tavarasta eroon!

♥ Tämä ei ole oikeastaan vain tämän viikon parhaita juttuja, vaikka tällekin viikolle yksi etäkoulutus on osunut. Ehkäpä on tämän koronakevään ansiota, että nyt tuntuu olevan aivan ennätysmäärä kaikenlaisia älyttömän mielenkiintoisia webinaareja ja muita etäkoulutuksia. Mun ei ole aina kovin helppoa etukäteen sopia mitään menoja, kun tämän päivystysperhetyön vuoksi en aina kovin aikaisin tiedä omia aikataulujani, mutta näihin webinaareihin munkin on ollut tosi helppo osallistua ja tää on ollut ihan huippua!

♥ Parasta tällä viikolla on ollut myös se, että vihdoin alkaa tuntumaan kesälle! Me ollaan jo muutaman kerran grillattu ulkona, mutta vielä ei olla tarjettu syödä terassilla. Ehkäpä kohta on jo niin lämmintä, että terassilla tarkenee syödäkin ja juoda vaikka kiireettömät aamukahvit. Aika ihanaa!

Mukavaa päivää!