Päivystävänä sijaisperheenä kuskaan päivystäessä puhelinta mukana kaikkialle. Puhelimeen on vastattava heti kun se soi, joten puhelin on päällä myös öisin yöpöydällä ja aamulla otan sen mukaan kylpyhuoneeseen, että kuulen puhelimen myös silloin jos olen vaikka suihkussa.

Joskus saatan kuljettaa puhelinta mukana viikkoja ennen kuin se soi, nopeimmillaan taas päivystys on päättynyt alle vuorokaudessa siihen, että meille on ohjattu lapsi.

Kun päivystyspuhelin soi, saan kuulla muutaman asian. Ensinnäkin kuulen tuleeko meille yksi lapsi vai sisarukset. Kuulen myös minkä ikäiset lapset meille on sillä kertaa tulossa. Saan myös tietää koska lapsia on lähdettävä hakemaan vai tuodaanko lapset suoraan meille kotiin (näin tehdään yleensä silloin, jos lapset sijoitetaan päivystysperheeseen keskellä yötä). Me ollaan sitouduttu siihen, että ollaan valmiudessa hakea lapset tunnin kuluessa puhelinsoitosta ja aika usein lapsia lähdetäänkin hakemaan melko nopealla aikataululla. Mutta ei aina. Joskus saattaa olla tuntejakin aikaa pyöriä kotona, kunnes lapsia on lähdettävä hakemaan.

Ja tuon ajan mun päässä poukkoilee tsiljoona erilaista ajatusta! Kääk! Jännää! Minkähänlaiset lapset meille on kohta tulossa? Onko autossa tarvittavat turvaistuimet, vai täytyykö niitä lähteä etsimään varastosta? Muistanko vielä miten kolmen kuukauden ikäistä vauvaa hoidetaan? Millaiset nukkumisjärjestelyt meille kannattaisi laittaa? Onko meillä kaikki tarvittava valmiina, vai pitäisiköhän matkalla hakea jotain kaupasta? Onko vaatteita? Ruokaa (esim. korvikemaitoa vauvalle)? Kääk! Joko saa lähteä?

Jos puhelinsoiton jälkeen ei aivan salamana tarvitse singahtaa autoon ja lapsia hakemaan, ehtii puhelun jälkeen järkkäillä kotona asioita valmiiksi.

Meillä on vaikka mitä tarvikkeita aina vauvojen hoitopöydästä taaperoiden pallomereen täällä kotona valmiina, mutta suurin osa näistä on tietenkin varastossa, eikä täällä kotona esillä. Jos on aikaa, voi valmiiksi jo etsiä niitä tarvikkeita joita arvelee tarvitsevansa.

Ainakin nukkumisjärjestelyitä voi jo miettiä ja laittaa petivaatteetkin valmiiksi. Laittaisikohan ne harmaat lakanat, joissa kiemurtelee autotie autoineen, vai ne vaaleanpunaiset kukkalakanat? Eihän tällaiset asiat ole tietenkään kovin tärkeitä silloin, kun lapsi sijoitetaan suoraan kriisitilanteesta aivan vieraaseen perheeseen, mutta mun mielestä on mukava miettiä näitäkin ja laittaa kotia ja lastenhuonetta valmiiksi ja sellaiseen kuntoon, josta lapset mahdollisesti voisivat pitää. Jos lapset ovatkin aivan pikkuisia, en laitakaan lastenhuonetta heitä varten, vaan silloin haetaan varastosta esimerkiksi kehto tai pinnasänky meidän vanhempien makuuhuoneeseen. Leikitkin on aivan pikkuisilla olohuoneessa.

Me ollaan säästetty melkein kaikki meidän omien lasten vanhat lelut, joten leluja löytyy jos jonkinlaista aivan vauvojen leluista isompien lasten Ryhmä Hau ja junarataleikkeihin. Kaikki lelutkaan ei ole tietenkään valmiiksi esillä, vaan osa varastossa ja kaapeissa. Jos on aikaa, voi lelujakin katsella jo valmiiksi esille.

Jos tiedän jo, ettei lapsilla ei ole mukanaan mitään muuta kuin päällään olevat vaatteet, voi tässä vaiheessa jo tarkistaa löytyykö meiltä sopivia vaihtovaatteita. Meiltä löytyy jonkin verran vaatteita eri koossa valmiina, mutta yleensä ostan sopivia vaatteita vasta sitten kun lapset ovat tulleet meille. Jotain on kuitenkin hyvä löytyä jo valmiiksi, ainakin yövaatteet ja yksi vaihtovaatekerta. Vaatteita ei meille oikeastaan kerry, sillä pakkaan aina lapsille ostamani vaatteet heille mukaan, palaavat he sitten omaan kotiinsa tai muuttavat meiltä pitkäaikaiseen sijaisperheeseen. Ainoastaan vauvanvaatteita kertyy, sillä vauvat ehtivät kasvaa nopeasti useastakin vaatekoosta ulos!

Hammasharjoja ja tahnoja pidän kaapissa aina, niin ei ainakaan sellaisia tarvitse lähteä ensimmäisenä ostamaan kaupasta.

Kun olen kuluttanut aikaa kaikenlaiseen (mun mielestä mukavaan) täpisemiseen, on vihdoin aika lähteä hakemaan lapsia.

Tuo jännittävä puhelinsoitto kertoo oikeastaan vain murusen asioista. En esimerkiksi koskaan saa silloin tietää tulevatko lapset meille viikoksi, kuukausiksi vai yli vuodeksi (kokemusta on näistä kaikista!). Tämä ja moni muu asia selviää vasta ajan kanssa. Se onkin yksi asioista, joka tekee tämän työn niin mielenkiintoiseksi. Koskaan ei tiedä millä tavalla meidän arki tulee muuttumaan.

Lisää juttuja sijaisvanhemmuudesta ja päivystävänä sijaisperheenä toimimisesta löydät täältä.

Mukavaa päivää!