PUOLI VUOTTA RINTASYÖPÄHOITOJEN ALOITUKSESTA, MITÄ MULLE KUULUU NYT?

Puoli vuotta sitten alkoi hoidot mun kolmoisnegatiiviseen rintasyöpään. Ja aika paljon on näihin kuukausiin mahtunut! Muistan, kun joskus hoitojen alussa mietin, että joskus keväällä nää kaikki hoidot on ohi ja ehkä mulla kasvaa jo vähän hiuksiakin. Ja NYT on se kevät! Hoidot on loppusuoralla ja päässä on tällä hetkellä pehmoinen puolen sentin mittainen siili.

Tähän matkan varrelle on mahtunut niin joka viikkoisia sytostaattihoitoja kuin monenlaisia vastoinkäymisiäkin. On ollut rintasyöpäleikkaus, joka tehtiin suunniteltua aikaisemmin, kun keho ei oikein kestänytkään niitä kaikkia sytostaatteja, jotka alunperin oli suunniteltu annettavaksi. On lähtenyt hiukset, painoa (joka on tullut myös takaisin) ja vielä sytostaattihoitojen päätyttyä myös kulmakarvat ja ripsetkin. On myös ollut valtavan hyviä ja ihania uutisia, kun kuulin, että koko kasvain oli hävinnyt sytostaattihoitojen aikana aivan kokonaan ja leikkauksessa jäi poistettavaksi vain se kohta, jossa kasvain oli ollut!

Nyt on menossa hoitojen viimeinen osuus, eli sädehoito. Tää onkin hoidoista helpoin, sillä itse hoidossa kestää vain muutama minuutti kerrallaan, eikä sädehoidosta tule samanlaisia oireita kuin vaikka sytostaateista, eli ei esimerkiksi pahoinvointia, ruokahaluttomuutta tai hiustenlähtöä. Huh!

Uskon, että tää sädehoitojakso menee aivan hujauksessa ja kohta onkin jo vappu ja syöpähoidot kokonaan ohi!

Ollaan toimittu vuosia päivystävänä sijaisperheenä ja odotan kyllä jo kovasti, että voidaan palata tähän työhön ja saadaan samalla se meille tuttu oma arki takaisin. Mutta silti vielä ei ole kiire.

Vaikka mun vointi on tälläkin hetkellä jo tosi hyvä, on sädehoidossa käynti tosi sitovaa, sillä hoidossa käydään joka arkipäivä. Siksi onkin ihanaa saada hoidot loppuun ennen kesää, niin saadaan lasten kesäloman alettua mennä ja kulkea ilman aikatauluja ja viettää superkiva kesä! Syksyllä sitten paluu arkeen. Sitä ennen kuitenkin kesäisiä pyöräretkiä jäätelökioskille, myöhään valvottuja kesäiltoja, lettukestejä tuoreiden mansikoiden kanssa, road trip jonnekin meille kaikille aivan uuteen paikkaan ja kesän (ja elämän!) juhlimista piknikin merkeissä. Kuulostaa aika ihanalle suunnitelmalle!

karkkipurkki blogi

Ps. Ehkä vain muutama viikko, niin voin luopua peruukista! Miten ihanaa, ettei peruukkia tarvitse käyttää enää kesähelteillä, vaan lämpöinen kesätuuli saa sekoittaa ehkä noin pari senttiseksi silloin kasvaneet hiukseni, hah!

HEI HEI 2024

Tää vuosi oli ensin ihan mieletön, täynnä toteutuneita haaveita ja unelmia. Ja sitten tästä tulikin kamalin vuosi ikinä!

Alkuvuosi oli jotenkin tosi ihana. Ja näin jälkikäteen ajateltuna vähän hullukin. Pyöritettiin kuuden lapsen suurperhearkea ja samaan aikaan meidän pihassa oli rakennustyömaa. Viime syksynä aloitettu laajennusosan rakennuttaminen oli hyvässä vauhdissa ja haaveet 50 lisäneliöstä olivat käymässä toteen. Ei sentään rakennettu laajennusta itse, sillä toiveissa oli saada lisäneliöt käyttöön mahdollisimman pian.

Mies oli varautunut, että käyttäisi talvilomansa raksahommiin, mutta ei siellä juuri silloin ollut oikein mitään sellaista tekemistä, niin keksittiin, että voitaisiin nyt toteuttaa se vuosia haaveiltu keittiöremppa! Oltiin ensin ajateltu, että rakennutettaisiin laajennus valmiiksi ja katsottaisiin keittiöremppaa vasta sitten, mutta onneksi ei jaksettu odottaa. Ja onneksi myös tehtiin juuri sellainen keittö, josta olin unelmoinut. Vaikka MÄ kyllä pohdin jossain kohtaa, että voidaanko me nyt tällaista tehdä, jos vaikka talo täytyy joskus myydä, mutta mies kannusti, että nyt kun kerran rempataan niin todellakin tehdään juuri sellainen keittiö, josta olin haaveillut. Ja siitä keittiöstä tuli IHANA! Vaaleanpunainen keittiö marmori(kuvioisella) tasolla ja välitilalla ja messinkisillä yksityiskohdilla. Keittiö ilahduttaa edelleen joka päivä!

Keväällä kaksi meillä pitkään ollutta päivystyslasta muutti pois ja me jäätiin ensimmäistä kertaa pidemmälle lomalle päivystysperhetyöstä. Laajennusosakin oli valmistunut pintoja vaille valmiiksi ja mies nakutteli kattopaneeleita ja vinyylilankkuja paikoilleen.

Lasten kesäloma alkoi ja koska oltiin kerrankin kesä vapaalla, niin päästiin toteuttamaan yhtä unelmaa, lähdettiin kolmeksi viikoksi road tripille Eurooppaan! Ja onneksi lähdettiin, tuo reissu oli kyllä yksi ihanimmista ikinä! Kahdeksan maata, monia ihania kaupunkeja ja huikeita paikkoja. Silti ihaninta oli päästä viemään lapset Disneylandiin, sillä sekin oli ollut mun haave, vaikka toki koko reissu oli ihan mielettömän ihana! Sanoinko jo, että oli ihanaa?

Laajennuskin saatiin muuttovalmiiksi ja vihdoin ne odotetut lisäneliöt ja toiminnot käyttöön. Kuopus sai oman huoneen ja meidän vanhempien makkari siirtyi laajennusosaan ja samalla meidän vanhasta makuuhuoneesta tuli toinen olkkari. Parasta kaikessa on silti tainnut olla laajennukseen tullut arkieteinen, hah! Meillä oli ollut niin surkea ulkovaatesäilytys, että ollaan kyllä nautittu joka päivä uudesta toimivasta ja tilavasta arkieteisestä, jossa meidän kuusihenkiselle perheelle on jokaiselle oma tila ulkokamppeille. Oikeaa arjen luksusta!

Ihan mieletön alkuvuosi ja kesä! Kesäloman jälkeen lasten koulut taas alkoi. Esikoinen siirtyi yläasteelle, lasten harrastukset jatkui taas ja arki oli aika mukavaa. Meidän piti lähteä vielä miehen kanssa syyskuun lopulla kahdestaan viikoksi Kreikkaan ja palata sitten takaisin päivystäväksi sijaisperheeksi pitkän tauon jälkeen. Takaisin siihen meidän omaan tuttuun arkeen.

Mutta sitten kuulin sairastavani triplanegatiivista rintasyöpää. Pelottavinta, ahdistavinta ja kamalinta mitä mulle oli koskaan tapahtunut. En muista koko syksystä ja loppuvuodesta oikein mitään. Ollaan kyllä eletty ihan tavallista arkea ja tehty varmaan kaikkea kivaakin, mutta jotenkin koko loppuvuodesta on jäänyt mieleen vain joka viikkoiset sytostaattihoidot, viikottaiset labrakäynnit ja kaikki se huoli ja jännittäminen mitä tähän kaikkeen on liittynyt.

Mutta nyt lähdetään lasten kanssa kiipeilemään (tai lapset kiipeää ja mä katson, mua puuskututtaa jo pelkkä ylämäkeen käveleminen, lol) ja sitten mennään koko perheen kanssa pizzalle. Vuoden vipan päivän aloitan sytostaattihoidossa ja sen jälkeen vietetään rentoa ja mukavaa uutta vuotta kotona.

Jos jotain tästä vuodesta jäi erityisesti mieleen, niin se, että ONNEKSI ollaan toteutettu niitä haaveita ja unelmia! Eipä tässä elämässä koskaan tiedä mitä on edessä.

Ihanaa uutta vuotta 2025!

KOHTA ON JOULU!

Rakastan joulua! Ja ehkä jouluakin enemmän sitä joulunalusaikaa ja kaikkea jouluhössötystä mitä siihen liittyy. Mutta tänä vuonna ei muistettu yhtään hössöttää! Ollaan kyllä laitettu joulukuusi ja muut joulukoristeet jo viikkoja sitten, mutta tänä vuonna meille ei ilmestynyt tonttuovea tai kirjeitä kirjoittelevaa tonttua (eikä kukaan näiden perään kysellytkään, hah!), ei käyty Koiramäen joulussa tai pidetty tonttudiskoa. Sitten muistin, että meidän lapset onkin jo aika isoja ja kaikkien näiden aikaisempien hössötysten sijaan ollaa kierrelty yhdessä Joulutorilla, käyty laulamassa kauneimpia joululauluja ja katsottu yhdessä joululeffoja ja tää kaikki on ollut ihanaa!

Joulussa mulle tärkeintä on yleensä ollut yhdessäolo. Se, kun kokoonnutaan sukulaisten kanssa isolla porukalla viettämään joulua yhdessä. Tänä jouluna ollaan kotona omalla poppolla ja ensin se kuulosti vähän arkiselta ja tylsältäkin. Meille ei tule edes joulupukkia, koska ensimmäistä kertaa meillä ei ole (omasta takaa tai päivystysperhetyön myötä) yhtään alle kouluikäistä lasta! Joskus ajattelin, että jouluun kuuluu vuodesta toiseen samanlaisina toistuvat perinteet. Että jouluaaton pitäisi olla vuodesta toiseen ihan samanlainen. Mutta nyt musta tuntuukin mukavalle, että voidaan tänäkin vuonna suunnitella meidän joulusta aivan erilainen kuin se on ennen ollut. Viime vuonna meitä oli päivystysperhetyön myötä kahdeksan, nyt vain kuusi ja jo se tekee joulusta erilaisen. Isojen lasten kanssa ollaan suunniteltu jouluaattoa yhdessä ja aattona ohjelmassa on ainakin poreammetta (ja joulusaunaakin) ja illemmalla lautapelejä samalla juustoilla ja suklaakonvehdeilla herkutellen.

Jouluaaton menuakin ollaan suunniteltu lasten kanssa yhdessä ja jokainen on saanut kertoa mitä toivoo joulupöytään. Luvassa on siis pelkkiä lemppareita, eikä ainakaan yhtään rosollia, sillä sitä ei halunnut kukaan (tykkääkö joku siitä oikeasti?). Muuten menu on kyllä aika perinteinen, on laatikot, kaloja, kaikenlaisia lohi- ja katkarapusörsseleitä ja kahden toiveesta pieni kinkkukin.

Parasta kaikessa on kuitenkin se, että jouluun on kaksi yötä ja meillä on kaikki* valmiina! Ei siis viime hetken joulupaniikkia tai joulustressiä, vaan rentoa joulunodotusta. Ehkä vähän jouluhössötystä, jos vielä keksitään jotain kivaa hössötettävää!

joulu

Ihanaa joulua!

*yhtä kauppareissua ja yhtä postireissua vaille valmiina. Ja yhtä pientä jännitystä, että ehtiikö yhden lapsen toivelahja postin matkassa vielä aaton aattona perille. Eli kaikki on siis MELKEIN valmiina, mutta riittävän valmiina kuitenkin!