Avainsana-arkisto: korona

#KORONAJOULU

30.11.2020
Vastaa
joulu

Tämä vuosi on ollut ihan älytön ja vähintäänkin erikoinen ja poikkeuksellinen. Kukapa olisi keväällä arvannut, että koronakevään jälkeen vietetään vielä koronakesää, koronasyksyä ja nyt vielä koronajouluakin!

Keväällä tuli etäkoulut, etätyöt ja etäjumpat. Kaupoista hamstrattiin vessapaperit loppuun ja kuivahiivaa sai ostaa vain yhden paketin. Siis jos sitä sattui jostain löytämään.

Opin nolostelemaan ruokakaupassa täysinäisiä ostoskärryjäni. Ei kai vain kukaan luule, että olen sellainen ajattelematon hamstraaja, kun olen vain ostamassa meidän ihan tavallisia viikon ruokaostoksia!

Keväällä ihmeteltiin katukuvaan ilmestyneitä satunnaisia maskinkäyttäjiä. Nyt nolottaa, jos oma maski unohtuu joskus kotiin.

Tänä keväänä opeteltiin kotoilemaan ja leffa- ja ravintolakäynnit vaihdettiin luontopolkuihin ja satunnaiseen noutoruokaan (onneksi leffateatterit ja ravintolat avattiin myöhemmin, vaikka elokuviin ei tällä hetkellä taas olekaan asiaa).

Mutta vaikka tämän vuoden aikana ollaan kotoiltu enemmän kuin koskaan aikaisemmin on välillä voinut liikkua (kotimaassa) aika normaalistikin. Kunhan vain on tiedostanut tämän tilanteen, muistanut turvavälit ja muut ohjeistukset.

Välillä elämä on tuntunut aika normaalille, mutta näin joulun alla uusien tiukempien rajoitusten kanssa tilanne on jälleen mielessä enemmän kuin aikoihin.

Uusia jouluperinteitä

Mä rakastan joulua. En edes osaa sanoa rakastanko enemmän sitä kutkuttavaa ja taianomaista joulunodotusta vai itse jouluaattoa, jolloin ollaan kokoonnuttu isolla porukalla viettämään joulua yhdessä. Ehkä rakastan yhtä paljon kumpaakin! Toki tiedän, ettei monelle jouluaaton viettäminen ole mahdollista edes oman perheen kanssa töistä johtuen, mutta MULLE tämä suurella porukalla yhdessä vietetty jouluaatto on ollut aina tärkeä.

Tämä on ollut tärkeää varmasti senkin takia, että me asutaan aika kaukana kaikista sukulaisista ja joulu on usein ollut vuoden ainoita hetkiä, kun ollaan kokoonnuttu kaikki saman katon alle ilman kiirettä mihinkään.

Mutta tästä joulusta taitaa tulla aivan erilainen kuin koskaan aikaisemmin.

Ei varmastikaan ole järkevää tai edes mahdollista kokoontua eri puolilta Suomea yhteiseen joulunviettoon suurella porukalla. Olen aina aikaisemmin ajatellut, ettei joulu voi tuntua joululle, jos se vietetään jotenkin muuten kuin mihin me ollaan totuttu. Mutta nyt mua yllättäen ei juuri ollenkaan haittaa tämä. Olen aina ajatellut, ettei sellaisia asioita kannata surkutella, joihin ei itse voi vaikuttaa kuinkaan ja tämä on kyllä juuri sellainen.

Tuntuu ihan mukavallekin päästä luomaan aivan omia jouluperinteitä meidän omassa kodissa.

Lapsia tämä aluksi vähän suretti ja kuopus melkein parahti itkuun, mutta aika nopeasti lapsetkin tottuivat ajatukseen, varsinkin kun hekin ymmärtävät minkä takia näin tänä vuonna tehdään.

joulu

Joulutunnelmaa

Olen aina laittanut meille kotiin joulutunnelmaa jo hyvissä ajoin marraskuun lopulla tai viimeistään joulukuun alussa, sillä olisi ollut hassua koristella koti vasta jouluksi, jolloin ei olla oltu edes kotona.

Mutta vaikka tänä vuonna ollaan jouluaatto omassa kodissa, on silti tuntunut mukavalle laittaa joulukoristeita jo esille ja aloittaa kaikenlainen jouluhössötys.

Luulenpa, että aika moni muukin kaipaa jotain piristystä tähän tylsään tilanteeseen ja etenkin juuri nyt kun tänne Pirkanmaallekin tuli tiukemmat rajoitukset, tuntuu tärkeälle tehdä jotain mukavaa kotona.

Meillä siis jouluhössötellään läpi joulukuun. Katsellaan ihania joululeffoja (rakastan niitä!!), leivotaan piparkakkuja ja joulutorttuja, kuunnellaan joulumusaa ja koristellaan kuusi joulukuun ekoina päivinä. Syödään varmasti juustoja ja jouluherkkuja jo ennen jouluaattoakin ja aattoa varten tehdään aivan erityiset suunnitelmat.

Tälle illalle mulla on kuitenkin tärkeä ja ihana salaisuuspuuha, jota pääsen tekemään kun lapset ovat menneet nukkumaan. Tänä yönä meille ilmestyy salaperäisesti lasten yhteinen joulukalenteri, josta ensimmäisen luukun saa avata heti huomenna aamulla!

Vaikka tällainen #koronajoulu kuulostaa äkkiseltään ihan tylsälle, niin luulen että tästäkin tulee aika ihana joulu. Jos vain ottaa sellaisen asenteen ja tekee siitä itse ihanan!

joulu

Mukavaa joulunodotusta!

NÄIN ON SUJUNUT ETÄKOULU

27.4.2020
Vastaa

Tänään pyörähti seitsemäs viikko etäkoulua käyntiin. Aika on mennyt yllättävän nopeasti ja tuntuu aika hullulle, että takana on todellakin jo kuusi viikkoa koulunkäyntiä kotoa käsin.

Mutta miten tämä etäkoulu on oikein meillä sujunut? No, kiitos kysymästä, ihan mukavastihan tämä on mennyt.

Ensimmäinen etäkouluviikko meni kyllä aikalailla uuden arjen opetteluun, mutta aika nopeasti homma alkoi selkeytymään ja saatiin kiva rytmi tokaluokkalaisen etäkoulupäiviin.

Aamutoimien jälkeen etäkoululainen lähtee ”koulumatkalle”, eli esimerkiksi pikkuiselle muutaman minuutin kestävälle kävelylenkille tai vaikka trampalle hetkeksi hyppimään. Joskus ollaan kyllä unohdettu koko koulumatka, mutta ei olla kyllä tästä(kään) sen kummemmin stressattu. Koulumatkan jälkeen päästään sitten varsinaisiin kouluhommiin, eli lapsi saa tietokoneen eteensä ja pääsee lukemaan opettajan lähettämän Wilma-viestin, jossa on myös linkki kyseisen koulupäivän tehtäviin.

On ilmeisesti ihan hirmuisesti eroja siinä, miten ja milloin koululaiset saavat tehtävät ja koska niitä kuuluu tehdä. Ainakin isommilla koululaisilla saattaa olla läsnäolopakko tietokoneen edessä, sillä opettaja saattaa olla livenä ruudun toisella puolella oppitunteja pitämässä. Meillä tehtävät saadaan aina aamuisin ja ne voi periaatteessa tehdä aika omaan tahtiin saman koulupäivän aikana.

Joskus tehtäviä tehdään tietokoneella, joskus oppikirjoista ja joskus saattaa olla esimerkiksi jokin lyhyt video, joka katsotaan ja sen jälkeen vastataan opettajalle muutamiin videoon liittyviin kysymyksiin. Kaikkia tehtäviä ei raportoida opettajalle, vaan usein esimerkiksi yhden tai kahden kouluaineen tehtävistä kuuluu kertoa opettajalle vastauksia, tai ottaa esimerkiksi kuva tehdystä tehtävästä.

Noin kerran viikossa opettaja soittaa ryhmävideopuhelun, jolloin lapset tekevät jonkun tehtävän yhdessä. Muuten etäkoulu on tokaluokkalaisella aika omatoimista, eli vaatii aika paljon vanhemman läsnäoloa ja seuraamista.

Tokaluokkalaisen normaalisti neljän tunnin mittaiset koulupäivät kestävät etäkoulussa paljon vähemmän aikaa, usein tunnin tai pari, joten etäkoulu on aika usein nopeasti hoidettu. Tehtävät ovat aika helppoja ja varsinkin muut aineet, kuin äidinkieli ja matikka on usein lyhyen videon katsomisella ja muutamaan kysymykseen vastaamisella kuitattu. Toisaalta on mukavakin, ettei tehtäviin kulu useita tunteja aikaa, mutta luulen, että ne normaalit lähiopetuspäivät, joita aikaisemmin oli, olivat paljon monipuolisempia sisällöltään, kuin nämä etäkoulupäivät. En kuitenkaan usko, että lapsi jää mistään oppiaineesta jälkeen, vaan on kärryillä vielä silloinkin, kun kouluihin (toivottavasti) syksyllä taas palataan.

On tässä etäkoulussa kyllä hurjan paljon muitakin eroja lähikouluun verrattuna, kuin vain koulupäivien pituus (eli lyhyys) ja helpot tehtävät.

Ainakin aika kivoja etuja, kuten se, että etäkoulupäivinä saa nukkua niin myöhään kuin nukuttaa. Tämä on aika suuri ero tavallisiin koulupäiviin verrattuna ja mun mielestä aika mukavaa, koska nyt munkaan ei tarvitse herätä ennen kukonpierua koululaista herättämään. Viimeisinkin unikeko heräilee meillä yleensä kahdeksan aikaan, mikä on mulle juuri sopiva aika, vaikka joku muu saattaakin olla sitä mieltä, että se on aivan hurjan myöhään.

Etäkoulun etuihin kuuluu myös se, että aamuisin heti herättyään saa hetken aukoa silmiään lastenohjelmien parissa, jota meillä ei tavallisina koulupäivinä saa tehdä. Tavallisina kouluaamuina on aamutoimet usein puolessa tunnissa huitaistu läpi, nyt niihin on varattu pari tuntia aikaa, sillä koulu aloitetaan aina viimeistään kymmeneltä. Rakastan itse hitaita aamuja, joten tämäkin on mun mielestä ihanaa!

Myös koulutehtävissä on varmasti hirmuisesti eroja ja vaikka tavallisessa koulussa tehtävät varmasti ovat usein monipuolisempia, on etäkoululaiselle tullut mielestäni aika hauskoja ja kekseliäitäkin koulutehtäviä. Mieleen on jäänyt ainakin polkupyörän keväthuollon tekeminen, erilaisten kotitöiden tekeminen (huippua, heh!) ja käsityötuntien hauskat askartelutehtävät, joita pikkuvelikin on innostunut samaan aikaan tekemään. Liikuntatunnit ovat usein olleet aika helppoja ja nopeita, mutta niistäkin löytyy hauskoja tehtäviä, kuten vaikka ne kerrat, kun youtubesta on katsottu pelikonsoleiden tanssivideoita! Nämä ovat olleet niin hauskan näköisiä ja lapset ovat innoissaan tanssineet niiden mukana, että joku tanssipeli hankitaan meillekin sitten, kun pleikkarin hankkiminen on ajankohtaista.

Etäkoulun hankaluutena on ollut välillä tokaluokkalaisen motivointi koulutehtävien pariin (aargh!). Varsinkin aluksi lapsi sitkeästi kuvitteli olevansa lomalla ja edelleen joskus kuulen, miten tämä ei ole ”oikeaa koulua”. Koulupäivät usein aloitetaan innokkaasti, mutta päivissä saattaa olla myös sellaisia tehtäviä, joiden pariin saa kunnolla patistaa. Toisaalta välillä lapsi tekee innokkaasti myös bonustehtävät, ainakin silloin kun ne ovat jonkin tietokonepelin muodossa.

Vielä muutaman viikon loppurutistus etäkoulussa (ellei koulut sitten aukea vielä pariksi viikoksi, mikä olisi kyllä aika hölmöä) ja sitten saadaan (onneksi) pakata koulukirjat reppuun kesän ajaksi ja päästään siirtymään kesäloman viettoon!

Mites muilla on etäkoulu sujunut?

POIKKEUSARKIKIN VOI OLLA KIVAA

16.4.2020
Vastaa

Olen tehnyt kotona töitä yli 8 vuoden ajan, joten tämä kotoilu on kyllä tavallaan ihan tuttua puuhaa. Mutta ei mekään olla koskaan ennen oltu KOKO perhe kotona, eikä varsinkaan aivan koko aikaa. Vanhaan arkeen kuului lasten harrastuksia, viikonloppuisia kylpyläkäyntejä ja leffareissuja, makkaranpaistoa yleisillä retkipaikoilla ja kaikenlaista huoletonta asiointia ihmismassojen keskellä. Nyt meidän arkea rytmittää oikeastaan vain esikoisen etäkoulu ja lainalasten kotilomat. Onneksi, sillä muuten tämä poikkeusarki tuntuisi varmasti vain loputtomilta sunnuntaipäiviltä.

Mutta kyllä tämä poikkeusarkikin voi olla ihan kivaa! Keräilin alle muutamia plussia ja miinuksia tästä uudesta arjesta.

Korona-arjen plussat ja miinukset:

PLUSSAA:

Unirytmi. Me ollaan aika aamu-unisia koko porukka ja on ollut ihanaa, kun ei ole tarvinnut heräillä ennen kukonpierua, eikä herätellä kuopusta aamuisin puolta tuntia päiväkotiin (true story!). Meillä lapset menevät nukkumaan 20-21 aikaan ja heräilevät usein siinä 8 aikaan. Myös mulle tämä rytmi on paras ikinä, sillä tykkään itse valvoa puolille öin ja virkeimmilläni olen, kun saan nukkua aamulla kahdeksaan. Tämä on ehkä parasta koko tässä uudessa arjessa!

Ollaan ulkoiltu yhdessä enemmän kuin aikohin! Vanhassa arjessa esikoinen oli usein omien kavereidensa kanssa menossa, joten varsinkaan arkisin ei välttämättä tullut ulkoiltua yhdessä. Toki ollaan aina tykätty retkeillä, mutta sellaista yhteistä arkiulkoilua ei olla harrastettu koululaisen kanssa aikoihin. Nyt tämän poikkeusarjen aikana ollaan ulkoiltu lasten kanssa aivan hurjan paljon yhdessä. Ollaan koluttu lähiseudun lenkkipolut, käyty iltaisin leikkimässä suljettujen päiväkotien pihoilla ja välillä autoiltu kaukaisemmille luontopoluille. Ihan parasta!

Pihaa tulee kerrankin laitettua! En ole mikään kovin innokas puutarhan hoitaja, mutta nyt on ollut mukava miettiä pihajuttujakin, että omassa pihassakin olisi mahdollisimman kiva viettää aikaa. Mies nikkaroi parhaillaan aivan superkivaa leikkialuetta (en malta odottaa, että siitä tulee valmis!) ja mulla on suunnitteilla kivoja juttuja kasvimaalle. Toivottavasti intoa riittää (siis mulla) myös loppukesälle, että ne kasvimaahommat tulee hoidettua loppuun asti.

Poikien yhteiset puuhat. Tämä poikkeusarki on saanut meidän lasten välille ainakin tuhat uutta yhteistä leikkiä ja puuhaa! Ovat lapset toki ennenkin yhdessä leikkineet, mutta nyt kun leikkikaverina on pääasiassa vain oma veli, on tämä varmasti lähentänyt lasten välejä entisestään.

Uudet puuhat. Nyt kun ei voi tehdä samoja asioita kuin ennen, on täytynyt keksiä uudenlaisia tapoja viettää vapaa-aikaa. Esikoinen toivoi, että tutustuttaisiin geokätköilyyn ja se on varmasti tulevan viikonlopun puuhalistalla.

Vanha arki tuntuu ihanalle! Vaikka tämä poikkeusarkikin on aika kivaa, niin nyt erityisesti arvostaa sitä vanhaa (tylsää) arkea. Toivottavasti voidaan vielä joskus palata siihen takaisin!

MIINUKSET:

Ei niitä hitaita ja kiireettömiä aamuja tullutkaan! Kuvittelin tämän poikkeusarjen aluksi, että nyt saadaan nauttia rakastamistani hitaista ja kiireettömistä aamuista. Mutta että saataisiin pidettyä jonkinlainen järkevä päivärytmi, on aamutoimet täytynyt tehdä aivan tavalliseen tahtiin. Ollaan yritetty aloittaa esikoisen etäkoulu viimeistään kymmeneltä (tätä voi käydä omaan tahtiin), joten aikaa aamukahvilla lorvimiseen ei oikeastaan jääkään hurjan kauaa, jos herää vasta kahdeksan aikaan.

Rahaa ei säästykään! Myös näin kuvittelin aluksi käyvän. Kun ei ole mitään viikonloppumenoja, eikä mitään muitakaan menoja viikottaisia ruokakauppakäyntejä lukuunottamatta, niin kuvittelin, että rahaa säästyy paljon. Nyt kun koko perhe syö kaikki ateriat kotona, menee ruokakauppaan rahaa paljon enemmän kuin ennen. Kaupasta tulee myös ostettua vähän erilaisia juttuja kuin tavallisesti, koska jotain hauskaahan tässä poikkeusarjessakin täytyy olla! Täältä kotoa myös löytyy jatkuvasti kaikkea laitettavaa, eli asioita, joita täytyy ostaa. Kuten vaikka televisioita, terassilautoja, hiekkalaatikoita ja muita tarpeellisia juttuja. Kaikkea myös saa nettikaupoista, joten joidenkin erikoiskauppojen kiinni meneminenkään ei ole saanut rahaa säästymään lainkaan.

Herkuttelu! Esikoinen joku päivä tuumasikin, että ”on siitä koronasta ollut jotain hyötyäkin: Nyt me saadaan paljon useammin jälkkäreitä!” Herkkuja on tullut syötyä aivan liikaa ja nyt täytyisi opetella tästä uudesta tavasta eroon. Varsinkin, jos tämä poikkeusarki kestää vielä kovin kauan!

Ikävä! Mun on ikävä aika monia juttuja siitä vanhasta arjesta. Siis kaikenlaista pientä, mitä ei silloin tullut oikein edes ajatelleeksi. Kuten vaikka sitä, että silloin saattoi aivan spontaanisti lähteä mihin vain piristämään omaa arkeaan ja nyt ne kaikki menot ovat kyllä kovin vähissä. Luontopoluilla tarpominen on kivaa, mutta kaipaisin kyllä jotain vaihtelua tähänkin huviin jo välillä.

Tiedän kuitenkin, että me ollaan aivan hurjan onnekkaita, kun saadaan olla kotona, eikä olla esimerkiksi päivittäin töissä ihmispaljoudessa, jossa tartuntariski olisi suuri. Ollaan pysytty terveinä ja sopu on säilynyt, vaikka ollaankin oltu näin tiiviisti samojen seinien sisäpuolella, heh.

Ja lopuksi vielä tuosta kuvien asusta. Asu on saatu kotimaiselta Neulomolta ja alaosana tässä IHANAT mustat Palma-culottesit ja mukavan rento ja kaunis Viola-t-paita. Asuin tässä asussa melkein koko pääsiäisen ja nyt vain odotan, että saan nämä pesusta ja voin kiskoa ne takaisin päälleni. Niin mukavat päällä ja aika ihanan näköisetkin!

Mitä plussia ja miinuksia teidän uudessa arjessa on?