”Puuhamaa on paras paikka, Puuhamaa on iloinen…” Kenellä muulla alkaa soida Mikko Alatalo korvissa, kun joku mainitsee Puuhamaan?

Mietittiin tälle kesäloman viimeiselle viikonlopulle jotain hauskaa päiväretkikohdetta, joka sopisi neljälle lapselle ikähaarukassa 3-8 vuotta, olisi sellainen, jossa me ei olla vielä koskaan aikaisemmin käyty, eikä ajomatka olisi hurjan pitkä.

Puuhamaahan ei aja meiltä kuin tunnin, mutta silti me ei oltu käyty siellä koskaan! En ole itse käynyt siellä edes lapsena, sillä olen asunut pienenä Etelä-Pohjanmaalla, josta tehtiin kesäreissuja muun muassa Ähtärin eläinpuistoon ja Mini-Suomeen (joista jälkimmäistä ei enää ole olemassakaan), Wasalandiaan (tätäkään ei enää ole!) ja Särkänniemeen (tämä onneksi on ja on yksi meidän lemppareista). Puuhamaa oli varmaan jo sen verran kaukana, ettei sinne koskaan lähdetty.

Ehkäpä senkin takia mua kiinnosti lähteä katsomaan, että millainen tuo ”paras ja iloinen paikka” oikein on!

Odotin ennakkoluuloisesti jotain aikamatkaa vuosikymmenten taa, sillä olin monesti lukenut miten nuhruista ja kulahtanutta Puuhamaassa on. Moni on myös moittinut vesipuiston likaisuutta ja viime kesänä oli uutisissakin juttua miten terveysvalvonta oli joutunut kehoittamaan Puuhamaata järjestämään tehosiivouksen. Ehkä tämän mielikuvan takia ei ole aikasemmin tullut Puuhamaahan lähdettyäkään.

Ja olihan paikka vähän rähjä, mutta ei kuitenkaan niin paha mitä arvelin. Yllätyin iloisesti siitä miten monipuolisesti paikassa oli tekemistä, aikaa saa todellakin kulumaan aivan koko aukioloajan verran. Jos puiston päivittäisi tälle vuosikymmenelle, olisi se varmasti aivan ihana!

Perinteisten huvipuistolaitteiden sijaan Puuhamaasta löytyi monia erilaisia omalla lihasvoimalla toimivia laitteita, oli iso leikkipuistoalue, pomppulinnoja, isoja liukumäkiä, trampoliineja, monenlaisia sähköautoratoja, veneajeluita ja vaikka mitä pienille lapsille sopivaa puuhaa.

Omat haasteensa meidän päivään toi se, että aika moneen laitteeseen 3/4 lapsista tarvitsi aikuisen mukaan, eikä yhtään lasta voinut tietenkään jättää siksi aikaa vahtimatta, kun muut olivat laitteessa. Käytännössä siis toinen aikuisista kävi aina yhden lapsen kanssa kerrallaan tällaisessa laitteessa ja muut odottivat sillä välin omaa vuoroaan. Toki oli paljon myös niitä paikkoja, johon kaikki pääsivät samaan aikaan ja esimerkiksi suurella leikkipuoistoalueella pienimmät viihtyivät pitkään kiipeilemässä ja aikuiset saivat lepuuttaa jalkojaan penkillä istuen.

Eväiden syöntiin oli varattu aivan valtavasti pöytiä ja grillausmahdollisuuskin löytyi useammasta paikasta. Me oltiinkin otettu omat eväät mukaan, mikä oli kyllä tosi hyvä juttu.

Ainut mikä jäi hämmästyttämään oli käsidesien olemattomuus. Niitä kai joidenkin laitteiden sisääntulojen luona oli, mutta ei kyllä mitenkään näkyvästi.

Mun mielestä on ollut mukavaa, kun monissa kesäkohteissa on ollut käsidesit hyvin esillä ja paikkoja on siivottu näkyvästi. Särkänniemessä esimerkiksi oli käsidesit aina laitteisiin mennessä ja niistä pois tullessa ja laitteet myös pysäytettiin välillä siivouksen vuoksi. Myös Tuurin Miljoona tivolissa oli käsidesit laitteisiin mentäessä ja esimerkiksi kummitusjunan vaunut pyyhittiin desinfiointiaineella jokaisen kierroksen jälkeen. Voihan olla, että Puuhamaassakin puhdistetaan laitteita päivän mittaan, mutta mun silmiin tällainen ei kyllä osunut.

Mulla on ollut keväästä asti oma käsidesipullo AINA mukana mihin ikinä menenkään, mutta hyvin esillä olevat käsidesit toimivat mun mielestä hyvänä muistutuksena tästä tilanteesta. Ja täytyy myöntää, että nyt kun käsidesejä ei ollut näkyvästi esillä laitteiden sisääntulon luona, ei mekään muistettu laittaa käsidesiä aina kun johonkin laitteeseen mentiin!

Mitään näkyviä merkkejä tai muistutuksia mistään turvaväleistä ei myöskään ollut minkään laitteen luona.

Toivottavasti ensi kesänä ei tarvitse tällaisia enää miettiä, vaan tilanne olisi silloin jo aivan normaali. Me nimittäin aiotaan kyllä mennä Puuhamaahan myös ensi kesänä, sillä lasten mielestä paikka oli aivan superhauska!

”Puuhamaassa vietät vaikka koko päivän kesäisen. Sellainen on Puuhamaa!”

LUE MYÖS:

Näin tänä kesänä huvitellaan Särkänniemessä!

Efteling – Ihana teemapuisto Hollannissa

Kesä alkaa Koiramäestä

Legoland

The Wizarding World of Harry Potter

Meidän lapsilla on useitakin kotimaisia lastenkirjasuosikkeja, mutta yksi on kyllä ehdottomasti ylitse muiden. Tatu ja Patu kirjoista pitää kumpikin aivan hirmuisen paljon!

Ihan ekaksi näihin hurahti esikoinen, eikä kuopus varmasti edes muista sellaista aikaa ollenkaan, jolloin ei olisi tiennyt Tatu ja Patu kirjoista mitään. Tatu ja Patu kirjat ovat myös ainoita, joita olen joskus joutunut salaa piilottamaan, sillä en vain kertakaikkiaan jaksanut lukea keskellä kesää tsiljoonatta kertaa Tatun ja Patun ihmeellisestä joulusta. Hups!

Koska meillä selkeästikin fanitetaan Tatua ja Patua, ei liene ihmekään, että tänään seilattiin Viikinsaareen katsomaan Tatu ja Patu syömään näytelmää, joka juuri tänään esitettiin siellä ensimmäistä kertaa.

Kuopus halusi ottaa mukaansa Tatu ja Patu syömään -kirjankin, josta takuulla osaa ulkoa joka ikisen sivun.

Niin me lähdettiin kohti Laukontoria, josta laiva Viikinsaareen lähtee. Kuopus oli silmin nähden pakahtua innosta ja mietti koko kaksikymmentä minuuttisen laivamatkan sitä, mitä kirjan kohtia näytelmässä mahdettaisiin käydä läpi.

Koska Viikinsaaressa on hurjan paljon muutakin puuhaa ja nähtävää lähdettiin me sen verran aikaisella laivalla saareen, että ehdittäisiin hetken olla ainakin leikkipuistossa, syödä mukaan otettuja eväitä ja käydä jäätelöllä.

Hyvissä ajoin suunnattiin kuitenkin kohti kesäteatteria, sillä lapset odottivat jo aika malttamattomina esityksen alkua.

Ja olihan se taas kaiken odottamisen arvoista! Sen verran on tullut itsekin luettua Tatu ja Patu pihalla kirjaa, että näytelmän vitsit olivat mullekin jo valmiiksi tuttuja, heh. Kuopus hekotteli vieressäni ääneen ja taputti välissä minkä kerkesi, eikä esikoinenkaan yhtään sen vähempää nauranut näytelmän hassuille jutuille.

Näytelmässä perehdyttiin muun muassa syömisen perusteisiin, eli kirjasta tuttuun tapaan ja Tatun ja Patun tyyliin käytiin läpi esimerkiksi yleisimmät ravinnon suuhun siirtämiseen liittyvät ongelmat. Niin, kukapa saisi ruokaansa nieltyä, jos pään alaosassa sijaitseva aukko, eli suu on silloin kiinni, kun ruokaa pitäisi siirtää suuta kohti. Tai jos kuvittelee ruuan imeytyvän ihon läpi. Heh. Nähtiinpä näytelmässä myös ruoan valmistukseen erikoistunut Pöperöahkeroinen, sekä mikroskooppisen pienet Samppa Solu ja Anita Aivosolu, muutama tuhat kertaa suurennettuina tietenkin. Taattua Tatu ja Patu huumoria, joka aukeaa varmasti, vaikka yhtään Tatu ja Patu kirjaa ei vielä olisi tullut luettuakaan.

Kun vielä esityksen päätteeksi lapset pääsivät valokuvaan näytelmän Tatun ja Patun (Kalle Tulander ja Nestori Kyyrä) kanssa, saikin loppupäivän kulkea hymyssä suin.

Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen Tatu ja Patu näytelmä, jota lapset ovat päässeet katsomaan. Me ollaan nimittäin käyty aika tarkalleen neljä vuotta sitten Viikinsaaressa katsomassa Tatu ja Patu pihalla näytelmä! Tämän lisäksi nähtiin viime kesänä Pyynikin kesäteatterissa Tatun ja Patun Suomi näytelmä, ja kaikista näistä on jäänyt hurjan kivat ja tärkeät muistot lasten mieliin.

Tämä oli oikein mainio tapa viettää kesäistä sunnuntaipäivää, varsinkin, kun juuri tälle päivälle ei osunut yhtään sadepisaraa, vaikka muuten viime päivinä on satanut ihan reippaastikin (eilen kastuttiin pyörälenkillä niin, että kotona saatiin vääntää vaatteista vettä, eikä edes alusvaatteet säilyneet kuivina!). Meillä ei tälle kesälle ole mitään suuria reissuja tai suunnitelmia tiedossa, joten tällaiset pienetkin päiväretket tuntuvat nyt erityisen mukavilta.

Tämä oli tosiaan vasta ensimmäinen näytös, joten vielä ehtii seilailla Viikinsaareen Tatua ja Patua katsomaan!

Löytyykö muita Tatu ja Patu faneja?

Meillä oli ihana juhannus. Oltiin koko juhannus kotona, grillattiin, syötiin raparperipiirakkaa, lapset uivat uima-altaassaan (kuopus ei tainnut juhannuspäivänä(kään) pukea koko päivän aikana mitään muuta vaatetta kuin uimahousut, hah!), pelattiin leikkimökissä kimbleä ja saatiin juhannusvieraitakin piipahtamaan meille juhannuspäivänä. Kaikin puolin mukavaa ja rentoa, mutta tänään aamulla tuntui siltä, että välillä voisi tehdä jotain muutakin kuin vain rentoilla!

Koko koronakevät meni aika tiiviisti kotoillessa, kun mitkään paikat eivät olleet auki, eikä mihinkään olisi silloin tehnyt mieli lähteäkään.

Mutta vitsit miten IHANAA on, kun rajoituksia on aletta poistamaan ja kaikki tuntuu jo lähes normaalille! Niin normaalille, että tällaisena tavallisena sunnuntaipäivänä voi aivan spontaanisti lähteä vain jonnekin, eikä juurikaan käy enää mielessä, että onko se turvallista.

Toki tiedostan, ettei korona ole hävinnyt minnekään, mutta Suomessa todetaan tällä hetkellä niin vähän tartuntoja, että uskon liikkumisen olevan jo aivan turvallista, kunhan vain muistaa pestä käsiään ahkerasti ja muutenkin kulkee järki päässä. Varsinkin kaikki ulkona olevat kesäkohteet tuntuvat sellaisille, että niihin voi jo ihan hyvillä mielin mennä. Monessa paikassa on myös tämän hetkinen tilanne otettu hyvin huomioon ja järjestelyitä on tehty sen mukaan, mikä on tosi mukavaa.

Niinpä lähdettiin pitkästä aikaa sunnuntaiajelulle, aivan kuten ennen koronaakin, enkä ollut itsekään tiennyt miten paljon tällaisia päiviä olen kaivannutkaan!

Me otettiin suunnaksi naapurikunta ja hurautettiin Pälkäneelle, josta löytyy monenkinlaista nähtävää. Tällä kertaa kuitenkin navigoitiin itsemme Niitty-Seppälän tilalle.

Navigaattorin äänet kantautuivat takapenkillekin, josta kuopus jossain vaiheessa huuteli: ”Jaa nyt mä tiedän miten te aina tiedätte mihin pitää mennä, te katsotte navigaattorista! Voisitte kyllä opetella ajamaan itsekin!” Heh.

Niitty-Seppälän tilalla on mansikoiden itsepoimintaa (ollaan jonain kesänä käytykin poimimassa mansikoita täällä!), sekä kesätori, josta voi ostaa vaikka ne mansikat valmiiksi poimittuina. Paikasta löytyy myös kahvila, sekä kotieläinpiha ja nämä kaksi jälkimmäistä olivatkin tänään meidän varsinainen määränpää.

Heti perille päästyämme juostiinkin katsomaan suloisia pupuja ja kanoja ja kierreltiin sen jälkeen kurkkimassa myös muut aitaukset läpi. Eläimiä ei ole hurjan montaa, mutta eläinpihaan ei ole myöskään pääsymaksua ollenkaan!

Meidän edellisestä visiitistä oli vierähtänyt jo sen verran aikaa, ettei kuopus muistanut käyneensä paikassa aikaisemmin ollenkaan, mutta esikoinen muisti ja tiesikin, että paikan päältä löytyy myös polkuautorata. Niinpä lähdettiin polkuautojen luo ja lapset huristelivat hetken aikaa paahteisella hiekkakentällä, kunnes siirryttiin varjoisempaan kohtaan leikkipuiston luo. Polkuautojen luota löytyvä käsidesi ilahdutti kovasti, sillä vaikka kuljetankin aina mukanani pientä käsidesipulloa, on aina mukavaa, että tällaiset asiat on huomioitu hyvin!

Lapset tykkäsivät kovasti katsella eläimiä, ajella polkuautoilla ja leikkiä leikkipuistossa, mutta kaikkein suurin hitti oli kuitenkin pihalta löytyvä labyrintti! Kuopus kiersi pintä labyrinttiä uudelleen ja uudelleen, eikä meinannut saada siitä tarpeekseen ollenkaan. Myös esikoinen piti labyrintista kovasti ja toivoikin, että sellainen rakennettaisiin myös meidän omaan pihaan, heh. Monenlaista meidän pihasta kyllä löytyykin, mutta saattaa olla, ettei sinne labyrinttia nyt rakenneta kuitenkaan.

Lopuksi piipahdettiin toki kahvilassa myös, josta löytyi niin jäätelöitä, kuin vitriinin täydeltä erilaisia mansikkaherkkuja. Olen haaveillut monta viikkoa britakakusta, mutta en ole jaksanut tehdä sellaista itse, joten olikin aivan huippua, kun kahvilasta löytyi ihanaa mansikkaista britakakkua!

Ennen kuin maltettiin ajella takaisin kotiin, käytiin vielä parissa muussakin paikassa lähistöllä, kunnes lopulta palattiin kotiin hymyssä suin.

Tällä hetkellä kaikki pienetkin päiväretket ja suunnitelmat kotimaan lomareissuista tuntuvat kovin tärkeille ja merkille siitä, että elämä on palautumassa normaaliksi. Ei ehkä aivan samanlaiseksi mitä se oli aikaisemmin, mutta ihanan tavalliseksi kuitenkin.

Ehkäpä lähdetään uusiin seikkailuihin jo huomenna (lopulta lähtö riippuu työhommeleista, jotka selviävät vasta huomenna) ainakin laukut saadaan tarvittaessa nopsaa pakattua ja polkupyörät nostettua auton katolle. Ja jos matkaan ei päästäkään heti huomenna, niin jonain toisena kesäisenä ja aurinkoisena päivänä sitten. Silläkään ei ole niin väliä, sillä kesää on onneksi vielä paljon jäljellä!