AAMUPÄIVÄ REIPIN TILALLA

reippi
reippi
reippi

Monen muun tavoin olen odottanut jo aika malttamattomana tätä kesää. On IHANAA, kun kesäiset ulkokohteet on auki ja vihdoin on paljon erilaisia paikkoja joihin voi mennä viettämään vapaa-aikaa.

Tästä ilosta päätettiin heti ottaa kaikki irti ja aloitettiin kesäiset humputtelut hurauttamalla Reippiin. Tässä vuosien varrella ollaan koluttu kaikki lähiseudun maatilamatkailukohteet, osa useampaankin kertaan, mutta Reipissä ei oltu käyty koskaan aikaisemmin. Olipa mukavaa löytää näin läheltä jokin meille aivan uusi kohde!

Reippi on ilmeisesti aikaisemmin toiminut niin, että kotieläinpihalle on ollut vapaa pääsy ja ylläpito on katettu kahvilan tuotolla. Näin korona-aikaan tämä ei ole kuitenkaan enää mahdollista, vaan nyt Reipin tilalle voi varata maksullisen yksityisvierailun. Viikonloppuna vierailu maksaa 50 euroa/ tunti ja tämä kattaa max viiden hengen vierailun ja seuraavista vierailijoista veloitetaan 10 euroa/ henkilö. Meitä oli kaksi aikuista ja neljä lasta, joten meidän tunnin yksityisvierailu Reippiin maksoi 60 euroa. Tosin paikalle päästyämme kuulimme, että paikalla on muitakin perheitä, joten aivan yksityisvierailusta ei ollutkaan kyse. Kovin montaa muuta seuruetta ei tilalla kuitenkaan ollut, joten aika rauhassa saatiin kulkea, eikä oikeastaan missään kohtaa jouduttu odottelemaan omaa vuoroamme mihinkään. Sisäänpääsyyn sisältyi myös talutusratsastuskierros lapsille ja tämä oli lasten mielestä aivan superhauskaa!

reippi
reippi
reippi

Malttamattomina hoidettiin ratsastukset heti alkuun alta pois ja sen jälkeen lähdettiin tutustumaan Reipin tilan muihin eläimiin. Suloiselle Nonparelli-possulle sai jokainen nakata leipäpalan ja sen jälkeen ihmeteltiin vieressä olevia kanoja. Yksi parhaimmista jutuista oli kuitenkin edessä, lampaiden tervehtiminen lammashaassa. Aika harvassa paikassa saa mennä eläinten aitauksiin sisälle ja olikin aivan erityisen mukavaa, kun lampaiden luo sai ihan oikeasti mennä. Jopa koululainen tuumasi, että täällä voisi olla vaikka kuinka kauan!

Lammashaasta lähdettiin hassun kuuloista ääntä kohden ja tavattiin veikeän näköinen pitkäkarvainen aasi.

Kohta oltiinkin keräämässä voikukanlehtiä pupuille, niitäkin sai mennä syöttämään pupuaitauksen sisälle. Pupuaitauksessa hurahtikin meidän loppuaika ja tunti Reipin tilalle kului kyllä hurjan nopeasti. Silti tuo tunti oli meille juuri sopiva aika. Ehdittiin siinä ajassa tavata kaikki tilan eläimet ja osaa käytiin katsomassa toiseenkin kertaan.

reippi
reippi
reippi

Reipin tila onkin nykyisellä paikalla aivan viimeisiä viikkoja, sillä tämän kuun jälkeen tilan eläimet siirtyvät muutaman kilometrin päähän Sankilan kartanolle. Nyt tuleville viikoille meillä on jo muita suunnitelmia, mutta ehkäpä loppukesästä voisi käydä katsomassa myös tuon uuden paikan.

Tänään hurautettiin meidän aamupäivän Reippi-vierailun jälkeen Ratinaan hampurilaisille ja lasten ostoksille (itsehän olen käynyt Ratinassa tällä viikolla jo kaksi kertaa aikaisemminkin, ensin omilla asioillani, sitten lapsille kesävaatteita ostamassa, heh). Osa halusi lelukauppaan, yksi kirjakauppaan ja yksi K-kauppaan mobiililahjakorttiostoksille. Miten ihanan erilaista ja samaan aikaan niin tavallista puuhaa. Aivan kuten joskus ennenkin. Aika kiva sunnuntaipäivä!

reippi
reippi
reippi

Aurinkoista päivää!

 

 

 

 

 

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

PUUHAMAA – AIKAMATKA MENNEISYYTEEN?

”Puuhamaa on paras paikka, Puuhamaa on iloinen…” Kenellä muulla alkaa soida Mikko Alatalo korvissa, kun joku mainitsee Puuhamaan?

Mietittiin tälle kesäloman viimeiselle viikonlopulle jotain hauskaa päiväretkikohdetta, joka sopisi neljälle lapselle ikähaarukassa 3-8 vuotta, olisi sellainen, jossa me ei olla vielä koskaan aikaisemmin käyty, eikä ajomatka olisi hurjan pitkä.

Puuhamaahan ei aja meiltä kuin tunnin, mutta silti me ei oltu käyty siellä koskaan! En ole itse käynyt siellä edes lapsena, sillä olen asunut pienenä Etelä-Pohjanmaalla, josta tehtiin kesäreissuja muun muassa Ähtärin eläinpuistoon ja Mini-Suomeen (joista jälkimmäistä ei enää ole olemassakaan), Wasalandiaan (tätäkään ei enää ole!) ja Särkänniemeen (tämä onneksi on ja on yksi meidän lemppareista). Puuhamaa oli varmaan jo sen verran kaukana, ettei sinne koskaan lähdetty.

Ehkäpä senkin takia mua kiinnosti lähteä katsomaan, että millainen tuo ”paras ja iloinen paikka” oikein on!

Puuhamaa
puuhamaa
puuhamaa

Odotin ennakkoluuloisesti jotain aikamatkaa vuosikymmenten taa, sillä olin monesti lukenut miten nuhruista ja kulahtanutta Puuhamaassa on. Moni on myös moittinut vesipuiston likaisuutta ja viime kesänä oli uutisissakin juttua miten terveysvalvonta oli joutunut kehoittamaan Puuhamaata järjestämään tehosiivouksen. Ehkä tämän mielikuvan takia ei ole aikasemmin tullut Puuhamaahan lähdettyäkään.

Ja olihan paikka vähän rähjä, mutta ei kuitenkaan niin paha mitä arvelin. Yllätyin iloisesti siitä miten monipuolisesti paikassa oli tekemistä, aikaa saa todellakin kulumaan aivan koko aukioloajan verran. Jos puiston päivittäisi tälle vuosikymmenelle, olisi se varmasti aivan ihana!

Perinteisten huvipuistolaitteiden sijaan Puuhamaasta löytyi monia erilaisia omalla lihasvoimalla toimivia laitteita, oli iso leikkipuistoalue, pomppulinnoja, isoja liukumäkiä, trampoliineja, monenlaisia sähköautoratoja, veneajeluita ja vaikka mitä pienille lapsille sopivaa puuhaa.

Omat haasteensa meidän päivään toi se, että aika moneen laitteeseen 3/4 lapsista tarvitsi aikuisen mukaan, eikä yhtään lasta voinut tietenkään jättää siksi aikaa vahtimatta, kun muut olivat laitteessa. Käytännössä siis toinen aikuisista kävi aina yhden lapsen kanssa kerrallaan tällaisessa laitteessa ja muut odottivat sillä välin omaa vuoroaan. Toki oli paljon myös niitä paikkoja, johon kaikki pääsivät samaan aikaan ja esimerkiksi suurella leikkipuoistoalueella pienimmät viihtyivät pitkään kiipeilemässä ja aikuiset saivat lepuuttaa jalkojaan penkillä istuen.

Eväiden syöntiin oli varattu aivan valtavasti pöytiä ja grillausmahdollisuuskin löytyi useammasta paikasta. Me oltiinkin otettu omat eväät mukaan, mikä oli kyllä tosi hyvä juttu.

puuhamaa
puuhamaa
puuhamaa

Ainut mikä jäi hämmästyttämään oli käsidesien olemattomuus. Niitä kai joidenkin laitteiden sisääntulojen luona oli, mutta ei kyllä mitenkään näkyvästi.

Mun mielestä on ollut mukavaa, kun monissa kesäkohteissa on ollut käsidesit hyvin esillä ja paikkoja on siivottu näkyvästi. Särkänniemessä esimerkiksi oli käsidesit aina laitteisiin mennessä ja niistä pois tullessa ja laitteet myös pysäytettiin välillä siivouksen vuoksi. Myös Tuurin Miljoona tivolissa oli käsidesit laitteisiin mentäessä ja esimerkiksi kummitusjunan vaunut pyyhittiin desinfiointiaineella jokaisen kierroksen jälkeen. Voihan olla, että Puuhamaassakin puhdistetaan laitteita päivän mittaan, mutta mun silmiin tällainen ei kyllä osunut.

Mulla on ollut keväästä asti oma käsidesipullo AINA mukana mihin ikinä menenkään, mutta hyvin esillä olevat käsidesit toimivat mun mielestä hyvänä muistutuksena tästä tilanteesta. Ja täytyy myöntää, että nyt kun käsidesejä ei ollut näkyvästi esillä laitteiden sisääntulon luona, ei mekään muistettu laittaa käsidesiä aina kun johonkin laitteeseen mentiin!

Mitään näkyviä merkkejä tai muistutuksia mistään turvaväleistä ei myöskään ollut minkään laitteen luona.

Toivottavasti ensi kesänä ei tarvitse tällaisia enää miettiä, vaan tilanne olisi silloin jo aivan normaali. Me nimittäin aiotaan kyllä mennä Puuhamaahan myös ensi kesänä, sillä lasten mielestä paikka oli aivan superhauska!

puuhamaa
puuhamaa

”Puuhamaassa vietät vaikka koko päivän kesäisen. Sellainen on Puuhamaa!”

LUE MYÖS:

Näin tänä kesänä huvitellaan Särkänniemessä!

Efteling – Ihana teemapuisto Hollannissa

Kesä alkaa Koiramäestä

Legoland

The Wizarding World of Harry Potter

TATU JA PATU VIIKINSAARESSA!

Meidän lapsilla on useitakin kotimaisia lastenkirjasuosikkeja, mutta yksi on kyllä ehdottomasti ylitse muiden. Tatu ja Patu kirjoista pitää kumpikin aivan hirmuisen paljon!

Ihan ekaksi näihin hurahti esikoinen, eikä kuopus varmasti edes muista sellaista aikaa ollenkaan, jolloin ei olisi tiennyt Tatu ja Patu kirjoista mitään. Tatu ja Patu kirjat ovat myös ainoita, joita olen joskus joutunut salaa piilottamaan, sillä en vain kertakaikkiaan jaksanut lukea keskellä kesää tsiljoonatta kertaa Tatun ja Patun ihmeellisestä joulusta. Hups!

Koska meillä selkeästikin fanitetaan Tatua ja Patua, ei liene ihmekään, että tänään seilattiin Viikinsaareen katsomaan Tatu ja Patu syömään näytelmää, joka juuri tänään esitettiin siellä ensimmäistä kertaa.

Kuopus halusi ottaa mukaansa Tatu ja Patu syömään -kirjankin, josta takuulla osaa ulkoa joka ikisen sivun.

Niin me lähdettiin kohti Laukontoria, josta laiva Viikinsaareen lähtee. Kuopus oli silmin nähden pakahtua innosta ja mietti koko kaksikymmentä minuuttisen laivamatkan sitä, mitä kirjan kohtia näytelmässä mahdettaisiin käydä läpi.

tatu ja patu
tatu ja patu näytelmä
tatu ja patu

Koska Viikinsaaressa on hurjan paljon muutakin puuhaa ja nähtävää lähdettiin me sen verran aikaisella laivalla saareen, että ehdittäisiin hetken olla ainakin leikkipuistossa, syödä mukaan otettuja eväitä ja käydä jäätelöllä.

Hyvissä ajoin suunnattiin kuitenkin kohti kesäteatteria, sillä lapset odottivat jo aika malttamattomina esityksen alkua.

Ja olihan se taas kaiken odottamisen arvoista! Sen verran on tullut itsekin luettua Tatu ja Patu pihalla kirjaa, että näytelmän vitsit olivat mullekin jo valmiiksi tuttuja, heh. Kuopus hekotteli vieressäni ääneen ja taputti välissä minkä kerkesi, eikä esikoinenkaan yhtään sen vähempää nauranut näytelmän hassuille jutuille.

Näytelmässä perehdyttiin muun muassa syömisen perusteisiin, eli kirjasta tuttuun tapaan ja Tatun ja Patun tyyliin käytiin läpi esimerkiksi yleisimmät ravinnon suuhun siirtämiseen liittyvät ongelmat. Niin, kukapa saisi ruokaansa nieltyä, jos pään alaosassa sijaitseva aukko, eli suu on silloin kiinni, kun ruokaa pitäisi siirtää suuta kohti. Tai jos kuvittelee ruuan imeytyvän ihon läpi. Heh. Nähtiinpä näytelmässä myös ruoan valmistukseen erikoistunut Pöperöahkeroinen, sekä mikroskooppisen pienet Samppa Solu ja Anita Aivosolu, muutama tuhat kertaa suurennettuina tietenkin. Taattua Tatu ja Patu huumoria, joka aukeaa varmasti, vaikka yhtään Tatu ja Patu kirjaa ei vielä olisi tullut luettuakaan.

Kun vielä esityksen päätteeksi lapset pääsivät valokuvaan näytelmän Tatun ja Patun (Kalle Tulander ja Nestori Kyyrä) kanssa, saikin loppupäivän kulkea hymyssä suin.

tatu ja patu viikinsaari
tatu ja patu viikinsaaressa
viikinsaari

Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen Tatu ja Patu näytelmä, jota lapset ovat päässeet katsomaan. Me ollaan nimittäin käyty aika tarkalleen neljä vuotta sitten Viikinsaaressa katsomassa Tatu ja Patu pihalla näytelmä! Tämän lisäksi nähtiin viime kesänä Pyynikin kesäteatterissa Tatun ja Patun Suomi näytelmä, ja kaikista näistä on jäänyt hurjan kivat ja tärkeät muistot lasten mieliin.

Tämä oli oikein mainio tapa viettää kesäistä sunnuntaipäivää, varsinkin, kun juuri tälle päivälle ei osunut yhtään sadepisaraa, vaikka muuten viime päivinä on satanut ihan reippaastikin (eilen kastuttiin pyörälenkillä niin, että kotona saatiin vääntää vaatteista vettä, eikä edes alusvaatteet säilyneet kuivina!). Meillä ei tälle kesälle ole mitään suuria reissuja tai suunnitelmia tiedossa, joten tällaiset pienetkin päiväretket tuntuvat nyt erityisen mukavilta.

Tämä oli tosiaan vasta ensimmäinen näytös, joten vielä ehtii seilailla Viikinsaareen Tatua ja Patua katsomaan!

tatu ja patu
viikinsaari
viikinsaari
viikinsaari

Löytyykö muita Tatu ja Patu faneja?