HEI HEI PIKKUINEN

Meiltä päivystävästä sijaisperheestä lapset joko palaavat takaisin omien vanhempiensa luo tai muuttavat pitkäaikaiseen sijaisperheeseen.

Jos lapsi muuttaa meiltä pitkäaikaiseen sijaisperheeseen, on lapsi yleensä asunut tässä vaiheessa meidän luona useita kuukausia, joskus kauemminkin. Me ollaan aina lapsen tukena uuteen sijaisperheeseen tutustuessa.

Yleensä pitkäaikaisen sijaisperheen vanhemmat tulevat ensin meidän kotiin tapaamaan lasta. Keitellään kahvit. Varmasti kaikkia vähän jännittää.

Sitten askarrellaan lapsen kanssa kalenteri jääkaapin oveen ja merkitään siihen tärkeät päivät. Ne päivät, jolloin mennään tutustumaan uuteen kotiin. Ensin yhdessä. Myöhemmin lapsi yksin. Liimataan aamuisin kalenteriin tarra merkiksi siitä missä kohtaa nyt mennään.

Pakataan yhdessä tavaroita. Mietitään mitä leluja viedään jo uuteen kotiin odottamaan. Ainakin yöpuku ensimmäistä yökyläilyä varten. Viedään tavaroita uuteen kotiin pikku hiljaa.

Uusi tilanne herättää paljon ajatuksia. Joskus saan sydäntä särkeviä kysymyksiä. Miksi juuri minun täytyy muuttaa?

Pidetään läksiäiset.

Ja sitten on muuttopäivä. Uusi perhe ja koti on tullut jo tutuksi. Lähes kaikki lelut ja vaatteet on viety jo uuteen kotiin aikaisemmin. Nostetaan vielä loput auton kyytiin.

Halaukset ja vilkutukset.

Vielä me tavataan. Sovitaan jo valmiiksi päivä, jolloin käydään kyläilemässä uudessa kodissa. Viedään mukana valokuvia meillä vietetystä ajasta. Muistoksi. Osaksi lapsen elämäntarinaa. Juodaan kahvit. Muistellaan mitä kaikkea yhdessä tehtiinkään. Ja kuullaan miten uudessa perheessä on sujunut. Hyvin onneksi. Paremmin kuin oltaisiin osattu toivoakaan.

Lue myös:

Kun päivystyspuhelin soi

Millaista on olla sijaisäiti

Meidän matka päivystäväksi sijaisperheeksi

lastenhuone

Aurinkoista viikonloppua!

KUN PÄIVYSTYSPUHELIN SOI

Päivystävänä sijaisperheenä kuskaan päivystäessä puhelinta mukana kaikkialle. Puhelimeen on vastattava heti kun se soi, joten puhelin on päällä myös öisin yöpöydällä ja aamulla otan sen mukaan kylpyhuoneeseen, että kuulen puhelimen myös silloin jos olen vaikka suihkussa.

Joskus saatan kuljettaa puhelinta mukana viikkoja ennen kuin se soi, nopeimmillaan taas päivystys on päättynyt alle vuorokaudessa siihen, että meille on ohjattu lapsi.

Kun päivystyspuhelin soi, saan kuulla muutaman asian. Ensinnäkin kuulen tuleeko meille yksi lapsi vai sisarukset. Kuulen myös minkä ikäiset lapset meille on sillä kertaa tulossa. Saan myös tietää koska lapsia on lähdettävä hakemaan vai tuodaanko lapset suoraan meille kotiin (näin tehdään yleensä silloin, jos lapset sijoitetaan päivystysperheeseen keskellä yötä). Me ollaan sitouduttu siihen, että ollaan valmiudessa hakea lapset tunnin kuluessa puhelinsoitosta ja aika usein lapsia lähdetäänkin hakemaan melko nopealla aikataululla. Mutta ei aina. Joskus saattaa olla tuntejakin aikaa pyöriä kotona, kunnes lapsia on lähdettävä hakemaan.

perheblogi

Ja tuon ajan mun päässä poukkoilee tsiljoona erilaista ajatusta! Kääk! Jännää! Minkähänlaiset lapset meille on kohta tulossa? Onko autossa tarvittavat turvaistuimet, vai täytyykö niitä lähteä etsimään varastosta? Muistanko vielä miten kolmen kuukauden ikäistä vauvaa hoidetaan? Millaiset nukkumisjärjestelyt meille kannattaisi laittaa? Onko meillä kaikki tarvittava valmiina, vai pitäisiköhän matkalla hakea jotain kaupasta? Onko vaatteita? Ruokaa (esim. korvikemaitoa vauvalle)? Kääk! Joko saa lähteä?

Jos puhelinsoiton jälkeen ei aivan salamana tarvitse singahtaa autoon ja lapsia hakemaan, ehtii puhelun jälkeen järkkäillä kotona asioita valmiiksi.

Meillä on vaikka mitä tarvikkeita aina vauvojen hoitopöydästä taaperoiden pallomereen täällä kotona valmiina, mutta suurin osa näistä on tietenkin varastossa, eikä täällä kotona esillä. Jos on aikaa, voi valmiiksi jo etsiä niitä tarvikkeita joita arvelee tarvitsevansa.

Ainakin nukkumisjärjestelyitä voi jo miettiä ja laittaa petivaatteetkin valmiiksi. Laittaisikohan ne harmaat lakanat, joissa kiemurtelee autotie autoineen, vai ne vaaleanpunaiset kukkalakanat? Eihän tällaiset asiat ole tietenkään kovin tärkeitä silloin, kun lapsi sijoitetaan suoraan kriisitilanteesta aivan vieraaseen perheeseen, mutta mun mielestä on mukava miettiä näitäkin ja laittaa kotia ja lastenhuonetta valmiiksi ja sellaiseen kuntoon, josta lapset mahdollisesti voisivat pitää. Jos lapset ovatkin aivan pikkuisia, en laitakaan lastenhuonetta heitä varten, vaan silloin haetaan varastosta esimerkiksi kehto tai pinnasänky meidän vanhempien makuuhuoneeseen. Leikitkin on aivan pikkuisilla olohuoneessa.

Me ollaan säästetty melkein kaikki meidän omien lasten vanhat lelut, joten leluja löytyy jos jonkinlaista aivan vauvojen leluista isompien lasten Ryhmä Hau ja junarataleikkeihin. Kaikki lelutkaan ei ole tietenkään valmiiksi esillä, vaan osa varastossa ja kaapeissa. Jos on aikaa, voi lelujakin katsella jo valmiiksi esille.

Jos tiedän jo, ettei lapsilla ei ole mukanaan mitään muuta kuin päällään olevat vaatteet, voi tässä vaiheessa jo tarkistaa löytyykö meiltä sopivia vaihtovaatteita. Meiltä löytyy jonkin verran vaatteita eri koossa valmiina, mutta yleensä ostan sopivia vaatteita vasta sitten kun lapset ovat tulleet meille. Jotain on kuitenkin hyvä löytyä jo valmiiksi, ainakin yövaatteet ja yksi vaihtovaatekerta. Vaatteita ei meille oikeastaan kerry, sillä pakkaan aina lapsille ostamani vaatteet heille mukaan, palaavat he sitten omaan kotiinsa tai muuttavat meiltä pitkäaikaiseen sijaisperheeseen. Ainoastaan vauvanvaatteita kertyy, sillä vauvat ehtivät kasvaa nopeasti useastakin vaatekoosta ulos!

Hammasharjoja ja tahnoja pidän kaapissa aina, niin ei ainakaan sellaisia tarvitse lähteä ensimmäisenä ostamaan kaupasta.

Kun olen kuluttanut aikaa kaikenlaiseen (mun mielestä mukavaan) täpisemiseen, on vihdoin aika lähteä hakemaan lapsia.

Tuo jännittävä puhelinsoitto kertoo oikeastaan vain murusen asioista. En esimerkiksi koskaan saa silloin tietää tulevatko lapset meille viikoksi, kuukausiksi vai yli vuodeksi (kokemusta on näistä kaikista!). Tämä ja moni muu asia selviää vasta ajan kanssa. Se onkin yksi asioista, joka tekee tämän työn niin mielenkiintoiseksi. Koskaan ei tiedä millä tavalla meidän arki tulee muuttumaan.

Lisää juttuja sijaisvanhemmuudesta ja päivystävänä sijaisperheenä toimimisesta löydät täältä.

lastenhuone

Mukavaa päivää!

MILLAISTA ON OLLA TUKIPERHEENÄ?

Hyvää lapsen oikeuksien päivää!

Olen monesti kertonut, että meidän perhe toimii päivystävänä sijaisperheenä, eli meidän perheeseen voidaan sijoittaa kiireellisesti tilapäisesti kotia tarvitsevia lapsia. Olen ehkä myös kertonut, että ollaan toimittu tukiperheenäkin, mutta en varmaankaan ole kertonut tarkemmin millaista tuo tukiperhetoiminta on.

Mitä eroa on sijaisperheellä ja tukiperheellä?

Jos termit ei ole tuttuja, niin on olemassa lyhytaikaisia ja pitkäaikaisia sijaisperheitä. Lyhytaikaisessa sijaisperheessä (eli päivystysperheessä, kriisiperheessä tai millä nimellä missäkin päin meitä kutsutaan) lapset asuvat niin kauan, kunnes voivat palata takaisin omaan kotiinsa tai kunnes muuttavat pitkäaikaiseen sijaisperheeseen. Tämä aika on yleensä jotain viikkojen tai vuoden väliltä, useimmiten lapset asuvat lyhytaikaisessa sijaisperheessä joitain kuukausia. Pitkäaikaisessa sijaisperheessä taas lapset asuvat usein aikuistumiseen saakka, vaikka on toki mahdollista, että myös pitkäaikaisesta sijaisperheestä lapsi palaa jossain vaiheessa biologisten vanhempiensa luo.

Tukiperhe on perhe, jonka luona lapsi voi viettää aikaa sovitusti, yleensä yhden viikonlopun kerran kuukaudessa. Lapsi asuu yleensä omien vanhempiensa kanssa (tai sijaisperheessä, jolloin lapselle toimitaan lomitusperheenä) ja vierailee tukiperheessä sovitusti. On monia eri syitä miksi lapsi tarvitsee tukiperhettä. Perheen tilanne voi esimerkiksi olla jostain syystä kuormittunut tai lapsella voi olla yksinhuoltajavanhempi, joka kaipaa hengähdystaukoja omaan arkeensa.

Mitä tukilapsen kanssa tehdään?

Tukilapsen kanssa tehdään aivan tavallisia asioita. Mitään erikoisia ohjelmanumeroita ei siis tarvitse järjestää, vaan yhdessä voi puuhailla aivan kaikkea tavallista. Me ollaan oltu usein ihan vain meillä kotona ja ulkoiltu, leikitty, piirrelty ja tehty muita aivan samoja tavallisia asioita kuin omienkin lasten kanssa tehdään. Joskus ollaan lähdetty vaikka metsään retkelle tai autoiltu jonnekin kaukaisempaan leikkipuistoon. Talvella ollaan voitu käydä vaikka pulkkamäessä tai luistelemassa. Ja ollaan me joskus käyty eläinpuistoissa tai huvipuistoissakin, sellainenkin on toki mahdollista, vaikka tärkeintä onkin tavallinen yhdessä olo.

Miten tukiperheeksi pääsee?

Jos tukiperheasiat kiinnostaa, niin näissäkin kannattaa olla yhteydessä oman kunnan lastensuojelun sosiaalityöntekijään tai vaikka googlata löytyykö oman kunnan sivuilta jotain infoa tukiperhetoiminnasta. Tukiperheistä on yleensä aivan hurjan kova pula ja esimerkiksi Tampereella yli 100 lasta odottaa omaa tukiperhettä!

Aika moni laittaa mulle viestiä tuohon päivystysperhetyöhön liittyen ja kertoo, että sellainen toiminta kiinnostaisi, mutta ei ehkä vielä juuri siinä elämäntilanteessa. Tukiperhetoiminta ei olekaan niin sitovaa kuin sijaisperheenä toimiminen, sillä tämä sitoo vain yhden viikonlopun kuusta ja tämä viikonloppu on yleensä aika joustavasti sovittavissa lapsen perheen kanssa.

Meillä käy vierailemassa säännöllisesti eräs lapsi, joka on ollut meidän elämässä jo usean vuoden ajan ja se on mun mielestä aivan älyttömän ihanaa. En olisi osannut silloin vuosia sitten arvatakaan, että saataisiin päivystys- ja tukiperhehommien myötä jotain näin pysyvää ja tärkeää meidän perheeseen.

lastenhuone

Mukavaa viikonloppua!