PÄIVYSTÄVÄ SIJAISPERHE – MITÄ TYÖNKUVAAN KUULUU?

Instagramin puolella multa kysyttiin mitä päivystävän sijaisperheen työnkuvaan varsinaisesti kuuluu. Olen kyllä monesti kertonut mitä kaikkea me päivystävänä sijaisperheenä tehdään, mutta en olekaan varmaan näin kootusti koskaan kertonut mitä työnkuvaan varsinaisesti kuuluu.

Silloin kun päivystävään sijaisperheeseen ei ole sijoitettu lapsia (eikä perhe esimerkiksi lomaile), päivystetään. Eli kuljetetaan puhelinta mukana ihan joka paikkaan ja vastataan siihen heti, kun se soi. Tätä voi kestää päivästä viikkoihin tai kuukausiin. Usein joka toinen viikko päivystetään juuri tällä tavalla ja joka toinen viikko ollaan ns. takapäivystyksessä, eli silloin ollaan varalla palaamaan takaisin päivystämään.

Silloin kun päivystetään, saadaan toki tehdä aivan tavallisia asioita, eli toisaalta ollaan vähän kuin vapaalla, mutta jokainen meno on kuitenkin suunniteltava huolella, sillä ajatuksella, että puhelin saattaa soida. Silloin kun puhelin sitten soi, täytyy olla valmis hakemaan lapsi tunnin varoitusajalla. Usein lapset haetaankin melko pian sen jälkeen, kun puhelin on pirahtanut.

Lue myös: Meidän matka päivystäväksi sijaisperheeksi

Yleensä päivystäminen on kuitenkin vain pieni murunen tämän työn kokonaisuudesta. Suurin osa on sitä, kun perheeseen on sijoitettu lapsi tai lapsia. Tällöin työnkuvaan kuuluu aivan tavallisen arjen pyörittäminen. Aluksi arki rauhoitetaan ja tutustutaan puolin ja toisin. Kivoissa menoissa humputellaan sitten myöhemmin. Sellainen tavallinen, tylsäkin arki on kuitenkin yleensä kaikkein tärkeintä ja myös parasta ”lääkettä” sijoitetuille lapsille. Ei kaikilla lapsilla ole mitään erityisiä haasteita, mutta osa lapsista saattaa olla kovinkin vaurioituneita, mikä tuo myös erilaisia haasteita meidän arkeen.

Pääasiassa tämä työ on siis sylissä pitämistä, leikkiä ja yhdessäoloa. Lohduttamista ja iltasadun lukemista. Kikatusta ja riitojen ratkomista. Kiintymistä ja luopumista. Laastarin laittoa ja illalla sänkyyn peittelyä. Aika harvoin, jos koskaan, ajattelen tekeväni töitä. Tämä on vain meidän perheen arkea, jossa nyt vain ehkä vähän tavallisesta poiketen kokoonpano aika ajoin vaihtuu.

Lue myös: Kun päivystyspuhelin soi

Tähän työhön kuuluu myös erilaisten havaintojen tekeminen. Meidän tehtävä ei ole tulkita mistä mikäkin johtuu, me vain teemme havaintoja (jos siis jotain erityistä esimerkiksi lasten käytöksessä on) ja raportoidaan näistä sitten eteenpäin. Osallistutaan myös lasten asioita käsitteleviin palavereihin, mutta me ei tehdä näissä koskaan mitään päätöksiä, vaan päätöksistä vastaa aina lasten sosiaalityöntekijät.

Meidän tehtävänä on myös pitää yhteyttä lasten läheisverkostoon. Soitellaan kuulumisia ja kuskataan lapsia tapaamisiin. Näihinkin on raamit sovittu lasten asioita käsitelvissä palavereissa ja näiden mukaan me sitten toimitaan.

99% tästä työstä on tavallisen, turvallisen arjen pyörittämistä. Meidän vastuulla on arki, sosiaalityöntekijät tekevät kaikki lapsia koskevat päätökset. Me ei siis koskaan päätetä sitä kauan lapset meillä ovat, palaavatko he meiltä omien vanhempiensa luo vai päädytäänkö kiireellisen sijoituksen aikana huostaanottoon, jolloin lapselle etsitään pitkäaikainen sijaisperhe.

Rakastan tätä työtä, vaikka aina tämä ei olekaan helppoa. Toisinaan arjesta saattaa tehdä raskastakin esimerkiksi sijoitettujen lasten raivarit, yölliset painajaiset ja muut haasteet. Parhaimmillaan taas meidän arki on sijoitettujen lasten kanssa mukavan leppoisaa ja kuin itsekseen eteenpäin soljuvaa. Joskus vaan kaikki palaset loksahtavat heti kohdilleen ja lapset solahtavat meidän arkeen helposti.

Lue myös: Hei hei pikkuinen

lastenhuone

Lisää aiheeseen liittyviä postauksia löydät täältä.

Aurinkoista päivää!

HEI HEI PIKKUINEN

Meiltä päivystävästä sijaisperheestä lapset joko palaavat takaisin omien vanhempiensa luo tai muuttavat pitkäaikaiseen sijaisperheeseen.

Jos lapsi muuttaa meiltä pitkäaikaiseen sijaisperheeseen, on lapsi yleensä asunut tässä vaiheessa meidän luona useita kuukausia, joskus kauemminkin. Me ollaan aina lapsen tukena uuteen sijaisperheeseen tutustuessa.

Yleensä pitkäaikaisen sijaisperheen vanhemmat tulevat ensin meidän kotiin tapaamaan lasta. Keitellään kahvit. Varmasti kaikkia vähän jännittää.

Sitten askarrellaan lapsen kanssa kalenteri jääkaapin oveen ja merkitään siihen tärkeät päivät. Ne päivät, jolloin mennään tutustumaan uuteen kotiin. Ensin yhdessä. Myöhemmin lapsi yksin. Liimataan aamuisin kalenteriin tarra merkiksi siitä missä kohtaa nyt mennään.

Pakataan yhdessä tavaroita. Mietitään mitä leluja viedään jo uuteen kotiin odottamaan. Ainakin yöpuku ensimmäistä yökyläilyä varten. Viedään tavaroita uuteen kotiin pikku hiljaa.

Uusi tilanne herättää paljon ajatuksia. Joskus saan sydäntä särkeviä kysymyksiä. Miksi juuri minun täytyy muuttaa?

Pidetään läksiäiset.

Ja sitten on muuttopäivä. Uusi perhe ja koti on tullut jo tutuksi. Lähes kaikki lelut ja vaatteet on viety jo uuteen kotiin aikaisemmin. Nostetaan vielä loput auton kyytiin.

Halaukset ja vilkutukset.

Vielä me tavataan. Sovitaan jo valmiiksi päivä, jolloin käydään kyläilemässä uudessa kodissa. Viedään mukana valokuvia meillä vietetystä ajasta. Muistoksi. Osaksi lapsen elämäntarinaa. Juodaan kahvit. Muistellaan mitä kaikkea yhdessä tehtiinkään. Ja kuullaan miten uudessa perheessä on sujunut. Hyvin onneksi. Paremmin kuin oltaisiin osattu toivoakaan.

Lue myös:

Kun päivystyspuhelin soi

Millaista on olla sijaisäiti

Meidän matka päivystäväksi sijaisperheeksi

lastenhuone

Aurinkoista viikonloppua!

KUN PÄIVYSTYSPUHELIN SOI

Päivystävänä sijaisperheenä kuskaan päivystäessä puhelinta mukana kaikkialle. Puhelimeen on vastattava heti kun se soi, joten puhelin on päällä myös öisin yöpöydällä ja aamulla otan sen mukaan kylpyhuoneeseen, että kuulen puhelimen myös silloin jos olen vaikka suihkussa.

Joskus saatan kuljettaa puhelinta mukana viikkoja ennen kuin se soi, nopeimmillaan taas päivystys on päättynyt alle vuorokaudessa siihen, että meille on ohjattu lapsi.

Kun päivystyspuhelin soi, saan kuulla muutaman asian. Ensinnäkin kuulen tuleeko meille yksi lapsi vai sisarukset. Kuulen myös minkä ikäiset lapset meille on sillä kertaa tulossa. Saan myös tietää koska lapsia on lähdettävä hakemaan vai tuodaanko lapset suoraan meille kotiin (näin tehdään yleensä silloin, jos lapset sijoitetaan päivystysperheeseen keskellä yötä). Me ollaan sitouduttu siihen, että ollaan valmiudessa hakea lapset tunnin kuluessa puhelinsoitosta ja aika usein lapsia lähdetäänkin hakemaan melko nopealla aikataululla. Mutta ei aina. Joskus saattaa olla tuntejakin aikaa pyöriä kotona, kunnes lapsia on lähdettävä hakemaan.

perheblogi

Ja tuon ajan mun päässä poukkoilee tsiljoona erilaista ajatusta! Kääk! Jännää! Minkähänlaiset lapset meille on kohta tulossa? Onko autossa tarvittavat turvaistuimet, vai täytyykö niitä lähteä etsimään varastosta? Muistanko vielä miten kolmen kuukauden ikäistä vauvaa hoidetaan? Millaiset nukkumisjärjestelyt meille kannattaisi laittaa? Onko meillä kaikki tarvittava valmiina, vai pitäisiköhän matkalla hakea jotain kaupasta? Onko vaatteita? Ruokaa (esim. korvikemaitoa vauvalle)? Kääk! Joko saa lähteä?

Jos puhelinsoiton jälkeen ei aivan salamana tarvitse singahtaa autoon ja lapsia hakemaan, ehtii puhelun jälkeen järkkäillä kotona asioita valmiiksi.

Meillä on vaikka mitä tarvikkeita aina vauvojen hoitopöydästä taaperoiden pallomereen täällä kotona valmiina, mutta suurin osa näistä on tietenkin varastossa, eikä täällä kotona esillä. Jos on aikaa, voi valmiiksi jo etsiä niitä tarvikkeita joita arvelee tarvitsevansa.

Ainakin nukkumisjärjestelyitä voi jo miettiä ja laittaa petivaatteetkin valmiiksi. Laittaisikohan ne harmaat lakanat, joissa kiemurtelee autotie autoineen, vai ne vaaleanpunaiset kukkalakanat? Eihän tällaiset asiat ole tietenkään kovin tärkeitä silloin, kun lapsi sijoitetaan suoraan kriisitilanteesta aivan vieraaseen perheeseen, mutta mun mielestä on mukava miettiä näitäkin ja laittaa kotia ja lastenhuonetta valmiiksi ja sellaiseen kuntoon, josta lapset mahdollisesti voisivat pitää. Jos lapset ovatkin aivan pikkuisia, en laitakaan lastenhuonetta heitä varten, vaan silloin haetaan varastosta esimerkiksi kehto tai pinnasänky meidän vanhempien makuuhuoneeseen. Leikitkin on aivan pikkuisilla olohuoneessa.

Me ollaan säästetty melkein kaikki meidän omien lasten vanhat lelut, joten leluja löytyy jos jonkinlaista aivan vauvojen leluista isompien lasten Ryhmä Hau ja junarataleikkeihin. Kaikki lelutkaan ei ole tietenkään valmiiksi esillä, vaan osa varastossa ja kaapeissa. Jos on aikaa, voi lelujakin katsella jo valmiiksi esille.

Jos tiedän jo, ettei lapsilla ei ole mukanaan mitään muuta kuin päällään olevat vaatteet, voi tässä vaiheessa jo tarkistaa löytyykö meiltä sopivia vaihtovaatteita. Meiltä löytyy jonkin verran vaatteita eri koossa valmiina, mutta yleensä ostan sopivia vaatteita vasta sitten kun lapset ovat tulleet meille. Jotain on kuitenkin hyvä löytyä jo valmiiksi, ainakin yövaatteet ja yksi vaihtovaatekerta. Vaatteita ei meille oikeastaan kerry, sillä pakkaan aina lapsille ostamani vaatteet heille mukaan, palaavat he sitten omaan kotiinsa tai muuttavat meiltä pitkäaikaiseen sijaisperheeseen. Ainoastaan vauvanvaatteita kertyy, sillä vauvat ehtivät kasvaa nopeasti useastakin vaatekoosta ulos!

Hammasharjoja ja tahnoja pidän kaapissa aina, niin ei ainakaan sellaisia tarvitse lähteä ensimmäisenä ostamaan kaupasta.

Kun olen kuluttanut aikaa kaikenlaiseen (mun mielestä mukavaan) täpisemiseen, on vihdoin aika lähteä hakemaan lapsia.

Tuo jännittävä puhelinsoitto kertoo oikeastaan vain murusen asioista. En esimerkiksi koskaan saa silloin tietää tulevatko lapset meille viikoksi, kuukausiksi vai yli vuodeksi (kokemusta on näistä kaikista!). Tämä ja moni muu asia selviää vasta ajan kanssa. Se onkin yksi asioista, joka tekee tämän työn niin mielenkiintoiseksi. Koskaan ei tiedä millä tavalla meidän arki tulee muuttumaan.

Lisää juttuja sijaisvanhemmuudesta ja päivystävänä sijaisperheenä toimimisesta löydät täältä.

lastenhuone

Mukavaa päivää!