Mulle osui päivystysperhetyöstä kolmen viikon loma keskelle kauneinta loka- ja marraskuuta. Lol. Lomalla on tietenkin aina mukavaa olla, mutta alkuun mua vähän harmitti miten (kohtuu pitkäkin) loma osui juuri tähän ankeimpaan vuodenaikaan. Kun enää ei oikein ole lämmin, se kaunein ja värikkäin syksykin alkaa olla takanapäin, mutta vuosi ei ole kuitenkaan tarpeeksi pitkällä, että tunnelmalliset joulutorit olisivat jo avautuneet. Mutta sitten teini ehdotti mulle minilomaa Puolaan. Mietin noin kaksi sekuntia ja suostuin!
Esikoinen on kiertänyt miehen kanssa muutamia Pokemon-turnauksia ulkomailla, ja vihdoin tämä olisi mahdollista mullekin, kun juuri tähän loman ajankohtaan osui Puolan Pokemon regional-turnaus! Toki loka-marraskuinen Puola ei samalla tavalla houkutellut kuin vaikka Ranskan Nizza, jossa teini ja mies olivat juuri paria viikkoa aikaisemmin kävelleet rantakaduilla t-paitakeleissä, mutta reissun pääpointtina olikin mahdollistaa lapselle turnausreissu, joten laitettiin matka varaukseen.
Mulla ei ollut oikein mitään odotuksia Puolan Gdanskista. Oltiin kyllä käyty viime vuonna Puolan Krakovassa ja se oli ihan mukava kaupunki, mutta silti en odottanut mitään Gdanskilta.
Googlailin etukäteen vähän mitä kaikkea Gdanskissa voisi tehdä ja nähdä ja samaan aikaan kaupunki alkoikin kuulostaa aika monipuoliselta! Vanhakaupunki satama-alueineen kuulosti ihanalle (ehkä joku tietääkin, että rakastan haahuilla tunnelmallisissa vanhoissakaupungeissa!), olisi meripihkamuseoa, sekä kiinnostavan kuuloisesti toteutettu Toisen maailmansodan museo. Lähellä olisi myös Puolan Rivieraksikin kutsuttu rannikkokaupunki Sopot, mutta se olisi varmasti mukavampi kohde kesäkuukausina.
Mukaan lähti myös teinin kaveri ja perillä nuoret tapasivat muitakin kavereitaan. Kierreltiin yksi päivä yhdessä Gdanskia. Käveltiin vanhassakaupungissa ja käytiin katsomassa Amber sky -maailmanpyörä ja sen edessä oleva Gdans-kyltti. Pysähdyttiin välillä syömään ja käytiin teinien ostoksilla ja asioilla. Sattui mukavan lämmin päiväkin.
Seuraavat pari päivää teinit olivat messukeskuksessa pelaamassa. Mä olin välillä mukana, mutta välillä lähdin itsekseni kiertelemään keskustaan, sillä tuntui, että olin nähnyt siitä vasta pienen osan! Hurautin lauantaina Uberilla vanhankaupungin portilla ja samaan aikaan kun pääsin perille alkoi kamala sade! Yritin hetken kävellä vanhankaupungin kaduilla, mutta aika nopeasti käännyin pois ja talsin läheiseen ostoskeskukseen sateensuojaan.
Seuraavana päivänä uusi yritys ja nyt sääkin oli parempi. Oli sunnuntai ja Gdandskissa vietettiin pyhäinpäivää, minkä takia kaikki kaupat olivat kiinni. Vanhassakaupungissa matkamuistomyymälät ja ravintolat olivat kuitenkin auki. Mikä tuuri, sillä kesällähän me käytiin miehen kanssa Tallinnassa juuri silloin kun siellä vietettiin juhannusta ja KAIKKI paikat olivat (vanhankaupungin turistikatuja lukuunottamatta) kiinni…
Oli kuitenkin mukava kierrellä ja ihastella vanhaakaupunkia, joka oli aivan älyttömän kaunis! Kävelin uudestaan Amber skylle ja bongailin matkan varrelta Neptunuksen suihkulähteen, Gdansin nosturin ja muita nähtävyyksiä. Istahdin joen varteen kahville ja piipahdin joissakin matkamuistomyymälöissä.
En odottanut kaupungilta oikein mitään, mutta Gdansk yllätti! Tänne olisi mukava palata joskus uudestaan vaikka joulutoriaikaan minilomalle miehen kanssa tai tehdä kesällä koko perheen road trip ja käydä siellä Sopotissakin. Gdansk oli mukavan kokoinen kaupunki, keskustassa pääsi hyvin kävellen joka paikkaan. Vanhassakaupungissa riitti kiertelemistä ja kun viimeisenä iltana käytiin teinien kaverin ja perheensä kanssa yhdessä vanhassakaupungissa syömässä huomasin, että oltiin taas kadulla, jolla en ollut vielä aikaisemmin käynytkään!
Rakastan matkustelua, mutta olen aina matkustanut joko mieheni kanssa kahdestaan tai koko perheen kanssa yhdessä. Tää oli ensimmäinen kerta kun lähdin lapsen kanssa kahdestaan reissuun. Se vähän jännittikin alkuu, sillä tuntui jotenkin hurjalle olla ainoana aikuisena vastuussa kaikesta (lähinnä aikatauluista, jotka ei ole mun vahvuus… Jännitti, että ehditään lennoille ajoissa jne).
Reissua suunnitellessa oli ensin vähän sellainen olo, että apua, ihanko oikeasti olen lähdössä jonnekin ulkomaille ilman ketään aikuista?? Ja sitten sellainen, että ai niin, mähän oon se aikuinen! Lol.
Kaikki meni kuitenkin hyvin ja teinin kanssa matkustelu on kyllä superhelppoa, sillä kokeneena reissaajana tilaili Uberit ja muut ennen kuin ehdin itse edes tehdä mitään. Navigoi meidät perille kun käveltiin asunnolle jne.
Voisin hyvin lähteä uudelleenkin tällaiselle reissulle (ja lähdenkin mielelläni, jos tulee tilaisuus!), mutta ei tällainen ”yksin” matkustaminen (yksin keskustassa kiertely, kun teineillä oli omaa menoa) silti ole mulle lemppareinta. Haluan jakaa kokemuksia, ihmetellä yhdessä ja istahtaa kahville niin, että voin samalla jutella jonkun kanssa. Mutta kiva reissu kuitenkin!
Ja koska koko reissun pääpointti oli Pokemon ja sen tiimoilla suurin osa ajasta kuluikin, niin muistoksi vielä yhteiskuva Pikachun kanssa! Olin taatusti meistä ainoa, joka halusi tällaiseen yhteiskuvaan. Lol!
Ps. Jos pikkujouluvaatteet, talvikamppeita, joulusisustusta tai vaikka Marimekon astioita on ostoslistalla, niin mun koodilla ANNIKABM10 saat Ellokselta -35% alen! *Kurkkaa valikoima täältä! (-35% tilauksen kalleimmasta norm.hint. tuotteesta)
*mainos
Onko Puolan Gdansk sulle tuttu paikka?
2 VUOTTA DIAGNOOSISTA, JOTA KUKAAN EI HALUA
Tänään on tasan kaksi vuotta siitä, kun sain puhelinsoiton, jossa kuulin, että mulla on rintasyöpä. Mietin mitä tänään kertoisin. Kertoisinko siitä miten 45 vuotiaana päädyin tutkimuksiin vai siitä mitä tuon puhelinsoiton jälkeen tapahtui. Millaisia hoitoja kävin läpi tai miksi ne (sytostaatti)hoidot lopetettiin kesken.
Kertoisinko siitä miten onnekas lopulta olin vai siitä miten älyttömiä vastoinkäymisiä matkan varrella kohtasin. Ja miten pieniltä nekin koko mittakaavassa näin jälkikäteen tuntuu…
Ajattelin kuitenkin kertoa kiitollisuudesta.
Olen kokenut ihan älytöntä kiitollisuutta siitä, että hoidot toimi ja sain sytostaateilla täydellisen hoitovasteen (tämä tarkoittaa sitä, että kasvain hävisi sytostaattihoitojen aikana ja leikkauksessa poistettavaksi jäi vain se kohta, jossa kasvain oli ollut). Oon kokenut ihan älytöntä kiitollisuutta elämästä. Välillä olen ollut niin kiitollinen, että mua on ärsyttänyt se kaikki kiitollisuus! On tuntunut epäreilulta olla kiitollinen siitä, että saa elää. On tuntunut epäreilulta menettää se huolettomuus, joka ennen sairastumista oli. Kun tilalle tuli loputon huoli ja pelko omasta terveydestä. Mutta oon ihan älyttömän kiitollinen siitä, että ne hoidot toimi!
Ja oon ihan naurettavan kiitollinen tästä mun elämästä, perheestä, tylsästä ja tavallisesta arjestakin.
Oon myös kiitollinen siitä, että olen tajunnut eläväni unelmaani. Onni onkin tässä kaikessa mitä mulla jo on. Tässä arjessa, puuhissa lasten kanssa, tässä keskeneräisessä kodissa ja pitkässä ja onnellisessa parisuhteessa.
En ole missään nimessä kiitollinen sairastumisesta, mutta olen kiitollinen siitä, että se teki musta rohkeamman ja häpeilemättömän. Ehkä toisinaan liiankin vaativan. Tiedä mitä haluan, enkä tyydy vähempään.
Edelleen mua ärsyttää ihan mitättömät asiat, valitan säästä ja saan toisinaan riidan aikaan miehen kanssa jostain ihan tyhmästä asiasta. Edelleen mulla on ikäkriisi, ulkonäköpaineet ja välillä seison vaatehuoneessa miettien mitä pukisin päälleni. Mutta joka päivä oon kiitollinen elämästä.
Sellaisia ajatuksia tänä vuosipäivänä. Tällaista vuosipäivää en olisi todellakaan halunnut, ei varmasti kukaan muukaan.
Tän tekstin julkaisin tänään Instagramissa ja päätin naputella myös tänne blogin puolelle. Ja aina kun tuun tänne blogiin mietin, että vitsi miten kivaa olisi taas kirjoittaa aktiivisemmin blogia! Mutta aina se vaan jotenkin unohtuu. Ehkä senkin takia, että tykkään kirjoittaa tänne koneella ja tää onkin ainut asia minkä takia koskaan avaan tietokoneen. Teen kaiken muun kännykällä. Mutta kuulumisia (ja ehkä enemmän kaikkea muuta) löytyy aktiivisemmin IG:n puolelta. Asuja, Vinted-löytöjä, nostalgiaa, hupia ja välillä vakavampaakin. Ja ehkä taas joku päivä muistan palata tänne bloginkin puolelle!
Ihanaa viikonloppua!
IHANIN PITKÄ UNTUVATAKKI & ALEKOODI!
Mainos Ellos
Hei taas on aika muistutella talven ihanimmasta (ja tärkeimmästä!!) takista! Jos säkään et tykkää palella ja haluat pysyä lämpöisenä myös talven kylmimpinä pakkaspäivinä, niin tää vinkki on sulle!
Koodilla: ANNIKAELO35 saat -35% alea!
Ostin tämän takin jo muutama vuosi sitten, ja se on ollut kyllä lemppari vuodesta toiseen! Oikea pakkaspäivien pelastus, sillä tämän sisällä on vähän kuin olisi pukenut päälleen jonkin mukavan makuupussin, hah! Ja toki tämä pitkä untuvatakki on myös aivan ihanan näköinen!
Takki on myös tosi kätevä silloin, kun haluaa pukea hameen tai mekon, sillä pitkä takki lämmittää myös jalkoja. Ja ehkä kerron myös sen, että olen joskus vetänyt tämän takin pelkän yökkärin päälle, kun olen juossut nopsaa asioille, eikä kukaan ole varmastikaan tiennyt, etten ollut pukenut päivävaatteita..
Jos etsit lämmintä ja ihanaa untuvatakkia leikkipuiston tai jalkapallokentän laidalle, kaupungilla kiertelyyn, kävelylenkeille, joulutorilla tunnelmointiin tai mihin vaan, missä haluat pysyä lämpöisenä, niin suosittelen kyllä juuri tätä takkia!
Mitoitus on mielestäni aika kokoaan vastaava, mutta itse kahden koon välissä pohtiessa päädyin aikanaan kokoa pienempään ja oli kyllä juuri oikea valinta. Toki tämä riippuu myös siitä millaisen istuvuuden takille haluat, haluatko pukea alle kerroksia jne. Takki löytyy täältä!
Lisäksi, tällä hetkellä saat takista -35% alen, jos käytät koodiani ANNIKAELO35, joten nyt kannattaa laittaa takki tilaukseen! Takki löytyy täältä! Jos haluat panostaa yhteen superlämpimään ja ihanaan untuvatakkiin, niin kannattaa tsekata tämä!
Koodilla ANNIKAELO35 saat Ellokselta -35% alen tilauksesi kalleimmasta tuotteesta ja pienen lisäalen alehinnoista, joten kannattaa hyödyntää koodia, jos olet etsimässä piristystä syyssisustukseen tai vaatekaappiin! Kurkkaa valikoima täältä!
Kivaa päivää!