Meidän lapsilla on useitakin kotimaisia lastenkirjasuosikkeja, mutta yksi on kyllä ehdottomasti ylitse muiden. Tatu ja Patu kirjoista pitää kumpikin aivan hirmuisen paljon!

Ihan ekaksi näihin hurahti esikoinen, eikä kuopus varmasti edes muista sellaista aikaa ollenkaan, jolloin ei olisi tiennyt Tatu ja Patu kirjoista mitään. Tatu ja Patu kirjat ovat myös ainoita, joita olen joskus joutunut salaa piilottamaan, sillä en vain kertakaikkiaan jaksanut lukea keskellä kesää tsiljoonatta kertaa Tatun ja Patun ihmeellisestä joulusta. Hups!

Koska meillä selkeästikin fanitetaan Tatua ja Patua, ei liene ihmekään, että tänään seilattiin Viikinsaareen katsomaan Tatu ja Patu syömään näytelmää, joka juuri tänään esitettiin siellä ensimmäistä kertaa.

Kuopus halusi ottaa mukaansa Tatu ja Patu syömään -kirjankin, josta takuulla osaa ulkoa joka ikisen sivun.

Niin me lähdettiin kohti Laukontoria, josta laiva Viikinsaareen lähtee. Kuopus oli silmin nähden pakahtua innosta ja mietti koko kaksikymmentä minuuttisen laivamatkan sitä, mitä kirjan kohtia näytelmässä mahdettaisiin käydä läpi.

Koska Viikinsaaressa on hurjan paljon muutakin puuhaa ja nähtävää lähdettiin me sen verran aikaisella laivalla saareen, että ehdittäisiin hetken olla ainakin leikkipuistossa, syödä mukaan otettuja eväitä ja käydä jäätelöllä.

Hyvissä ajoin suunnattiin kuitenkin kohti kesäteatteria, sillä lapset odottivat jo aika malttamattomina esityksen alkua.

Ja olihan se taas kaiken odottamisen arvoista! Sen verran on tullut itsekin luettua Tatu ja Patu pihalla kirjaa, että näytelmän vitsit olivat mullekin jo valmiiksi tuttuja, heh. Kuopus hekotteli vieressäni ääneen ja taputti välissä minkä kerkesi, eikä esikoinenkaan yhtään sen vähempää nauranut näytelmän hassuille jutuille.

Näytelmässä perehdyttiin muun muassa syömisen perusteisiin, eli kirjasta tuttuun tapaan ja Tatun ja Patun tyyliin käytiin läpi esimerkiksi yleisimmät ravinnon suuhun siirtämiseen liittyvät ongelmat. Niin, kukapa saisi ruokaansa nieltyä, jos pään alaosassa sijaitseva aukko, eli suu on silloin kiinni, kun ruokaa pitäisi siirtää suuta kohti. Tai jos kuvittelee ruuan imeytyvän ihon läpi. Heh. Nähtiinpä näytelmässä myös ruoan valmistukseen erikoistunut Pöperöahkeroinen, sekä mikroskooppisen pienet Samppa Solu ja Anita Aivosolu, muutama tuhat kertaa suurennettuina tietenkin. Taattua Tatu ja Patu huumoria, joka aukeaa varmasti, vaikka yhtään Tatu ja Patu kirjaa ei vielä olisi tullut luettuakaan.

Kun vielä esityksen päätteeksi lapset pääsivät valokuvaan näytelmän Tatun ja Patun (Kalle Tulander ja Nestori Kyyrä) kanssa, saikin loppupäivän kulkea hymyssä suin.

Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen Tatu ja Patu näytelmä, jota lapset ovat päässeet katsomaan. Me ollaan nimittäin käyty aika tarkalleen neljä vuotta sitten Viikinsaaressa katsomassa Tatu ja Patu pihalla näytelmä! Tämän lisäksi nähtiin viime kesänä Pyynikin kesäteatterissa Tatun ja Patun Suomi näytelmä, ja kaikista näistä on jäänyt hurjan kivat ja tärkeät muistot lasten mieliin.

Tämä oli oikein mainio tapa viettää kesäistä sunnuntaipäivää, varsinkin, kun juuri tälle päivälle ei osunut yhtään sadepisaraa, vaikka muuten viime päivinä on satanut ihan reippaastikin (eilen kastuttiin pyörälenkillä niin, että kotona saatiin vääntää vaatteista vettä, eikä edes alusvaatteet säilyneet kuivina!). Meillä ei tälle kesälle ole mitään suuria reissuja tai suunnitelmia tiedossa, joten tällaiset pienetkin päiväretket tuntuvat nyt erityisen mukavilta.

Tämä oli tosiaan vasta ensimmäinen näytös, joten vielä ehtii seilailla Viikinsaareen Tatua ja Patua katsomaan!

Löytyykö muita Tatu ja Patu faneja?

Meillä oli ihana juhannus. Oltiin koko juhannus kotona, grillattiin, syötiin raparperipiirakkaa, lapset uivat uima-altaassaan (kuopus ei tainnut juhannuspäivänä(kään) pukea koko päivän aikana mitään muuta vaatetta kuin uimahousut, hah!), pelattiin leikkimökissä kimbleä ja saatiin juhannusvieraitakin piipahtamaan meille juhannuspäivänä. Kaikin puolin mukavaa ja rentoa, mutta tänään aamulla tuntui siltä, että välillä voisi tehdä jotain muutakin kuin vain rentoilla!

Koko koronakevät meni aika tiiviisti kotoillessa, kun mitkään paikat eivät olleet auki, eikä mihinkään olisi silloin tehnyt mieli lähteäkään.

Mutta vitsit miten IHANAA on, kun rajoituksia on aletta poistamaan ja kaikki tuntuu jo lähes normaalille! Niin normaalille, että tällaisena tavallisena sunnuntaipäivänä voi aivan spontaanisti lähteä vain jonnekin, eikä juurikaan käy enää mielessä, että onko se turvallista.

Toki tiedostan, ettei korona ole hävinnyt minnekään, mutta Suomessa todetaan tällä hetkellä niin vähän tartuntoja, että uskon liikkumisen olevan jo aivan turvallista, kunhan vain muistaa pestä käsiään ahkerasti ja muutenkin kulkee järki päässä. Varsinkin kaikki ulkona olevat kesäkohteet tuntuvat sellaisille, että niihin voi jo ihan hyvillä mielin mennä. Monessa paikassa on myös tämän hetkinen tilanne otettu hyvin huomioon ja järjestelyitä on tehty sen mukaan, mikä on tosi mukavaa.

Niinpä lähdettiin pitkästä aikaa sunnuntaiajelulle, aivan kuten ennen koronaakin, enkä ollut itsekään tiennyt miten paljon tällaisia päiviä olen kaivannutkaan!

Me otettiin suunnaksi naapurikunta ja hurautettiin Pälkäneelle, josta löytyy monenkinlaista nähtävää. Tällä kertaa kuitenkin navigoitiin itsemme Niitty-Seppälän tilalle.

Navigaattorin äänet kantautuivat takapenkillekin, josta kuopus jossain vaiheessa huuteli: ”Jaa nyt mä tiedän miten te aina tiedätte mihin pitää mennä, te katsotte navigaattorista! Voisitte kyllä opetella ajamaan itsekin!” Heh.

Niitty-Seppälän tilalla on mansikoiden itsepoimintaa (ollaan jonain kesänä käytykin poimimassa mansikoita täällä!), sekä kesätori, josta voi ostaa vaikka ne mansikat valmiiksi poimittuina. Paikasta löytyy myös kahvila, sekä kotieläinpiha ja nämä kaksi jälkimmäistä olivatkin tänään meidän varsinainen määränpää.

Heti perille päästyämme juostiinkin katsomaan suloisia pupuja ja kanoja ja kierreltiin sen jälkeen kurkkimassa myös muut aitaukset läpi. Eläimiä ei ole hurjan montaa, mutta eläinpihaan ei ole myöskään pääsymaksua ollenkaan!

Meidän edellisestä visiitistä oli vierähtänyt jo sen verran aikaa, ettei kuopus muistanut käyneensä paikassa aikaisemmin ollenkaan, mutta esikoinen muisti ja tiesikin, että paikan päältä löytyy myös polkuautorata. Niinpä lähdettiin polkuautojen luo ja lapset huristelivat hetken aikaa paahteisella hiekkakentällä, kunnes siirryttiin varjoisempaan kohtaan leikkipuiston luo. Polkuautojen luota löytyvä käsidesi ilahdutti kovasti, sillä vaikka kuljetankin aina mukanani pientä käsidesipulloa, on aina mukavaa, että tällaiset asiat on huomioitu hyvin!

Lapset tykkäsivät kovasti katsella eläimiä, ajella polkuautoilla ja leikkiä leikkipuistossa, mutta kaikkein suurin hitti oli kuitenkin pihalta löytyvä labyrintti! Kuopus kiersi pintä labyrinttiä uudelleen ja uudelleen, eikä meinannut saada siitä tarpeekseen ollenkaan. Myös esikoinen piti labyrintista kovasti ja toivoikin, että sellainen rakennettaisiin myös meidän omaan pihaan, heh. Monenlaista meidän pihasta kyllä löytyykin, mutta saattaa olla, ettei sinne labyrinttia nyt rakenneta kuitenkaan.

Lopuksi piipahdettiin toki kahvilassa myös, josta löytyi niin jäätelöitä, kuin vitriinin täydeltä erilaisia mansikkaherkkuja. Olen haaveillut monta viikkoa britakakusta, mutta en ole jaksanut tehdä sellaista itse, joten olikin aivan huippua, kun kahvilasta löytyi ihanaa mansikkaista britakakkua!

Ennen kuin maltettiin ajella takaisin kotiin, käytiin vielä parissa muussakin paikassa lähistöllä, kunnes lopulta palattiin kotiin hymyssä suin.

Tällä hetkellä kaikki pienetkin päiväretket ja suunnitelmat kotimaan lomareissuista tuntuvat kovin tärkeille ja merkille siitä, että elämä on palautumassa normaaliksi. Ei ehkä aivan samanlaiseksi mitä se oli aikaisemmin, mutta ihanan tavalliseksi kuitenkin.

Ehkäpä lähdetään uusiin seikkailuihin jo huomenna (lopulta lähtö riippuu työhommeleista, jotka selviävät vasta huomenna) ainakin laukut saadaan tarvittaessa nopsaa pakattua ja polkupyörät nostettua auton katolle. Ja jos matkaan ei päästäkään heti huomenna, niin jonain toisena kesäisenä ja aurinkoisena päivänä sitten. Silläkään ei ole niin väliä, sillä kesää on onneksi vielä paljon jäljellä!