Maanantain postauksessa esittelin muutamia pussilakanasettejä, joista yhdet oli tarkoitus tilata pojalle.
Koska kodin kevätpäivitysbuumi käy kuumimmillaan ja kärsivällisyyteni on samaa tasoa 1,5 vuotiaan taaperoni kanssa, en klikannutkaan lakanoita ostoskoriin ja jäänyt odottamaan koska lähetys saapuu. Sen sijaan pakkasin pojan autoon ja ajoimme Finlaysonin myymälään ostoksille.
Näihin ihaniin keltaisiin Elefantteihin päädyin.
Laina Koskealan vuonna 1969 suunnittelema lasten Elefantti-pussilakanasetti on Finlaysonin ja Taideteollisen oppilaitoksen suunnittelukilpailun satoa.
Emme lähteneet kotiin pelkän pussilakanasetin kanssa, vaan mukaan lähti myös tämä ”salaperäinen” pieni pussi…
Koska nyt on kulunut viikko siitä, kun laitoin blogini näkyviin (kyllä, aloitin blogin kirjoittamisen viime vuoden puolella, mutta rohkenin julkaista vasta viime viikolla!) päätin pitää pienen blogiarvonnan!
Vähän kuin 1 viikko synttärit, hih :D
Arvontaa tulossa siis vielä tänään… pysykäähän kuulolla! :)
Lakanapakkauksesta tullut ”roska”, eli tukipahvi pääsi sekin hyötykäyttöön ;)
Vaikka oon periaatteessa ollut sitä mieltä, ettei 1,5 vuotiaan tarvitsisi vielä tietää peleistä mitään, niin kuitenkin pelisovelluksia on tullut ladattua puhelimeen jo aikamoinen kasa.
Ja kieltämättä, on tilanteita jolloin on näppärää tuupata lapselle kännykkä käteen, ja saada taaperon huomio keskittymään hetkeksi yhteen asiaan, siihen peliin…
Veikko ei telkkarin ääressä juurikaan viihdy, pikkukakkoset ja muut lastenohjelmat eivät vielä jaksa kiinnostaa. Jokin menevä lasten musiikkileikkiohjelma saattaa naulita pojan telkkarin ääreen muutamaksi minutiksi, mutta siinä kaikki.
Telkkari ei meillä ole koskaan taustalla pauhaamassa, joten passiivista telkkarin katseluakaan ei lapselle tule.
Joten eikö silloin voi sallia vähän pelailua hyvällä omalla tunnolla silloin tällöin? Eikös..?
Kännykkää tulee käytettyä viihdykkeenä lähinnä liikenteessä ollessa, esim kauppareissulla tylsistyneen taaperon kiukutteluhetken voi välttää pelihetkellä. Kotona äiti saa pienen hetken keskittyä vaikka ruuan tekoon, jos lapsi on uppoutunut iPhonen räpeltämiseen.
Aika taitavasti Veikolta kännykän käyttö jo sujuu, nopeasti löytyy ”oma sivu” jonne on pelit kasattu, ja taitavasti pelejä osaa käyttää. Rohkeana ja pelottomana kännykän tutkijana ei myöskään epäröi tutkia äitin iPhonea tarkemmin, joten tarkkana saa olla, ettei puhelimesta lähde tarpeettomia sähköpostiviestejä maailmalle…
Kännykkään on ladattu monet ilmaiset Fisher Pricen pelit, ja ihan Ok pelejä niiden joukosta löytyy.
Tänään kuitenkin löydettiin tosi kiva peli, jonka uskon nousevan ihan suosikiksi! Peli oli suomalainen Kapun Metsä, jossa seikkaillaan metsässä eri eläinten parissa.
Kapun metsässä eläimet johdattavat eri peleihin, joista muutamaa jo ehdittiin tänään kokeilla :)
Syötettiin mm kettua marjoilla, kasvatettiin porkkanoita vesisateen avulla ja autettiin majavaa padon rakentamisessa… ;)
Pelailun lomassa alkoi tehdä herkkuja mieli, ja me lähdettiinkin leipomaan iltapalaksi omenapiirakkaa. Eikä kännykkä lähtenyt mukaan viihdykkeeksi, vaan Kapun metsän eläimet saivat jäädä odottelemaan seuraavaan kertaan… ;)
