Me ollaan oltu koko perhe vähän kesäflunssan kourissa. Mulle ei onneksi kuume nouse juuri koskaan, joten itse olen selvinnyt vain kurkkukivulla ja tukkoisella ololla.
Veikko oli eilen oma vilkas itsensä, mutta kuitenkin vähän väsyneen oloinen, ja illalla pikkuiselle nousi vähän lämpöäkin.
Meillä on (onneksi) tosi harvoin mittailtu kuumetta, ja sen verran jänskä ja uusi juttu se oli taaperolle, että toimenpiteen jälkeen piti hakea nalle jolle taitavasti asetettiin mittari kainaloon ja sen jälkeen pohtivalla ilmeellä tutkittiin mittarin näyttämiä lukemia ;)
Vaikka tänään ei pienellä enää lämpöä ollutkaan, ollaan me vietetty toipilaspäivää kotona köllötellen.
Pikaisesti kipaistiin lähikauppaan vähän herkkujuomia hakemaan pienelle toipilaalle, pillimehu kun menee huomattavasti vikkelämmin alas kuin pelkkä vesi…
Meillä kyllä muulloinkin juodaan pillimehuja, ja ihan niitä sokerillisia versioita. Valitsen yleensä mehuja joissa on hedelmän oma sokeri, tai mehuja jotka on makeutettu hedelmäsokerilla. Sokerittomat mehut jätän suosiolla kauppaan, mieluummin juotan sokerilitkuja kuin makeutusaineilla kyllästettyjä juomia.
Varastosta kaivelin esiin laatikollisen elokuvia, ja valkattiin Maija Poppanen katseltavaksi.
Samaisessa varastossa olisi jossain dvd-soitinkin, Veikon huone kun oli aikaisemmin paitsi vierashuone, myös meidän kakkosolkkari jossa katseltiin elokuvia. Kun ruusuinen vierashuone väistyi tähtiteemaisen lastenhuoneen tieltä, annettiin telkkari pois ja dvd-soitin meni varastoon odottamaan alakertaan asennusta, ja sielä se on edelleen, vuoden jälkeen… ;)
Mutta onneksi elokuvia voi katsella läppärin kauttakin, ostinhan joskus talvella piuhan läppärin ja telkkarin väliin, sekä Mac Bookiin tarvittavan adapterin.
Niin, samaan aikaan otin meille Viaplayn ilmaisen testikuukauden. Ilmainen kuukausi meni, lasku rapsahti seuraavasta kuukaudesta, ja sitä seuraavasta. Enkä siihen mennessä ollut katsonut vielä ainoatakaan ohjelmaa tai elokuvaa Viaplaysta.
Niimpä koko palvelu irtisanottiin ja piuha adaptereineen jäi avaamattomiin rasioihinsa kaapin perälle pölyttymään.
Tänään ajattelin ottaa ne käyttöön sitä Maija Poppasta varten, mutta en nyt sitten löytänytkään kuin pelkän piuhan… Elokuvaa katseltiin sitten läppärin näytöltä, sen mitä se nyt jaksoi kiinnostaa ;)
Kotona köllöttelyn lomassa käytiin vähän haukkamassa raitista ja aurinkoista ilmaa koirien kanssa pikkuinen lenkki köpötellen.
Eilisistä grilliruuan jämistä (grillattua kanaa, ananasta ja parikaa) kokkailin ihan kelporuuan tälle päivälle tuorepastan ja tuorepeston kanssa.
Yhdessä suomalaisessa telkkariohjelmassa kerrottiin perheestä, jossa seuraavana päivänä heitettiin edellisen päivän ruuantähteet roskiin ja kokattiin aina uusi ruoka alusta alkaen, vaikka edellisen päivän ruoka olisi ollut ihan syötävää tietenkin sekin. Aika hassua, ja melkoista rahan hukkaa!
Vähän raasu se pikkuinen tänään kyllä vielä oli vuotavan nenänsä kanssa. Taisi vähän väsyttääkin koko päivän, vaikka ottikin ennätyspitkät yöunet. Melkein jo huolestuin, kun toinen ei meinannut herätä ollenkaan, vaan veteli sikeitä puolillepäivin!
Ollaan me oltu kyllä aika onnekkaita, sillä ensi kuussa kaksi vuotta täyttävä lapsi on ollut vain kerran aikaisemmin kipeänä!
Ehkä se, että nuolee samoja lattioita (välillä ihan kirjaimellisesti…) neljän terrierin kanssa, pitää vastustuskyvyn kunnossa ;)
Rento kotisunnuntai
Pinnasängystä lastensänkyyn?
Heh, pitikin kirjoittaa meidän mahtavasti sujuvista illoista ;) Kuinka tyytyväisenä ja mukavasti lapsi jää iltasadun jälkeen omaan sänkyynsä itse nukahtamaan…
Pari iltaa sitten poika jäi tuttuun tapaan omaan sänkyyn, mutta vähän päästä alakertaan kuului Tömps! Huoneessa oli vastassa pinnasängyn ulkopuolella kättään pitelevä pikkuinen.
Käsi onneksi parani puhaltamalla, mutta sinä iltana meillä taas nukutettiin, vieressä makaamalla, käsi kädessä. Ihan vain siltä varalta, ettei sieltä pinniksestä seuraavaki tule marakatin poikanen päälteen alas.
Eikä kyllä mitään hajua, kauan siinä nukuttamisessa meni, sillä itse heräsin sängyn vierestä puolilta öin, ja raahauduin omaan sänkyyn unia jatkamaan. Niin tuttua niiltä ajoilta kun meillä vielä nukutettiin ja niin turhauttavaa, tuntuu että arvokasta aikaa menee hukkaan nukkumalla ;)
Eilen pinniksestä otettiin laita pois ja tilalle laitettiin sängyn mukana tullut reunapala. Olin kyllä luullut, että se tilalle laitettava reuna on edes muutaman sentin korkea, mutta sehän tuli ihan patjan reunan tasalle. Arvatenkin lapsi löytyi aamulla lattialta nukkumasta… Onneksi tiputusta oli vain parikymmentä senttiä, ja pudotusta pehmentämässä pehmoinen patja tyynyineen ja peittoineen :)
Mutta miten se lapsi eilen sinne sänkyyn saatiin nukahtamaan, kun sitä laitaa ei enää ollutkaan… Ei käynyt ihan helposti! :D
Ensin koitin jättää lapsen vanhaan tyyliin itse sänkyyn nukahtamaan, mutta eihän sielä tietenkään maltettu pysyä. Muutamia kertoja palauttelin lasta takaisin sänkyyn, mutta tuntui että taapero vaan villiintyi tuosta hauskasta leikistä.
Aloin itse turhautumaan koko hommaan, ja pikkuisen jo ärtyneellä äänensävyllä komensin tiukasti lasta pysymään sängyssä. Tästä reaktiona armotonta yliväsynyttä hekotusta, ja entistä villimpää menoa…
Vaihdoin tyyliä korostetun eleettömään, ja palauttelin lasta sänkyyn mitään sanomatta. Kikatus ehkä vähän väheni, mutta ei sielä sängyssä kyllä pysytty sekuntiakaan kauempaa tälläkään tavalla.
Seuraavaksi menin sängyn laidalle istumaan, selkä lapseen päin. Nyt sängystä ei enää juostu pois (Jee!), mutta pyörittiin ja hyörittiin kylläkin.
Lopulta löysin itseni taas siitä sängyn vierestä makaamasta käsi kädessä. Lopulta lapsi nukahti, reilun kahden tunnin päästä nukkumaan menosta.
Olin muuten aikas iloinen kun tuon parituntisen nukutusrumban jälkeen löysin jääkaapista pienen Fresitan! ;) Täytyykin hakea iso pullo shampanjaa odottamaan sitä iltaa, kun sinne sänkyyn taas jäädään itse nukahtamaan ;)
Varmaankin siis jonkinlaisen unikoulun paikka, taas.
Ajattelin nyt kokeilla samaa tyyliä kuin viimeksikin, silloin kun opeteltiin nukahtamaan itse pinnasänkyyn. Silloin meillä maattiin ensin sängyn vieressä, pikkuhiljaa kauampana ja kauempana, kunnes lopulta huoneesta pääsi lähtemään lapsen nähden pois. Tällä kertaa vaan ajattelin makaamisen sijaan istua, jos vaikka sillä välttäisi ne omat nukahtelut… ;)
Tänään kokeilinkin jäädä sängyn viereen lattialle istumaan, selkä lapseen päin. Muutaman kerran sängystä koitettiin hivuttautua lattialle, mutta lopulta sängyssä kuitenkin pysyttiin, ja uni tuli jo puolentunnin päästä, mikä tuntuu kyllä ihan mahtavalle eiliseen verrattuna!
Varmaankin yleensä siinä vaiheesa kun pinnasängystä aletaan kiipeilemään, siirrytään lastensänkyyn, mutta kun meidän pinniksestä saa laidan pois (vai saako niistä kaikista??) ja lapsi sinne vielä hyvin mahtuu, niin mennään vielä samalla sängyllä. Uuden sängyn hankinta kun tietää huoneen järjestyksen muuttamistakin, niin katsotaan sitä sitten syksymmällä ;)
Niin ja haettiin muuten pinnikseen tänään Ikeasta pikkuinen reuna, joka seuraavassa kuvassa näkyykin! Jos vaikka tänä yönä lapsi ei kierähtäisi sängystä lattialle ;)
Koska teillä on siirrytty lastensänkyyn, tai reunattomaan pinnikseen, ja kuinka ihmeessä olette lapsen saaneet sielä pysymään? :D