Tehtiin ihana minireissu Naantaliin vähän aikaa sitten, ja taas jäin ihmettelemään, että miksi ihmeessä me ei harrasteta enemmänkin kotimaan matkailua! Sitä melkein aina haaveilee reissuista Suomen rajojen ulkopuolelle, vaikka täältä kotimaastakin löytyy aivan ihania paikkoja vierailla. Ja varsinkin näin lapsi- ja koiraperheenä tämmöinen kotimaan matkustus on vielä superhelppoakin, kun ei tarvitse miettiä koirille hoitajaa tai matkatavaroitten painorajoja, kun kaiken tarpeellisen (ja vähän päälle) voi nakata auton peräkonttiin.

Meillä oli Naantaliin tietenkin tärkeimpänä suunnitelmana viettää päivä Muumimaailmassa, mutta ekalle päivälle meillä ei ollut mitään ihmeempiä ajatuksia. Kierreltiin ja käveltiin ihanassa vanhassa kaupungissa, poikettiin välillä jätskille ja käytiin pulikoimassa Nunnalahden uimarannalla. Kun illemmalla alkoi tulla nälkä, oli Veikolla määrätietoinen toive. Poika halusi lohikeittoa, ja sitä me onneksemme löydettiinkin Rantaravintolan menusta, aivan loistavalta sijainnilta ihan satamasta, jonne poikettiin ruokailemaan. Välillä onkin parasta viettää aikaa juuri näin, vailla etukäteen tehtyjä suunnitelmia ja mennä vain fiiliksen mukaan.

Hotellivalinta osui ihan nappiin, ja Hotel Paloa voin kyllä suositella jokaiselle lapsiperheelle, joka viehättyy sympaattisesta vanhanajan tunnelmasta, ja arvostaa loistavaa sijaintia.

Me haluttiin yöpyä jossain persoonallisessa pikkuhotellissa, ja Hotel Palo oli justiin sellainen, mitä toivottiinkin. Ihanassa vanhaan tyyliin sisustetussa pienessä hotellissa oli vain neljätoista huonetta, ja huoneisiin useita eri sisäänkäyntejä, mikä teki hotellista aika rauhallisen.
Meidän huone (nro 13) sijaitsi hotellin rauhallisimmassa päädyssä, ja samasta sisäänkäynnistä oli kulku vain meidän suureen kahden hengen huoneeseen, ja naapurihuoneeseen (nro 14), joka oli perhehuone erillisellä makkarilla.
Siinä sisäänkäynnin edessä oli myös pieni terassi pöytineen ja tuoleineen, jonne oli kiva jäädä istumaan iltaa lämpöisessä kesäyössä lasten mentyä nukkumaan.

Viereiseltä tontilta löytyi mukava leikkipuisto, ja tuo leikkipuisto oli tosiaan aivan lähellä, ja justiin tuolla puolella taloa, jolla meidän huone sijaitsi. Ellei välissä olisi ollut rehevää pensasaitaa, olisi ikkunasta nähnytkin ihan suoraan puistoon. Me kyllä pidettiin paljon ovea auki, ja isomman pojan saattoi päästää yksinkin leikkipuiston puolelle, ja lapsi oli ihan puhe (tai huuto) -etäisyyden päässä. Jos hotellissa yöpyy lasten kanssa, niin kannattaa kyllä ottaa justiin jompikumpi noista huoneista tuosta leikkipuiston puoleisesta päädystä.

Tuolla hotellissa tuli kyllä hauskalla tapaa vähän mökkifiilis. Tämmöinen onkin ihan parasta ja mun makuun sopivaa mökkeilyä, kun sijainti on ihan loistava, huoneesta löytyy kaikki mukavuudet, ja aamulla saa kävellä valmiiseen aamiaispöytään. Aika harvoin me maltetaan reissuilla viipyä hotellilla, mutta tällä kertaa oli kyllä ihana hakea Muumimaailmapäivän jälkeen rättiväsyneinä take away ruokaa ”omalle terassille” ja jäädä siihen istuskelemaan ja kesken päivänkin mies kävi vähän pitämässä koirille seuraa, kun me muut humputeltiin Muumimaailmassa aamusta iltaan.

Meidän reissukuumetta on yleensä jarrutellut terrierijengi, kun ei ihan jokaisen viikonloppureissun takia olla viitsitty järkätä koirille hoitajaa. Aikaisemmin ei oikein voitu neljään koiraa ottaa mukaan, mutta nyt kun meidän lauma on kutistunut kahteen karvakuonoon, on helppo ottaa koiratkin mukaan kotimaan reissuille ja tällä kertaa oli kyllä lenkkireititkin ihan parhaat.

Hotelli sijaitsi tosi kivalla paikalla, aivan vanhan ja uuden kaupungin rajamailla. Muumimaailmaan ja Nunnalahden uimarannalle käveli vain muutaman minuutin, mutta keskustan ruokakaupatkin oli ihan nurkan takana. Hotellissa tarjoillaan aamiainen, mutta muuten siellä ei ole ravintolaa, joten me käytiin lähikaupasta hakemassa lapsille vähän iltapalaa.

Oli myös tosi kätevää, että hotellin pihassa oli pysäköintipaikkoja, ja me jätettiinkin auto pihaan kun tultiin, ja sitä tarvittiin seuraavan kerran vasta kotiin lähtiessä.

Tämä oli muuten meidän kolmas kerta Muumimaailmassa, ja aikaisempina vuosina me ollaan vaan ihastuksesta huokaillen kävelty Naantalin vanhan kaupungin läpi, ja mietitty, miten ihana olisi jäädä Naantaliin yöksi. Olikin tosi ihanaa, kun tällä kertaa ehdittiin nähdä Naantalia vähän enemmän, kuin vain yhden kadunpätkän verran, ja saatiin viettää aikaa siellä ihan kaikessa rauhassa.

Koska tähän postaukseen tuli jo tsiljardi kuvaa, ja Muumimaailmasta kuvia on vähintääkin saman verran, jätän muumikuulumiset toiseen kertaan. Palataan niihin vaikka ensi viikolla.

Tykkäättekös te reissata kotimaassa?

Lupailin kertoa meidän Kolmårdenin reissusta (josta on jo kuukausi aikaa!), mutta multa löytyi ihan supervähän kuvia, joten oon vitkutellut tämän kanssa. Mutta en kyllä halua tätä postausta skipatakaan, joten mennään näillä muutamilla kuvilla, joita muistikortille oli jäänyt.

Reissua oli odotettu kovasti, sillä perillä meitä odotti paitsi meille ihan uusi Kolmården ja Bamsemaailma, myös kokonainen viikonloppu aikaa vaarin kanssa. Ihan innoissamme lähdettiin perjantai-iltana ajelemaan Turkuun, mutta ilo vaihtui jo laivasatamassa kauhistukseksi, kun isompi lapsista alkoi valitella mahakipuaan. Toivottiin, että se olisi jotain harmitonta ja ohi menevää, ei todellakaan mahatautia ensimmäistä kertaa meidän lapsille juuri nyt, kun oltiin lähdössä reissuun!

Laivalla käytiin pikaisesti haukkaamassa iltapalaa (joka ei mahakipua potevalle maistunut) ja lähdettiin hyttiin nukkumaan. Lapsi tuntui vähän lämpöiseltä, ja haettiin kuumemittaria infopisteeltä ja saatiin sairaanhoitajalta kuumelääkettä varmuuden vuoksi, jos yöllä tulisi sille tarvetta. Aika pian kuitenkin saatiin soittaa paikalle siivoojaa, puhtaita lakanoita ja pinoa pyyhkeitä, kun lapsi oksensi sänkyynsä.

Laiva saapui lauantaiaamuna odotetusti ennen kukon pierua Tukholmaan, ja lähdettiin kaikki huonosti nukkuneina ajelemaan kohti Kolmårdenia. Välillä vähän siivottiin oksennuksia autosta, ja jatkettiin matkaa. Treffattiin vaari matkan varrella ja lähdettiin etsimään ensimmäistä vastaantulevaa ruotsalaista vaatejättiä, josta ostaa muovikassillinen halpoja vaatteita likaantuneiden tilalle. Ihan kauheasti kun ei ylimääräisiä vaatteita muutaman vaihtovaatekerran lisäksi otettu viikonloppureissulle mukaan.

Muutaman mutkan kautta päästiin iltapäivällä vihdoin Kolmårdeniin, ja vaikka lapsi oli ihan reppana, kuumeinen ja kipeä, halusi hän kovasti kuitenkin lähteä eläinpuistoon, vaikkakin istui mieluusti kärryissä kuskattavana. Ehdittiin käydä safarilla, joka on nykyään aikaisemman autoreitin sijaan toteutetti hauskasti (ja noh, vähän jännästikin, jos ei tunne oloaan kotoisaksi useita metrejä maanpinnan yläpuolella keikkuen) sellaisena gondolihissisysteeminä. Safari oli tosi kiva, ja bongattiinkin melkein kaikki eläimet, mitä safarin varrella asusteli.
Käytiin myös ihanassa delfiiniesityksessä, jota Veikko olikin kovasti odottanut.

Vaari oli ottanut meille hotellihuoneet Kolmårdenin Vildmarkshotellista, joka oli aivan täydellinen lapsiperheelle. Hotellista löytyi useampia leikkihuoneita, ja me vietettiin illalla hetki aikaa leikkihuoneessa, jossa tehtiin mm. kasvomaalauksia, ja josta löytyi kivaa tekemistä taaperollekin. Käytiin myös kurkkaamassa askarteluhuonetta, jossa oli ohjattua helppoa askartelua, ja Veikko tietenkin halusi käydä myös pelihuoneessa vähän pelailemassa.
Ja ellei me aikuisetkin oltaisi nukahdettu samaan aikaan lasten kanssa, niin iltaa olisi ollut ihana istua hotellihuoneen parvekkeella merinäköalaa ihaillen.

Mähän oon itse vähän sellainen hotellinuukailija. Tykkään siis todellakin, että majoitus on kiva, mutta käytän helposti kaksi päivää sopivan majapaikan löytämiseen, haha. Yleensä me siksi päädytäänkin jonnekin puolentunnin ajomatkan päähän, joten oli kyllä tosi kiva, kun tällä kertaa hotelli oli aivan siinä alueella.

Seuraavana päivänä vuorossa oli kovasti odotettu Bamsemaailma, mikä olikin kyllä aivan ihana paikka. Bamsemaailma oli hauskasti rakennettu metsän keskelle, ja lähes kaikkiin laitteisiin pääsi ihan pikkuisetkin aikuisen seurassa, ainoastaan vuoristorataan vaadittiin pikkuisen alle metrin pituutta. Meidän taaperolle kyllä osa laitteista oli vähän hurjia, mutta Viljami ihastui suuresti Kilpisen autoajeluun, jossa kertaalleen mentiinkin pari kierrosta putkeen, kun laitteeseen ei ollut jonoa, hih.

Hahmoista me tavattiin Kilpinen, mutta alueella oli myös näyttämö, jossa pyöri tiettyyn aikaan esityksiä, joten sieltä olisi varmasti bongannut muitakin hahmoja. Me oltiin esitysten aikaan muissa puuhissa, joten skipattiin tällä kertaa ne.

Bamsemaailmapäivänä Veikko alkoi olla jo paremmassa kunnossa, mutta tietty toipilaana edelleen. Sen verran oli kuitenkin jo voimia, että lapsi kyseli voitaisiinko me mennä vielä uudelleenkin sinne safarille ja delfiiniesitykseen, mutta ei me kyllä enää ehditty, sillä etäisyydet tuolla Kolmårdenissa on sen verran isoja, että jo pelkkään siirtymiseen menee aikaa, ja tietenkin mahdolliseen jonottamiseen myös. Meillä lähti sunnuntaina illalla laiva takaisin kotiin, joten iltapäivällä suunnattiin takaisin kohti Tukholmaa ja Turkua.

Bamsemaailmassa oli kyllä ihanasti kaikki toteutettu teeman mukaan, ravintolassa sai isoäidin lihapullia, ja hauskassa karkkikaupassa sai ostaa irtokarkkeja muoviseen jymyhunajapurkkiin. Niin ja lelumyymälä oli tietenkin pullollaan Bamsetavaraa aina hammasharjoista ja vaatteista peleihin ja pehmoleluihin saakka.

Meillä oli kyllä oikeasti tosi kiva reissu, vaikka tietenkin se lapsen sairastuminen harmitti, ja ensimmäinen päivä meni kyllä aikalailla potilasta murehtien. Onneksi lapset kyllä jaksavat olla aika reippaina kipeinäkin, vaikka en nyt tietenkään kotona raahaisi sairasta lasta huvipuistoon. Onni oli myös, ettei me muut sairastuttu, se olisikin jo ollut aika kauheaa!

Oon kyllä moneen kertaan toitottanut, että lasten kanssa matkustellessa tärkeintä on pitää mukanaan rento asenne, ja sillä mentiin tälläkin kertaa. Kipeälle lapselle ei tietenkään ruoka maistunut, joten herkkuja sai syödä extrapaljon ja juomaksi sai lipitellä limsaa, mitä lapsi ei kotona saa juoda. Reissun päätteeksi kun kysyin Veikolta, että mikä oli kaikkein kivointa, niin vastaus olikin: ”No kun sai olla vaarin kanssa ja juoda limsaa!”

Kaksi alinta kuvaa: Kolmården