Love List*

SELKÄÄN PIIRRETTÄVIÄ SATUJA

Iltasatuhetki on lapsille aina ihana, mutta aivan erityisen ihana siitä tulee, jos satu piirretään samalla lapsen selkään!

Nappasin kirjaston lainausautomaatin viereen tuodusta kärrystä joitain viikkoja sitten Hattaratuuli, piirretään satuja iholle – kirjan, eikä meillä sen jälkeen olla iltaisin muuta tehtykään kuin piirretty satuja lasten selkiin. Jotain maagista siinä kai on. Maata masullaan hipihiljaa ja kuunnella samaan aikaan lumoavaa tarinaa ja tunnustella miten sormet naputtavat, silittävät ja tekevät kiemuroita selkään. Yhdessä sadussa hipaistaan lapsen korvanlehteäkin ja se on ollut aivan erityisen mukavaa lasten mielestä.

hattaratuuli

Nora Lehtinen ja Jenni Skyttä-Forssell: Hattaratuuli, piirretään satuja iholle

Hattaratuuli* on kirja, josta löytyy mukavan lyhyitä, yhden tai kahden sivun mittaisia runomuotoon kirjoitettuja tarinoita. Tarinoissa muun muassa seikkaillaan taikametsässä, osallistutaan keijujen siivouspäivään ja lennetään avaruudessa. Kirjan sivuilta löytyy kaunis kuvitus ja jokaisen tarinan vieressä on myös ohje miten satu piirretään lapsen iholle.

Satuja luetaan rauhalliseen tahtiin ja samaan aikaan piirretään kädellä ohjeen mukaan satua lapsen selkään.

Ohjeet ovat helppoja. Välillä kättä pyöritellään iholla, naputellaan, juostaan sormilla tai silitellään. Välillä ohjeena on piirtää pilvi, numeroita tai vaikka puolikuu. Ja toki samaan aikaan voi piirtää satua vaikka oman mielikuvituksensa mukaan.

hattaratuuli

Meillä lapset ihastuivat tähän kirjaan ensikuulemalla (ja -piirtämällä). Lapset hurmaantuivat selkään piirrettävistä saduista niin, että aluksi myös esikoinen, joka harvoin tulee kuuntelemaan yhteistä iltasatua, oli myös jonottamassa omaa vuoroaan. Useimmiten kuitenkin esikoinen on kiirehtinyt iltapalalta oman kirjansa kanssa sänkyyn ja satuja on piirretty kolmen lapsen selkiin. Jokaiselle omalla vuorollaan.

Toisinaan silloin, kun olen lukenut ja piirtänyt satua jonkun lapsen selkään, on joku muu lapsista halunnut piirtää samaa satua samaan aikaan mun selkään. Ja ymmärrän kyllä miksi lapset niin kovasti ovat pitäneet tästä kirjasta. Onhan sellainen selkään piirtely mukavan tuntuista ja kiva yhteinen hetki. Kirjan tarinat myös ovat hurmaavia ja kaunista ja värikästä kuvitusta on mukava samalla seurata.

”Taikametsässä satutuuli puhaltaa. Vinksin vonksin vinks, siilin piikit sekoittaa. Mutta tuulisella säällä, saa herkutella täällä! Taikametsässä satutuuli puhaltaa. Etpä uskokaan, joka paikkaan tuulee hattaraa.”

Meidän on nyt aika palauttaa Hattaratuuli kirjastoon ja seuraavalla satumatkalaiselle, sillä tästä kirjasta oli varaus, eikä laina-aikaa silloin voi tietenkään jatkaa. Toisaalta, mä kyllä kovin mielellän luen välillä jotain muuta, sillä tätä on todellakin luettu ihan jokainen ilta sen jälkeen, kun kirja ensimmäisen kerran meillä avattiin, heh. Taidan kyllä silti ostaa tämän kirjan meille omaksi, niin voidaan jatkossakin piirtää satuja iholle. Ainakin silloin tällöin.

hattaratuuli

”Katso tarkkaan vedenpintaa. Mitä siellä näet? Maailman suurin aarre sieltä kurkistaa: Sinä, pikku satumatkalainen.”

Lisää lastenkirjavinkkejä löydät täältä.

*mainoslinkki

Aurinkoista päivää!

HEI HEI PIKKUINEN

Meiltä päivystävästä sijaisperheestä lapset joko palaavat takaisin omien vanhempiensa luo tai muuttavat pitkäaikaiseen sijaisperheeseen.

Jos lapsi muuttaa meiltä pitkäaikaiseen sijaisperheeseen, on lapsi yleensä asunut tässä vaiheessa meidän luona useita kuukausia, joskus kauemminkin. Me ollaan aina lapsen tukena uuteen sijaisperheeseen tutustuessa.

Yleensä pitkäaikaisen sijaisperheen vanhemmat tulevat ensin meidän kotiin tapaamaan lasta. Keitellään kahvit. Varmasti kaikkia vähän jännittää.

Sitten askarrellaan lapsen kanssa kalenteri jääkaapin oveen ja merkitään siihen tärkeät päivät. Ne päivät, jolloin mennään tutustumaan uuteen kotiin. Ensin yhdessä. Myöhemmin lapsi yksin. Liimataan aamuisin kalenteriin tarra merkiksi siitä missä kohtaa nyt mennään.

Pakataan yhdessä tavaroita. Mietitään mitä leluja viedään jo uuteen kotiin odottamaan. Ainakin yöpuku ensimmäistä yökyläilyä varten. Viedään tavaroita uuteen kotiin pikku hiljaa.

Uusi tilanne herättää paljon ajatuksia. Joskus saan sydäntä särkeviä kysymyksiä. Miksi juuri minun täytyy muuttaa?

Pidetään läksiäiset.

Ja sitten on muuttopäivä. Uusi perhe ja koti on tullut jo tutuksi. Lähes kaikki lelut ja vaatteet on viety jo uuteen kotiin aikaisemmin. Nostetaan vielä loput auton kyytiin.

Halaukset ja vilkutukset.

Vielä me tavataan. Sovitaan jo valmiiksi päivä, jolloin käydään kyläilemässä uudessa kodissa. Viedään mukana valokuvia meillä vietetystä ajasta. Muistoksi. Osaksi lapsen elämäntarinaa. Juodaan kahvit. Muistellaan mitä kaikkea yhdessä tehtiinkään. Ja kuullaan miten uudessa perheessä on sujunut. Hyvin onneksi. Paremmin kuin oltaisiin osattu toivoakaan.

Lue myös:

Kun päivystyspuhelin soi

Millaista on olla sijaisäiti

Meidän matka päivystäväksi sijaisperheeksi

lastenhuone

Aurinkoista viikonloppua!

KESÄMENOKUUME!

Karkkipurkki blogi

On varmasti aika selvää, että viihdyn hyvin kotona. Siirsin mun työt kotiin lähes kymmenen vuotta sitten (whaat?!), kun esikoinen syntyi. Ja kun muutama vuosi sitten ryhdyttiin päivystäväksi sijaisperheeksi, tarkoitti se myös sitä, että jatkossa oltaisiin aika tiiviistikin kotona. Kun lapset tulevat suoraan kriisitilanteesta päivystävään sijaisperheeseen, on lasten hyvä antaa rauhassa tutustua ja asettua ja vasta vähän myöhemmin voidaan sitten humputella kaikenlaisissa kivoissa paikoissa. Vaikka ei sekään toki aina ole mahdollista. Mutta useimmiten kuitenkin ollaan voitu elää aivan tavallista elämää meille sijoitettujen lasten kanssa ja käydä ihan niissä samoissa paikoissa kuin omienkin lasten kanssa ollaan käyty. Suurin osa mun arjesta pyörii kuitenkin oman kodin seinien sisäpuolella ja se on mun mielestä mukavaa.

Luulen, että juuri tämän takia tämä koronavuosi on ollut mulle aika helppo. On muakin välillä ärsyttänyt kaikenlaiset rajoitukset ja mullakin on paljon asioita joita olisin tässä vuoden aikana halunnut tehdä (ja ihmisiä, joita olisin halunnut tavata!), mutta se ei ole ollut rajoitusten puitteissa mahdollista. Ei tämä kotoilu ole kuitenkaan saanut mun mieltä apeaksi tai ahdistuneeksi, sillä tällaista mun arki muutenkin suurelta osin on.

Mutta en mäkään KOKO aikaa halua kotona kököttää! Olen kaivannut arkeeni niitä pieniä piristäviä menoja.

En tiedä syytänkö lähestyvää kesää vai käsivarteeni tuikattua ekaa piikkiä, mutta nyt muhun iski ihan hurja kesämenokuume. Olenkin tässä parin päivän aikana täyttänyt kalenteriani enemmän kuin edellisen puolen vuoden aikana yhteensä! Siis juuri sellaisella kaikella pienellä ja piristävällä menolla. Yksityisvaraus maatilalle poneilla ratsastamaan ja lampaita ruokkimaan. Päivä huvipuistossa, toinen eläinpuistossa ja kaikkea IHANAA!

Se, että kesän ulkokohteet avautuvat tuo aivan hurjan paljon mahdollisuuksia omaan vapaa-ajan viettoon. Olihan viime kesäkin aika vapaa rajoituksista ja käytiin silloinkin monessa kivassa paikassa. Myös ensimmäisen rokotusannoksen saaminen toi hurjasti toivoa. Tuli ihanan toiveikas olo, että ehkäpä elämä tästä vielä palaakin aika normaaliksi. Ainakin kesästä tulee varmasti ihana!

Ps. Jos kaipaat omiin kesärientoihisi uutta vaatetta, niin Elloksella on edelleen Mid Season Shop, jossa paljon kevään uutuuksia alehinnoin!* Myös muita kampanjoita on voimassa, kaikki löydät täältä*.

Kellä muulla on jo ihan kesäfiilis tai kalenterissa KESÄMENOJA?

*mainoslinkki