
Pian Veikon synnyttyä löysin netistä niin ihania lapsikuvia, että tiesin heti missä meidän 1-v kuvat otettaisiin! Itseasiassa olin jo varaamassa aikaa samantien, mutta silloin aikoja ei ollut, ja niin me käytiin vauva ja -perhekuvauksessa silloin muualla.
1-v kuvauksiin varasin ajan hyvissä ajoin, ja päästiinkin silloin kuvattavaksi taitavan Piritta Lipiäisen studiolle, joka on kyllä melkoinen aarreaitta! Toinen toistaan ihanampaa rekvisiittaa oli seinät pullollaan :)
Nyt oli sitten aika käydä 2-v kuvauksissa, tällä kertaa kuvat otettiin studion sijaan Tampereen Arboretumilla. Kaikkea kivaa rekvisiittaa Piritta oli sinnekin tuonut mukanaan :)
Meille sattuikin muutto samoihin aikoihin kuvauspäivän kanssa, ja paikalle sännättiin kesken pahimman muuttohässäkän. Mutta ei me onneksi kovin väsyneiltä näytetä, eikä se muuttohässäkkä onneksi Veikkoon vaikuttanutkaan, vaan meihin väsyneisiin vanhempiin! ;)
Kuvat olivat tälläkin kertaa aivan ihania!
Parikymmentä kuvaa odottaa nyt teettämistä albumiin, ja valkkausta mistä teetetään isompaa kuvaa kehyksiin, mistä ehkä canvastaulua viime vuotisten kaveriksi :))

Mun piti jo synttäripäiväksi tehdä pieni kooste kaksi vuotiaasta Veikosta, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös? :)
Ihan itselle muistiin, näihin on varmasti kiva palata vaikka vuoden päästä :)
2-v neuvolassa saatiin mitoiksi 89cm, 12,4kg.
Kokkausleikit jaksavat kiinnostaa edelleen, mutta remppatouhut ja junarataleikit on huippukivoja nekin!
Oikeat ruokatouhut ei syömisten muodossa kiinnosta kaksi vuotiasta enää niin paljon kuin vauva-Veikkoa, vaan nyt ollaan paljon valikoivempia ruokien suhteen. Kiinalainen ja muut aasialaiset maut uppoavat hyvin, joten äitin kokkaustaidot joutuvat nyt koetukselle! ;D
Ksylitolipastillit toimittavat vielä oikein hyvin karkin virkaa, vaikka on niitä oikeitakin karkkeja joskus maisteltu. Varsinkin jos äiti haluaa räpsiä vähän spessumpaa valokuvaa, niin tikkari on oiva keino saada vauhdikas kaveri hetkeksi aloilleen… Ja onhan ne nyt niin söpöjäkin niiden isojen tikkareiden kanssa! :D
Sanoja tulee vasta muutamia, mutta me ymmärretään toisiamme silti oikein hyvin. Varmaan vähän liiankin hyvin, mitäs sitä nyt juttelemaan jos muutenkin tulee hyvin ymmärretyksi ja palvelu pelaa :D
Kotihoidossa jatketaan edelleen, mutta pikkuhiljaa aloitellaan käymään kerhossa, jossa olisi tarkoitus käydä leikkimässä toisten lasten kanssa parina päivänä viikossa, pari tuntia kerrallaan.
Harrastuspuolella jatketaan kesätauon jälkeen taas muskarissa, ja se riittääkin kerhon ohella harrastuksesi pikkumiehelle.
Semmoinen kaks vee meillä. Vilkas metkujen keksijä, ja niin rakastettava höpö. Välillä uhmatuhmaillaan äitin hermot koetukselle, ja välillä taas halipusutellaan kikatusten kera.
Ihan paras, ja niin rakas!

Meistä otettiin 1-v kuvauksissa perhekuva, ja semmoinen haluttiin tänäkin vuonna.
Mun mielestä perhekuva synttärikuvauksen yhteydessä on oikein hauska perinne, sillä harvoin muuten tulee istuttua samassa kuvassa koko porukalla, ja vielä niin, että se kuva olisi onnistunut :D
Näitä(kin) on varmasti hauska katsella vuosien päästä!
Kun me käytiin Veikon synnyttyä vauvakuvauksessa Tamperelaisessa valokuvaamossa, oli meillä koko terrierijengi matkassa! Lapsiperhe neljän koiran kanssa on vaan sellainen kokoonpano, ettei sitä sirkusta viitsi raahata valokuvaamoon kovin usein… Mutta ihanaa, että meillä on kuitenkin se yksi otos suurennettuna tauluksi muistuttamassa siitä ajasta :)