Täällä blogissa ollaan seurattu meidän vauvavuoden etenemistä kuukausipostauksissa (joista aikaisemmat löytyvät täältä: 1kk, 2kk, 3kk, 4kk, 5kk, 6kk, 7kk, 8kk, 9kk, 10kk, 11kk), ja tässä tulee vauvavuodesta kertoavan postaussarjan viimeinen osa.
Vauva (joka taitaa virallisesti olla jo taapero, vaikka ei vielä varsinaisesti taaperrakaan) täytti viime viikolla vuoden. Tuo synttäripäivä huilailtiin kotona kovassa kuumeessa ja jouduttiin perumaan sille päivälle varattu yksivuotiskuvauskin. Flunssan hellitettyä napattiin yhtenä päivänä kummeilta saatu ihana Vilacin potkuauto kainaloon ja käytiin ottamassa vähän valokuvia kauniissa syyssäässä. Kuvattava viihtyi hienosti kameran edessä. Ainakin kaksi minuuttia, haha. Kuvasaldo jäi siltä erää vähän suppeaksi, mutta onneksi me päästään ensi viikolla Piritta Lipiäisen kuvattavaksi, niin saadaan varmasti ihania kuvia meidän molemmista synttärisankareista.
Tämä yksivuotiskatsaus näyttää kyllä kovasti samanlaiselta, mitä 11kk-kuulumisetkin.
Lapsi liikkuu konttien, joskus innostuu työntämään kävelykärryä, mutta ei vielä ole kovinkaan kiinnostunut kävelemään lähtemisestä.
Ruokia syö hyvällä ruokahalulla, jos ne ovat puuroa tai jugurttia, lämpöiset sapuskat eivät kovin hyvin uppoa, ja suurin osa tarjotuista ruokalajeista on jo lähtökohtaisesti niin epäilyttävän näköisiä, ettei niitä viedä edes suuhun maistettavaksi. Ellei sitten tarjoilu ole lattialla, sieltä suuhun menee täysin suodattamatta niin hiekanjyvät, paperinpalaset, kuin koirien sisälle kantamat havunneulasetkin.
Hampaita ei ole suussa vielä yhtään, mikä tietenkin lisää vähän haastetta ruokien miettimiseen (hammaslääkärin näkökulma asiaan oli, että mitä myöhemmin, sen parempi. Näin mahdollisuus välttää kariesbakteeri on parempi).
Nukkuu meidän vanhempien sängyssä (kyllä, vieläkin) ja lipittää maitoa lähinnä öisin. Olin suunnitellut imettäväni vuoden ikään neuvolan suositusten mukaisesti, mutta nyt en kyllä yhtään osaa sanoa kauan vielä jatkan. Meidän yöt vaan sujuu nyt näin tosi helposti. Ja joo, onhan siinä myös sitä luopumisen haikeutta, pian meillä ei ole enää vauvaa, vaan kaksi leikki-ikäistä lasta. Jospa pitämällä vauvaa vierelläni saan ajan pysähtymään hetkeksi.
Myös isoveljellä oli mielipiteensä vauvavuoden päättymisestä.
Millaista nyt on, kun pikkuveli on jo yksivuotias, eikä enää vauva?
Milloin sille kasvaa hampaat? Varmaan satavuotiaana!
Mikä on erilaista, kun pikkuveli on vuoden ikäinen?
Se on isompi ja osaa seistä ja istua. Ja sanoa ei.
Osaako se sanoa muuta, kuin ei?
Pää pää, pii poo, king kong.
Mitä pikkuveljet tekee?
Leikkii vauvaleikkejä.
Mitä isoveljet tekee?
Vahtii pikkuveljeä ja leikkii ja piirtää. Ja juo superjuomaa.
Mitä te nyt tykkäätte leikkiä yhdessä?
Piirrellä ja askarrella. Mutta ei pikkulegoilla.
Osaako pikkuveli jo piirrellä ja askarrella?
Ei.
Mikähän pikkuveljestä tulee isona?
Poliisi tai palomies. Tai sairaanhoitaja.
Mitä teissä on samanlaista?
Meillä on samanväriset tukat. Ja otsa. Ja iho. Mutta eri tuntuinen.
Minkälaisia yksivuotiaat on?
Sellasia vauvoja mun mielestä.
Tähän päättyy postaussarja vauvavuodesta. Pikkuveljen kuulumisia varmasti jossain määrin blogista löytyy jatkossakin, mutta pääasiassa tästä eteenpäin keskitytään niihin pinnallisiin juttuihin, vaatekaapin sisältöön ja pohditaan lastenhuoneen sisustusratkaisuja.
Lastenhuoneet meillä meneekin nyt vähän uusiksi, ja varmaan aika pian pääsenkin esittelemään teille poikien uutta yhteistä makuuhuonetta!
Mitäs teidän vuoden ikäisille kuuluu?