Rakastan joulua! Ja ehkä jouluakin enemmän sitä joulunalusaikaa ja kaikkea jouluhössötystä mitä siihen liittyy. Mutta tänä vuonna ei muistettu yhtään hössöttää! Ollaan kyllä laitettu joulukuusi ja muut joulukoristeet jo viikkoja sitten, mutta tänä vuonna meille ei ilmestynyt tonttuovea tai kirjeitä kirjoittelevaa tonttua (eikä kukaan näiden perään kysellytkään, hah!), ei käyty Koiramäen joulussa tai pidetty tonttudiskoa. Sitten muistin, että meidän lapset onkin jo aika isoja ja kaikkien näiden aikaisempien hössötysten sijaan ollaa kierrelty yhdessä Joulutorilla, käyty laulamassa kauneimpia joululauluja ja katsottu yhdessä joululeffoja ja tää kaikki on ollut ihanaa!
Joulussa mulle tärkeintä on yleensä ollut yhdessäolo. Se, kun kokoonnutaan sukulaisten kanssa isolla porukalla viettämään joulua yhdessä. Tänä jouluna ollaan kotona omalla poppolla ja ensin se kuulosti vähän arkiselta ja tylsältäkin. Meille ei tule edes joulupukkia, koska ensimmäistä kertaa meillä ei ole (omasta takaa tai päivystysperhetyön myötä) yhtään alle kouluikäistä lasta! Joskus ajattelin, että jouluun kuuluu vuodesta toiseen samanlaisina toistuvat perinteet. Että jouluaaton pitäisi olla vuodesta toiseen ihan samanlainen. Mutta nyt musta tuntuukin mukavalle, että voidaan tänäkin vuonna suunnitella meidän joulusta aivan erilainen kuin se on ennen ollut. Viime vuonna meitä oli päivystysperhetyön myötä kahdeksan, nyt vain kuusi ja jo se tekee joulusta erilaisen. Isojen lasten kanssa ollaan suunniteltu jouluaattoa yhdessä ja aattona ohjelmassa on ainakin poreammetta (ja joulusaunaakin) ja illemmalla lautapelejä samalla juustoilla ja suklaakonvehdeilla herkutellen.
Jouluaaton menuakin ollaan suunniteltu lasten kanssa yhdessä ja jokainen on saanut kertoa mitä toivoo joulupöytään. Luvassa on siis pelkkiä lemppareita, eikä ainakaan yhtään rosollia, sillä sitä ei halunnut kukaan (tykkääkö joku siitä oikeasti?). Muuten menu on kyllä aika perinteinen, on laatikot, kaloja, kaikenlaisia lohi- ja katkarapusörsseleitä ja kahden toiveesta pieni kinkkukin.
Parasta kaikessa on kuitenkin se, että jouluun on kaksi yötä ja meillä on kaikki* valmiina! Ei siis viime hetken joulupaniikkia tai joulustressiä, vaan rentoa joulunodotusta. Ehkä vähän jouluhössötystä, jos vielä keksitään jotain kivaa hössötettävää!

Ihanaa joulua!
*yhtä kauppareissua ja yhtä postireissua vaille valmiina. Ja yhtä pientä jännitystä, että ehtiikö yhden lapsen toivelahja postin matkassa vielä aaton aattona perille. Eli kaikki on siis MELKEIN valmiina, mutta riittävän valmiina kuitenkin!