Lauantaiaamuna koko perheen yhteisestä joulukalenterista löytyi tontun jättämä kirje (joo, meiltä löytyy tontut, tonttuovet ja muut ihanat jouluhömpötykset), joka sai pojat hyppimään riemusta. Kirje oli osoitettu perheen pienimmälle, lapselle, joka on varmaankin kuukauden päivät toivonut pääsevänsä katsomaan eläimiä. Kirjeessä kerrottiin, että lapsi saisi viedä perheensä Koiramäen jouluun, jossa tapaisi paitsi Joulupukin, näkisi myös tutut Koiramäen eläimet!
Joulupukin tapaaminen jännitti kovasti, ja siksi sinne talsittiinkin ihan ekaksi, että voitaisiin sitten keskittyä muihin juttuihin. Lahjatoiveetkin saatiin kakistettua ulos, esikoinen toivoi Nerf-pyssyä ja kuopus puolestaan moottorisahaa. Melkoiset toiveet… Pukkia vähän hämmästytti tuo moottorisahatoive, mutta lapsi täsmensi, että voisi sitten rakentaa talon. Niin, selvähän se ja Joulupukki totesikin ottavansa lapseen sitten myöhemmin yhteyttä, kun Korvatunturilla olisi pätevälle rakennusmiehelle tarvetta, hih.
Rakastan tuota Koiramäkeä, sillä siellä on jokainen yksityiskohta niin huolellisesti mietitty, ja tälläkin kertaa sai taas kulkea huokaillen ja ihastella satumaista tunnelmaa.
Esikoinen odotti kovasti kaikkia pajoja, joten käytiinkin rakentamassa Legoilla, koristeltiin (ja syötiin tietty myös!) pipareita, tehtiin joulukortteja ja kokeiltiin tontun opastuksella vanhan ajan vahakynttilänkynttilän valmistamista. Tallissa vierähti hyvä tovi Koiramäen eläimiä ihastellessa, ja välillä käytiin istahtamassa Kahvila von Guggelböössä höyryävien vaahtokarkkikaakaoiden ääressä. Osallistuttiin tonttujumppaan, tutkittiin suloista tonttujen puutarhaa ja paistettiin illan hämärtyessä vaahtokarkkeja nuotiolla.
Esikoinen taisi olla kaksivuotias, kun Koiramäki avattiin, ja siitä lähtien me ollaankin vierailtu Koiramäessä monta kertaa. Tuon paikan hohto ei häviä ollenkaan, vaikka se onkin käynyt pojille jo kovin tutuksi, päin vastoin, molemmilla on sieltä omat lempparit, joihin on aina pakko päästä.
Isompi haluaa aina Drakkulan linnaan, ja tälläkin kertaa touhusi siellä aivan päänsä hikiseksi. Pienempi puolestaan rakastaa Koiramäen mummolasta löytyvää hauskaa liukumäkeä, jonne kiivetään uunin piippuun ja putkahdetaan uunin luukusta ulos. Oli oikeastaan aika kivakin itse vähän levähtää ja istua mummolan sängyllä, kun lapsi laski varmaan kolmekymmentä kertaa putkeen tuota liukumäkeä, hih.
Aika hujahti aivan supernopskaa, ja ennen porttien sulkeutumista saatiin vielä ihastella lumoavaa Fire Ladyn tulishowta. Esityksen aikana kuultiin aivan ihanaa musiikkia, ja viimeistään Frozenista tutun Let it gon ensisävelet kajahtaessa ilmoille, kuului ympäriltä ihastuneita huokauksia.
Vaikka kello alkoikin olla jo aika paljon, ei me maltettu silti ihan suoraan mennä kotiin, sillä lapset halusivat tietenkin käydä (Ryhmä hausta tutussa) vahtitornissa, eli tutummin Näsinneulassa. Tuon rakennuksen näkeminen saa pojissa aina aikaan saman spontaanin huokauksen, ”Ooo, vahtitorni!”, hih! Niinpä me käytiin vielä ihailemassa talvista Tamperetta yläilmoista, kunnes lähdettiin ajelemaan kotiin päin.
Jokos te olette käyneet Koiramäen joulussa?
Koiramäen joulu on vielä avoinna kolmena viikonloppuna, kurkkaa tarkemmat aukioloajat ja muut tiedot Koiramäen joulun sivuilta.
Yhteistyössä Särkänniemi
