Tää vuosi oli ensin ihan mieletön, täynnä toteutuneita haaveita ja unelmia. Ja sitten tästä tulikin kamalin vuosi ikinä!
Alkuvuosi oli jotenkin tosi ihana. Ja näin jälkikäteen ajateltuna vähän hullukin. Pyöritettiin kuuden lapsen suurperhearkea ja samaan aikaan meidän pihassa oli rakennustyömaa. Viime syksynä aloitettu laajennusosan rakennuttaminen oli hyvässä vauhdissa ja haaveet 50 lisäneliöstä olivat käymässä toteen. Ei sentään rakennettu laajennusta itse, sillä toiveissa oli saada lisäneliöt käyttöön mahdollisimman pian.
Mies oli varautunut, että käyttäisi talvilomansa raksahommiin, mutta ei siellä juuri silloin ollut oikein mitään sellaista tekemistä, niin keksittiin, että voitaisiin nyt toteuttaa se vuosia haaveiltu keittiöremppa! Oltiin ensin ajateltu, että rakennutettaisiin laajennus valmiiksi ja katsottaisiin keittiöremppaa vasta sitten, mutta onneksi ei jaksettu odottaa. Ja onneksi myös tehtiin juuri sellainen keittö, josta olin unelmoinut. Vaikka MÄ kyllä pohdin jossain kohtaa, että voidaanko me nyt tällaista tehdä, jos vaikka talo täytyy joskus myydä, mutta mies kannusti, että nyt kun kerran rempataan niin todellakin tehdään juuri sellainen keittiö, josta olin haaveillut. Ja siitä keittiöstä tuli IHANA! Vaaleanpunainen keittiö marmori(kuvioisella) tasolla ja välitilalla ja messinkisillä yksityiskohdilla. Keittiö ilahduttaa edelleen joka päivä!
Keväällä kaksi meillä pitkään ollutta päivystyslasta muutti pois ja me jäätiin ensimmäistä kertaa pidemmälle lomalle päivystysperhetyöstä. Laajennusosakin oli valmistunut pintoja vaille valmiiksi ja mies nakutteli kattopaneeleita ja vinyylilankkuja paikoilleen.
Lasten kesäloma alkoi ja koska oltiin kerrankin kesä vapaalla, niin päästiin toteuttamaan yhtä unelmaa, lähdettiin kolmeksi viikoksi road tripille Eurooppaan! Ja onneksi lähdettiin, tuo reissu oli kyllä yksi ihanimmista ikinä! Kahdeksan maata, monia ihania kaupunkeja ja huikeita paikkoja. Silti ihaninta oli päästä viemään lapset Disneylandiin, sillä sekin oli ollut mun haave, vaikka toki koko reissu oli ihan mielettömän ihana! Sanoinko jo, että oli ihanaa?
Laajennuskin saatiin muuttovalmiiksi ja vihdoin ne odotetut lisäneliöt ja toiminnot käyttöön. Kuopus sai oman huoneen ja meidän vanhempien makkari siirtyi laajennusosaan ja samalla meidän vanhasta makuuhuoneesta tuli toinen olkkari. Parasta kaikessa on silti tainnut olla laajennukseen tullut arkieteinen, hah! Meillä oli ollut niin surkea ulkovaatesäilytys, että ollaan kyllä nautittu joka päivä uudesta toimivasta ja tilavasta arkieteisestä, jossa meidän kuusihenkiselle perheelle on jokaiselle oma tila ulkokamppeille. Oikeaa arjen luksusta!
Ihan mieletön alkuvuosi ja kesä! Kesäloman jälkeen lasten koulut taas alkoi. Esikoinen siirtyi yläasteelle, lasten harrastukset jatkui taas ja arki oli aika mukavaa. Meidän piti lähteä vielä miehen kanssa syyskuun lopulla kahdestaan viikoksi Kreikkaan ja palata sitten takaisin päivystäväksi sijaisperheeksi pitkän tauon jälkeen. Takaisin siihen meidän omaan tuttuun arkeen.
Mutta sitten kuulin sairastavani triplanegatiivista rintasyöpää. Pelottavinta, ahdistavinta ja kamalinta mitä mulle oli koskaan tapahtunut. En muista koko syksystä ja loppuvuodesta oikein mitään. Ollaan kyllä eletty ihan tavallista arkea ja tehty varmaan kaikkea kivaakin, mutta jotenkin koko loppuvuodesta on jäänyt mieleen vain joka viikkoiset sytostaattihoidot, viikottaiset labrakäynnit ja kaikki se huoli ja jännittäminen mitä tähän kaikkeen on liittynyt.
Mutta nyt lähdetään lasten kanssa kiipeilemään (tai lapset kiipeää ja mä katson, mua puuskututtaa jo pelkkä ylämäkeen käveleminen, lol) ja sitten mennään koko perheen kanssa pizzalle. Vuoden vipan päivän aloitan sytostaattihoidossa ja sen jälkeen vietetään rentoa ja mukavaa uutta vuotta kotona.
Jos jotain tästä vuodesta jäi erityisesti mieleen, niin se, että ONNEKSI ollaan toteutettu niitä haaveita ja unelmia! Eipä tässä elämässä koskaan tiedä mitä on edessä.
Ihanaa uutta vuotta 2025!
