Tulevasta kesästä tulee varmasti aivan erilainen kuin aikaisemmista, koska moneen sellaiseen tapahtumaan tai paikkaan, joissa ollaan totuttu käymään ei tänä kesänä ehkä pääsekään. Suomen rajojen ulkopuolelle ei varmasti tänä kesänä olla mitään asiaa, mutta ehkäpä hyvällä tuurilla kesällä päästään jo reissaamaan täällä kotimaassa. Mutta onneksi on sata muutakin kivaa asiaa, joita kesällä voi tehdä ihan varmasti ja olen jo ihan varma, että tästäkin kesästä tulee ihana!
Tänä kesänä aion ainakin:
♥ Juoda aamukahvit terassilla. Toivottavasti monta kertaa.
♥ Pukeutua ihaniin mekkoihin. Tietenkin!
♥ Tehdä grillissä pitsaa (ihan parasta!)
♥ Retkeillä metsässä
♥ Geokätköillä lasten kanssa
♥ Kahlata järvivedessä (koska uimaan en varmasti uskalla, hrrr!)
♥ Pyöräillä jonnekin kivaan paikkaan
♥ Nukkua ainakin kerran lasten kanssa leikkimökissä (toivottavasti saadaan mökki pian valmiiksi!)
♥ Syödä lakujäätelöä
♥ Sujauttaa paljaat varpaat sandaaleihin (kuka edes käyttää kesällä sukkia??)
♥ Istua (omalla) terassilla kesäyössä
♥ Mennä piknikille (omaan pihaan)
♥ No tietty myös pukeutua tähän kuvissa näkyvään kesäiseen asuun, jota jo vähän testailin!
Ja tehdä ainakin tsiljoona muutakin kivaa kesäasiaa. Ei kuulosta ollenkaan huonolle kesälle tämä(kään)!
Päivystysperhetyöhön liittyen monia usein kiinnostaa millaisia vastoinkäymisiä me ollaan tässä työssä kohdattu. Tätä kysytään aika usein ja joka kerta mua jopa vähän nolottaa, kun en oikein keksi mitään hankaluuksia, joita me oltaisiin kohdattu. En kuitenkaan haluaisi antaa tästä työstä liian ruusuista kuvaakaan, sillä eihän tämä työ toki aina ole helppoa, eikä tällainen työ varmasti kaikille sovi.
Kuten Kaksplussan haastattelussa totesinkin, olen luonteeltani tosi optimistinen ja näen asioissa usein niiden hyvät puolet. Ehkä joku muu saattaisi kokea vastoinkäymisinä ne asiat, joista itse ajattelen, että ne vain kuuluvat osaksi tätä työtä. Tai ehkä me vain ollaan oltu onnekkaita, kun ollaan säästytty suuremmilta vastoinkäymisiltä.
Tässä nyt kuitenkin pieni lista asioista, joita saattaisi pitää vastoinkäymisinä tai tämän työn haasteina:
ENNAKOIMATTOMUUS
Aika monessa muussa työssä on helppo ennakoida tulevaa. Tulevien viikkojen ja kuukausien työvuorot ovat usein etukäteen tiedossa, kuten sekin milloin ja minkä verran voi pitää lomaa.
Tässä työssä ei montakaan asiaa tiedä etukäteen. Päivystysvuorossa ollaan aina siihen asti, kunnes perheeseen sijoitetaan lapsi, eikä kukaan tietenkään etukäteen voi kertoa milloin tämä tulee tapahtumaan. Edes sillä hetkellä, kun perheeseen sijoitetaan lapsi, ei yleensä ole tietoa siitä kauan lapsi tulee perheessä asumaan, eikä välttämättä sijoitettavasta lapsestakaan ole tuolloin tiedossa kuin lapsen ikä ja sukupuoli. Lapsi voi asua päivystävässä sijaisperheessä viikkoja, kuukausia tai yli vuodenkin, eikä tuota aikaa usein tiedetä missään vaiheessa kovin tarkasti. Aika hahmottuu asioiden edetessä, ja vaikka lapsi asuisi päivystävässä sijaisperheessä yli vuodenkin, saattaa päivämäärä, jolloin lapsi muuttaa pois, selvitä vasta muutamaa viikkoa ennen lapsen muuttoa.
Jos ei ole tottunut sietämään tällaista ennakoimattomuutta, voi tämä tuntua haasteelliselta ja vaikealta. Meille tämä ennakoimattomuus on sopinut oikein hyvin, sillä tykkään tämän työn tuomasta vaihtelusta ja siitä, etten välttämättä etukäteen tiedä millaisia seuraavat kuukaudet tulevat olemaan.
SUUNNITTELEMATTOMUUS
Tämä oikeastaan liittyy tuohon edelliseen kohtaan, eli tässä työssä ei voi juurikaan suunnitella omia menojaan tai lomiaan etukäteen. Toki sellaisia arkisia menoja voi olla ja niitä voi suunnitella, mutta harvoin kovin kauaa aikaisemmin kukaan tietää sitä, milloin voi pitää lomaa. Tällöin ei tietenkään voi esimerkiksi varailla lomareissuja etukäteen tai muutenkaan tehdä tarkempia lomasuunnitelmia kovin aikaisin.
Päivystävät sijaisperheet voivat pitää lomaa aina silloin, kun sijoitus päättyy. Tämä voi olla mihin vuodenaikaan tahansa, eikä ajankohtaa usein tiedä kovinkaan kauaa etukäteen. On myös mahdollista, että perheessä on esimerkiksi koko kesän ajan sijoitettuja lapsia, jolloin varsinaista oman perheen kesken vietettyä kesälomaa ei voi pitää ollenkaan.
Tämäkin on ollut mulle ihan Ok. Ainoastaan joitain lomareissuja olisi joskus mukava miettiä, suunnitella ja varailla hyvissä ajoin, varsinkin, jos reissuun kuuluu vierailu sellaisessa paikassa, jonne pääsyliput täytyisi ostaa viikkoja tai kuukausia etukäteen. Tällaisia menoja meillä on aika harvoin, joten tämäkään ei ole meitä haitannut.
Eikä lomailuun aina tarvita edes varsinaista lomaa tästä työstä. Lomalta tuntuu sekin, kun omat lapset ovat kesälomalla koulusta ja päiväkodista, jolloin saadaan viettää melko aikataulutonta elämää ja lorvailla aamupalapöydässä vailla kiirettä minnekään. Eikä meidän kesät ole oikeastaan olleet juurikaan erilaisia silloin, kun meidän perheessä on ollut yksi tai kaksi extralasta enemmän. Me ollaan tehty mukavia kotimaan kesälomareissuja niin, että mukana ovat olleet myös meille sijoitetut lapset, eivätkä nämä reissut varmastikaan ole eronneet mitenkään niistä reissuista, jotka ollaan tehty vain meidän oman perheen kesken.
TÖISSÄ 24/7
Tässä työssä ei ole ilta- tai viikonloppuvapaita, vaan töissä ollaan 24/7 silloin, kun perheeseen on sijoitettu lapsia. Lapsilla on yleensä tapaamisia heidän biologisten vanhempiensa kanssa, ja jos lapset tapaavat vanhempiaan esimerkiksi yön yli kestävillä kotilomilla, on tämä vastaavasti myös omaa aikaa meidän perheelle. Aina tällaisia tapaamisia ei lapsilla ole, vaan tapaamiset voidaan toteuttaa esimerkiksi valvottuina tunnin tai kahden kestävinä tapaamisina. En oikeastaan koskaan ajattele olevani töissä silloin kun hoidan meidän kodissa meidän perheeseen sijoitettuja lapsia. Lapset sujahtavat yleensä nopeasti osaksi meidän perhettä ja mieluummin ajattelen niin, että sijoitusten aikana me eletään vain ihan tavallista arkea, mutta suuremmalla porukalla.
ELÄMÄN EPÄREILUUS
Jos kuvittelee, että maailma on reilu paikka ja kaikilla lapsilla on samanlaiset mahdollisuudet ja lähtökohdat elämään, karisee tällaiset kuvitelmat varmasti nopeasti, kun hyppää sijaisvanhemman saappaisiin. Tässä työssä viimeistään huomaa sen, että elämä ei ole reilua, eikä kaikilla lapsilla ole todellakaan samanlaiset mahdollisuudet pärjätä ja edetä elämässään. Jos tällaiseen ei ole varautunut tai nämä asiat tulevat yllätyksenä, saattaa työ tuntua liian raskaalle ja kuormittavalle.
Mulle tämäkin on yksi niistä syistä, joiden takia tämä työ tuntuu tärkeälle ja mielekkäälle. Saan iloa siitä, että tiedän tuovan jonkun lapsen elämään jotain hyvää ja merkityksellistä.
HAASTEELLISET LAPSET
Me toimitaan päivystävänä sijaisperheenä pienille, alle kouluikäisille lapsille. Varmasti useimmiten kaikki sujuu sijoitettujen lasten kanssa aivan mukavasti, mutta on myös tavallista, että pienilläkin lapsilla on erilaisia haasteita. Vauva saattaa kärsiä esimerkiksi huumevieroituksesta tai leikki-ikäinen on ollut pitkään vailla huolenpitoa, mikä voi näkyä esimerkiksi haastavana käyttäytymisenä. On lapsia, joille ei ole opetettu oikeastaan mitään ja heidän kanssaan lähdetään liikkeelle aivan perusasioista.
Usein se tavallinen ja turvallinen, välillä tylsältäkin tuntuva arki rutiineineen näkyy nopeasti positiivisesti sijoitetuissa lapsissa. Kaikki pienetkin edistymiset motivoivat hurjasti ja tuovat iloa tähän työhön.
Me päivystysperheet saadaan tukea tähän työhön mm. kuukausittaisesta työnohjauksesta, sekä meidän perheen omilta ohjaustyöntekijöiltä. Tämän takia tätä työtä voi tehdä luottavaisin mielin, sillä on mukava tietää, ettei mahdollisten haasteiden tai vastoinkäymistenkään kohdalla tarvitse selvitä yksin.
HANKALAT VANHEMMAT
Aika usein multa kysytään, että onko meillä ollut hankaluuksia lasten biologisten vanhempien kanssa tai ollaanko koettu vanhempien puolelta jotain pelottavaa. Mutta ei kyllä olla koskaan! Toki kaikki tällainen on varmasti mahdollista, mutta useimmiten paha olo puretaan viranomaisiin, ja meidän sijaisvanhempien kanssa yhteistyö sujuu hyvin. Me sijaisperheet ollaan usein aika tiiviissäkin yhteydessä lasten biologisiin vanhempiin, soitellaan (sovitusti) kuulumisia, kuljetetaan lapsia tapaamisiin ja voidaan esimerkiksi lähettää kuvaviestejä lasten arkipäiväisistä puuhista. On varmasti kaikkien etu, että yhteistyö lasten vanhempien ja sijaisperheen välillä sujuu mukavasti.
KOKO PERHEEN TYÖ
Tätä työtä ei voi tehdä vain perheen toinen aikuinen, vaan tässä on mukana ihan koko perhe. Kun omaan kotiin sijoitetaan vieraita lapsia, vaikuttaa se ihan varmasti koko perheen elämään. Meidän lapset ovat onneksi suhtautuneet tähän työhön tosi hyvin. Uskon, että tähänkin voi vaikuttaa myös itse huomioimalla kaikki lapset, niin omat kuin sijoitetut, tasapuolisesti. Varsinkin silloin, kun sijoitetut lapset tapaavat vanhempiaan, tehdään me omien lasten kanssa yleensä jotain spessua ja erityisen mukavaa, tämäkin on mun mielestä tärkeää, että vietetään myös oman perheen kesken aikaa silloin kun se on mahdollista.
Toki ymmärrän, että aina kaikki ei suju hyvin, vaan omat lapset saattavat kuormittua liikaa, jolloin tällainen työ ei ole mahdollista.
KIINTYMINEN JA LUOPUMINEN
Tähän työhön kuuluu lapsiin kiintyminen ja lapsista luopuminen. Tämä on ehkä jopa tämän työn tärkeimpiä asioita! Juuri se, että lapseen kiintyy ja lapsi saa kiintyä yhteen turvalliseen aikuiseen on suuri ero perhe- ja laitoshoidon välillä. Lapsiin kiintyy usein aika nopeasti, mutta pitkien, useiden kuukausien kestävien sijoitusten aikana lapsiin ehtii kiintyä aivan hurjan voimakkaasti. Tällöin luopuminen on tietenkin todella vaikeaa ja ikävä luopumisen jälkeen kova. En varmasti unohda koskaan ketään meille sijoitettua lasta, mutta on myös lapsia, joita tulen jollain tavalla ikävöimään varmasti aina.
Kaikesta tästä huolimatta tämä työ on mun mielestä ihanaa, enkä osaisi kuvitella juuri nyt tekeväni mitään muuta, kuin juuri tätä työtä. Mulle sopii niin ennakoimattomuus, suunnittelemattomuus kuin sekin, että ”töissä” ollaan aina (koska eihän tämä oikeastaan työltä tunnu). Ja vaikka tällä kertaa luettelin vain pelkästään tähän työhön liittyviä haasteita (kun niitä on niin monesti kyselty!), on tässä työssä hyviä puolia rutkasti enemmän!
Olen tehnyt kotona töitä yli 8 vuoden ajan, joten tämä kotoilu on kyllä tavallaan ihan tuttua puuhaa. Mutta ei mekään olla koskaan ennen oltu KOKO perhe kotona, eikä varsinkaan aivan koko aikaa. Vanhaan arkeen kuului lasten harrastuksia, viikonloppuisia kylpyläkäyntejä ja leffareissuja, makkaranpaistoa yleisillä retkipaikoilla ja kaikenlaista huoletonta asiointia ihmismassojen keskellä. Nyt meidän arkea rytmittää oikeastaan vain esikoisen etäkoulu ja lainalasten kotilomat. Onneksi, sillä muuten tämä poikkeusarki tuntuisi varmasti vain loputtomilta sunnuntaipäiviltä.
Mutta kyllä tämä poikkeusarkikin voi olla ihan kivaa! Keräilin alle muutamia plussia ja miinuksia tästä uudesta arjesta.
Korona-arjen plussat ja miinukset:
PLUSSAA:
Unirytmi. Me ollaan aika aamu-unisia koko porukka ja on ollut ihanaa, kun ei ole tarvinnut heräillä ennen kukonpierua, eikä herätellä kuopusta aamuisin puolta tuntia päiväkotiin (true story!). Meillä lapset menevät nukkumaan 20-21 aikaan ja heräilevät usein siinä 8 aikaan. Myös mulle tämä rytmi on paras ikinä, sillä tykkään itse valvoa puolille öin ja virkeimmilläni olen, kun saan nukkua aamulla kahdeksaan. Tämä on ehkä parasta koko tässä uudessa arjessa!
Ollaan ulkoiltu yhdessä enemmän kuin aikohin! Vanhassa arjessa esikoinen oli usein omien kavereidensa kanssa menossa, joten varsinkaan arkisin ei välttämättä tullut ulkoiltua yhdessä. Toki ollaan aina tykätty retkeillä, mutta sellaista yhteistä arkiulkoilua ei olla harrastettu koululaisen kanssa aikoihin. Nyt tämän poikkeusarjen aikana ollaan ulkoiltu lasten kanssa aivan hurjan paljon yhdessä. Ollaan koluttu lähiseudun lenkkipolut, käyty iltaisin leikkimässä suljettujen päiväkotien pihoilla ja välillä autoiltu kaukaisemmille luontopoluille. Ihan parasta!
Pihaa tulee kerrankin laitettua! En ole mikään kovin innokas puutarhan hoitaja, mutta nyt on ollut mukava miettiä pihajuttujakin, että omassa pihassakin olisi mahdollisimman kiva viettää aikaa. Mies nikkaroi parhaillaan aivan superkivaa leikkialuetta (en malta odottaa, että siitä tulee valmis!) ja mulla on suunnitteilla kivoja juttuja kasvimaalle. Toivottavasti intoa riittää (siis mulla) myös loppukesälle, että ne kasvimaahommat tulee hoidettua loppuun asti.
Poikien yhteiset puuhat. Tämä poikkeusarki on saanut meidän lasten välille ainakin tuhat uutta yhteistä leikkiä ja puuhaa! Ovat lapset toki ennenkin yhdessä leikkineet, mutta nyt kun leikkikaverina on pääasiassa vain oma veli, on tämä varmasti lähentänyt lasten välejä entisestään.
Uudet puuhat. Nyt kun ei voi tehdä samoja asioita kuin ennen, on täytynyt keksiä uudenlaisia tapoja viettää vapaa-aikaa. Esikoinen toivoi, että tutustuttaisiin geokätköilyyn ja se on varmasti tulevan viikonlopun puuhalistalla.
Vanha arki tuntuu ihanalle! Vaikka tämä poikkeusarkikin on aika kivaa, niin nyt erityisesti arvostaa sitä vanhaa (tylsää) arkea. Toivottavasti voidaan vielä joskus palata siihen takaisin!
MIINUKSET:
Ei niitä hitaita ja kiireettömiä aamuja tullutkaan! Kuvittelin tämän poikkeusarjen aluksi, että nyt saadaan nauttia rakastamistani hitaista ja kiireettömistä aamuista. Mutta että saataisiin pidettyä jonkinlainen järkevä päivärytmi, on aamutoimet täytynyt tehdä aivan tavalliseen tahtiin. Ollaan yritetty aloittaa esikoisen etäkoulu viimeistään kymmeneltä (tätä voi käydä omaan tahtiin), joten aikaa aamukahvilla lorvimiseen ei oikeastaan jääkään hurjan kauaa, jos herää vasta kahdeksan aikaan.
Rahaa ei säästykään! Myös näin kuvittelin aluksi käyvän. Kun ei ole mitään viikonloppumenoja, eikä mitään muitakaan menoja viikottaisia ruokakauppakäyntejä lukuunottamatta, niin kuvittelin, että rahaa säästyy paljon. Nyt kun koko perhe syö kaikki ateriat kotona, menee ruokakauppaan rahaa paljon enemmän kuin ennen. Kaupasta tulee myös ostettua vähän erilaisia juttuja kuin tavallisesti, koska jotain hauskaahan tässä poikkeusarjessakin täytyy olla! Täältä kotoa myös löytyy jatkuvasti kaikkea laitettavaa, eli asioita, joita täytyy ostaa. Kuten vaikka televisioita, terassilautoja, hiekkalaatikoita ja muita tarpeellisia juttuja. Kaikkea myös saa nettikaupoista, joten joidenkin erikoiskauppojen kiinni meneminenkään ei ole saanut rahaa säästymään lainkaan.
Herkuttelu! Esikoinen joku päivä tuumasikin, että ”on siitä koronasta ollut jotain hyötyäkin: Nyt me saadaan paljon useammin jälkkäreitä!” Herkkuja on tullut syötyä aivan liikaa ja nyt täytyisi opetella tästä uudesta tavasta eroon. Varsinkin, jos tämä poikkeusarki kestää vielä kovin kauan!
Ikävä! Mun on ikävä aika monia juttuja siitä vanhasta arjesta. Siis kaikenlaista pientä, mitä ei silloin tullut oikein edes ajatelleeksi. Kuten vaikka sitä, että silloin saattoi aivan spontaanisti lähteä mihin vain piristämään omaa arkeaan ja nyt ne kaikki menot ovat kyllä kovin vähissä. Luontopoluilla tarpominen on kivaa, mutta kaipaisin kyllä jotain vaihtelua tähänkin huviin jo välillä.
Tiedän kuitenkin, että me ollaan aivan hurjan onnekkaita, kun saadaan olla kotona, eikä olla esimerkiksi päivittäin töissä ihmispaljoudessa, jossa tartuntariski olisi suuri. Ollaan pysytty terveinä ja sopu on säilynyt, vaikka ollaankin oltu näin tiiviisti samojen seinien sisäpuolella, heh.
Ja lopuksi vielä tuosta kuvien asusta. Asu on saatu kotimaiselta Neulomolta ja alaosana tässä IHANAT mustat Palma-culottesit ja mukavan rento ja kaunis Viola-t-paita. Asuin tässä asussa melkein koko pääsiäisen ja nyt vain odotan, että saan nämä pesusta ja voin kiskoa ne takaisin päälleni. Niin mukavat päällä ja aika ihanan näköisetkin!
Mitä plussia ja miinuksia teidän uudessa arjessa on?
