Kun eilen aamulla ajelin Vihdin maaseudulla peltomaisemassa, tiesin kyllä, että jotain vaaleanpunaista ja söpöä on luvassa, mutta en ikinä osannut arvata, miten herkullinen karkkimaailma siellä odottaakaan! Pääsin yhdessä muutaman muun bloggaajan kanssa tutustumaan syötävän ihanista karkkikoruistaan tunnetun Elvarin tehtaaseen, ja kokeilemaan myös itse karkkikorujen valmistusta.
Jo ihanan pinkki rakennus, ulkona seisova pinkki pakettiauto ja samaan värimaailmaa toistavat yksityiskohdat saivat pihassa huokailemaan ihastuksesta, mutta karkkikorutehtaan ovista sisään astuessa tuntui, kuin olisi humpsahtanut jonnekin vaaleanpunaiseen satumaailmaan. Miten ihania (ja niin syötävän näköisiä) koruja pursuili joka paikasta! Tikkareita, kuppikakkuja, vaahtokarkkeja, popcorneja, korvapuusteja ja vaikka mitä. Varsinkin salmiakkipellillisen edessä jouduin muistuttelemaan itseäni, että kyseessä on todellakin massasta valmistettuja koruihin tulevia karkkeja, joita ei parane napsia suuhunsa! Koko karkkikorutehdas oli sisustettu pinkillä, aina matoista jääkaappiin ja mikrosta vessapaperiin. Eihän tuolla voinut olla, kuin hymyssä suin ja imeä pinkkiä karkkienergiaa myös kotiin vietäväksi!
Elvarin perustanut Sanna Leinonen näytti meille kuinka polymeerimassasta syntyy ihanat vaahtokarkit ja englanninlakut. Kaulimen, pastakoneen, veitsen ja Sannan näppärien sormien avulla syntyi nopeasti pöydällinen pikkuisia herkkupaloja.
Sanna muuten tekee edelleen kaikki korujen karkkiosat itse, ja kasaus ja pakkauspuuhissa on auttamassa iloinen tiimi, Ruuvis, PiparinPoraaja ja Apukamu. Korut tehdään siis todellakin käsityönä alusta loppuun asti.
Pian saatiinkin polymeerimassapalat käsiimme, ja päästiin itse kokeilemaan karkkikorujen valmistusta! Vaikka karkkien pyöräyttely noin sivusta seuraten näytti käyvän aivan leikiten, ei se tämmöiseltä fimomassa-amatööriltä käynytkään aivan yhtä helposti. Kieli keskellä suuta pyörittelin vaahtokarkin osia, ja sain lopulta muutaman onnistuneen yksilön valmiiksi uuniin vietäväksi. Niin, valmiiksi muotoillut karkit kovetetaan uunissa, ennen kuin ne kasataan koruiksi tai vaikka avaimenperiksi.
Elvarin tarina on alkanut vuonna 2010, kun Sanna sai äidiltään kaksi pientä pakettia fimomassaa. Jos niistä vaikka keksisi jotain tekemistä, ja saisi vaikka mukavan harrastuksen. No, homma sitten vähän paisui ja ravintola-ala sai jäädä harrastuksen muututtua yritykseksi. Keittiön pöydän äärestä siirryttiin pihapiiriin rakennettuun 80 neliön karkkikorutehtaaseen ja tällä hetkellä Elvarin tehtaalla käykin melkoinen tohina, kun koruja valmistetaan niin tapahtumiin, omaan verkkokauppaan, kuin yli viidellekymmenelle jälleenmyyjällekin!
Sillä välin kun meidän karkit kovettuivat uunissa, oli Elvarin keittiöön katettu paikallisen SB Bakeryn loihtima herkkulounas. Maistuvien piirakoiden ja salaatin lisäksi vaaleanpunaisesta keittiöstä löytyi aivan niitä samoja juttuja, joita oltiin juuri Elvarin koruissa ihasteltu, englanninlakuja (juustokakkujen muodossa), Hömelöpöllä täytekakkuna, koruista tutut vaahtokarkkitikkarit oikeasti syötävinä marenkitikkareina ja aivan samanlaisia lakuilla koristeltuja kuppikakkuja, joita koruistakin löytyy.
Kun oltiin syöty mahat täyteen herkkuja, päästiin seuraavaan työvaiheeseen, eli korujen kasaamiseen. Karkeista voi tehdä vaikka kaulakoruja, avaimenperiä, pinnejä, korvakoruja tai sormuksia. Tuo fimomassasta karkkien pyörittely ja valmiiden karkkien koruiksi kasaaminen oli kyllä niin mukavaa ja rentouttavaa puuhaa, varsinkin, kun seura oli hauskaa ja paikka niin ihanan piristävän pinkki!
Jaa että minkäslaisen korun mä sitten tein siellä Elvarilla? No, ainakin nämä vaahtokarkki- ja tikkarikaulakorut, aikas ihanat vai mitä? Ja tiedättekös, kotimatkalla poikkesin kauppaan tuo vaahtokarkkikoru kaulassani, ja ensimmäisenä myyjä hihkaisi: ”Voi miten ihana koru!”
Vaahtokarkit ja englanninlakut ovat varmasti ne kaikkein tunnetuimmat Elvarin karkkikoruista, mutta käykäähän nyt kurkkaamassa tuolta Elvarin nettikaupasta, että mitä kaikkia herkkuja koruista voikaan löytyä!
Onkos Elvarin karkkikorut teille tuttuja?
