Kirjavinkki kaikille juuri lukemaan oppineille pikkuisille lukutoukille. Tai oikeastaan vinkki kokonaisesta kirjasarjasta!
Lasse-Maijan etsivätoimisto -kirjat ovat helppolukuisia värikuvin kuvitettuja kirjoja, jotka sopivat mainiosti juuri lukemaan oppineille tai vaikka eskarilaisille ääneen luettaviksi. Martin Widmarkin kirjoittamia Lasse-Maijan etsivätoimisto kirjoja löytyy jo ilahduttava määrä ja jälleen kirjasarjaan on ilmestynyt uusi osa!
Lasse-Maijan etsivätoimisto: Elokuvan arvoitus
Lasten oman dekkarisarjan pääosissa ovat koulukaverukset Lasse ja Maija, joilla on oma etsivätoimisto. Tällä kertaa lapset pääsevät murtovarkaan jäljille!
Tunnettu ohjaaja Omar Rauk on saapunut Vallilaan kuvaamaan uusinta elokuvaansa, ja tämä saa aikaan säpinää asukkaiden keskuudessa. Elokuvan erääseen rooliin etsitään paikallista näyttelijää ja aivan sattumalta Vallilan poliisimestari Rauno Lehtinen valitaan rooliin. Tosin sillä ehdolla, että poliisimestarin on vietettävä yö lukitussa häkissä, päästäkseen kosketuksiin omien tunteittensa kanssa. Erikoinen sattuma on se, että juuri saman yönä optikkoliikkeeseen murtaudutaan. Lasse ja Maija kiiruhtavat vapauttamaan poliisimestarin, mutta päätyvät jälleen itsekin ratkomaan erikoista arvoitusta.
Kyseessä on siis rannekello, joka toimii aivan samoin kuin kännykkäkin, eli sillä voi soittaa puheluita ja siinä on GPS-paikannin. Lisäksi kellossa on muun muassa kamera ja taskulamppu. Kellon sisälle laitetaan sim-kortti, jolloin kaikki nämä kellon toiminnot saa käyttöön.
Sim-kortin asentamisen jälkeen vanhemman puhelimeen ladataan sovellus, jota tarvitaan älykellon käyttöön. Sovelluksen kautta talletetaan kelloon puhelinnumerot (meillä esim. lapsen kellossa on äidin, isän ja isoveljen numerot) ja sitä kautta voi esimerkiksi myös halutessaan seurata missä lapsi on menossa.
Kelloa on käytetty nyt pari viikkoa lähes joka päivä, kun lapsi on ollut ulkoilemassa, joten voidaan varmasti nyt kertoa mitä mieltä tästä kellosta oikein ollaan.
No, jos lapselta itseltään kysytään, niin kello on ollut HITTI!!!
Ja on kello meidän vanhempienkin mielestä ollut ihan hauska vekotin. Varmasti ilmankin pärjättäisiin, mutta on ollut myös monia tilanteita, jolloin kellosta on ollut hyötyäkin.
Aivan aluksi lapsi oli kellosta niin täpinöissään, että soitteli meille vanhemmille täällä kotonakin huoneesta toiseen, kun halusi testata miten kello toimii, hah. Ensimmäisenä päivänä kellon käyttöä harjoiteltiinkin kotona, mutta sen jälkeen kello kädessä on sitten saanut lähteä ulkoilemaan, kuten on ollut tarkoituskin (eskariin älykelloa ei toki laiteta ranteeseen, vaan sitä käytetään, kun lapsi on ulkoilemassa yksin tai kavereiden kanssa).
Kelloa on käytetty pääasiassa puheluita varten ja jonkin verran lapsi on pelannut kellosta löytyvää tosi yksinkertaista matikkapeliä (muita pelejä kellossa ei ole). Kellossa oleva kamera on vähän hassussa paikassa kellon sivussa, joten sitä lapsi ei ole alun testailujen jälkeen käyttänyt juuri ollenkaan, ja luulen, ettei lapsi oikein enää muista koko kameran olemassaoloakaan. GPS-paikannusta on sen verran testattu, että ollaan katsottu miten tarkkaan se paikantaa, mutta muuten sitä ei ole käytetty, sillä tiedetään aika hyvin missä lapsi liikkuu. Mikään hurjan tarkka tuo paikannus ei ole, vaan näyttää lapsen sijainnin noin parin kilometrin tarkkuudella.
Välillä puheluissa kuuluvuus on ollut pikkuisen huono, mutta luulen, että se osaltaan johtuu siitä, että lapsi on usein ollut ulkona, jossa on ollut monenlaista taustahälyä. Osaltaan tämä johtuu varmasti myös siitä, että puhelin on tosiaan ranteessa, eikä kasvoissa kiinni kuten kännykkää tavataan pitää.
Lapsi on älykellostaan kovin innoissaan ja onkin tärkeänä soitellut leikkipuistosta ja kysellyt lupaa lähteä kaveria hakemaan ja soittanut sitten uudestaan kaverin luota, että täällä ollaan nyt.
Vaikka lapsella ei vielä suuren suuri reviiri olekaan, missä hän voi kulkea, on kuitenkin mukavaa, kun lapsi voi soitella missä on milloinkin menossa ja on ollut myös kätevää soittaa lapselle silloin, kun on tarvinnut tulla kotiin. Esikoisellahan oli saman ikäisenä (tai oikeastaan vasta pikkuisen vanhempana) aivan tavallinen rannekello, ja kotiin tulo tapahtui niin, että lapselle kerrottiin aika milloin kotiin täytyy tulla ja lapsi sitten katsoi kellostaan kun oli aika lähteä kotiin. Joten varmasti aivan tavallisellakin kellolla ja ilman minkäänlaista kännykkää pärjää (suurimmalla osalla näin varmasti onkin), mutta aivan hauska tämä älykellokin on ja ostaisin kyllä tällä parin viikon kokemuksella uudestaankin. Ja ehdottomasti jää kyllä meillä ahkeraan käyttöön!
Parhaita juttuja syksyssä on syntymäpäivät ja kirjatoiveiden toteutuminen! Kumpikin lapsista viettää syntymäpäiviään syksyllä ja jo usean vuoden ajan jomman kumman toiveissa on ollut saada uusin Tatu ja Patu kirja. Tällä kertaa riemunkilahduksia kuultiin, kun kuopuksen paketista paljastui kovasti odotettu uutuus, Tatu ja Patu – kovaa menoa kiskoilla.
Tatu ja Patu – kovaa menoa kiskoilla kirja kertoo outolalaisten veljesten ihka ensimmäisestä junamatkasta!
Tatun ja Patun Simo-setä on kutsunut veljekset luokseen Hääppölään ja lähettänyt heille junaliput. Mutta miten ihmeessä junalla oikein matkustetaan? Mitä sinne junareissulle täytyy pakata mukaan ja ennen kaikkea miten? Eväiden tulisi varmasti mahtua mahdollisimman pieneen tilaan, joten banaanit kannattaa suoristaa ja kaakaon voi imeyttää pystyviikattuihin alushousuihin. Eikä hätärusinoita pidä unohtaa!
Matkajännitystä on ilmassa ja kommelluksia tiedossa, kun outolalaiset veljekset lähtevät junamatkalle. Miksi ihmeessä gondolieeri.. eikun konduktööri pyytää katsomaan junalippuja? Entä kuka kumma vei Tatun ja Patun hätärusinat?
Vielä lukutaidoton eskarilainen rakastaa ”lukea” Tatu ja Patu kirjojen kuvituksia, eli lapsi saattaa pötkötellä tunninkin ja katsella mitä kaikkea kirjojen sivuilla tapahtuu. Enkä kyllä ihmettele, sillä Tatu ja Patu kirjoissa on aivan hämmästyttävän yksityiskohtaiset kuvitukset ja kirjojen sivuilta löytyy aivan omia hauskoja sattumuksia. Tässä uusimmassa kirjassa mua hymyilytti muun muassa tavallisesta poikkeavat ja outoja asioita puuhaavat roskissymbolit, joita löytyi junanvaunujen roskapusseista, sekä junanvaunujen näyttötaulut, joiden höpinöissä ei kirjaimellisesti ollut juurikaan mitään, hah!
Meidän 6- ja 9-v superfanit kiittää ja kuittaa ja jatkavat hekottelua uusimman Tatu ja Patu aarteen äärellä!
