Eilen aamulla, kun isseellä ei ollut kiire töihin, lähdettiin käväisemään vähän matkan päähän Vaihmalan hoviin kahville. Aurinkoisella terassilla istuessa nähtiin, kuinka Hopealinjakin oli jo aloittanut risteilyt. Se on kesä nyt :)
Jos muuten haluaa mennä vesiteitse Vaihmalan hoviin, niin paikalla on oma laituri, jossa Hopealinja tarvittaessa pysähtyy risteillessään Tampereen ja Hämeenlinnan väliä!
Kun kahvit ja mehut oli juotu kysyi tarjoilija, joko me käytiin katsomassa lampaita ja pupuja? No ei oltu, mutta tokihan me mentiin!
Ihanaa, kuinka innoissaan Veikko kurkki lampaiden aitaukseen, ja kävi kurkkimassa kun pupuille tuotiin ruokaa. Ihan erilaista kuin viime kesänä, jolloin ikää ei ollut vielä vuottakaan :D
Ihan innoissani jo odotan kesän retkiä eläinpuistoihin ja muihin kivoihin paikkoihin.
On muuten hauskaa, miten nyt lapsen myötä täältä kotosuomestakin löytyy paljon mielenkiintoisia retkikohteita.
Kakut on syöty (Jep, meillä oli 12 hengen ihana täytekakku, jonka pistelimme menemään vuorokaudessa meidän pienen kolmihenkisen perheen kesken :D ) ja arkeen palattu.
Oltiin lähdössä tänään kauppaan, tuttuun tapaan laitoin taaperon autoon omaan turvaistuimeensa ja löin oven kiinni. Samassa kuului tuttu naks naks, ja auton ovet menivät lukkoon! Avainnippu koti- ja autonavaimineen lapsen kädessä…
Hymyssä suin kurkin ikkunasta sisään ja huutelin lapselle ,”paina vielä uudestaan sitä nappia”, ja sama naks naks kuului, edelleen painoi sitä lukitusnappia. Uudelleen huutelin, ”paina vielä, paina sitä toista nappia!”, taas naks naks, ja ovet pysyivät lukossa.
Huutelin uudelleen, nyt lasta alkoi jo kikatuttamaan hassu leikki, mutta joka kerta sormi osui siihen lukitusnappiin. Kohta jo alkoi kyllästyttääkkin ja koko avainnippu viskattiin takapenkille.
Juoksin samantien vara-avainpaikalle, jossa avain onneksi oli! (Viimeksi kun vara-avainta tarvittiin, jouduttiin hakemaan se 30km päästä…) Äkkiä sisälle ja avainkaapille, josta löytyi autoon toinen avain, ja sain ovet auki.
Aikaahan tuossa koko hommelissa kului varmasti alle viisi minuttia, mutta huh, kuinka säikäytti! Onneksi oltiin kotona, ja kaikki tarvittavat avaimetkin löytyi, eikä vaikka kaupan parkkipaikalla.
Monesti puhutaan raskausdementiasta ja imetysdementiasta, mutta onko olemassa myös taaperodementiaa… Palautuuko tästä vielä, vai onko tämä pysyvä olotila…?
Koska meidän autoepisodista olisi varmasti tullut aika tylsiä kuvia, niin kuvituksena lähipuistoilua joitain päivä takaperin ;)
Löytyykö hajamielisiä kohtalotovereita, vai pysyykö ajatukset ja muisti kasassa?
Meillä on ollut pitkään tosi kiva unirytmi pojalla. Päivällä on nukuttu tunnin parin päikkärit, ja yöunet kellon ympäri. Yhteensä unta on kertynyt 14 tuntia vuorokaudelle. Tuolla määrällä poika on paitsi jaksanut hyvin, pysynyt myös hyväntuulisena.
Samaa tahtia kun kevätaurinko on alkanut paistaa lämpimämmin, on päikkäreille nukahtaminen ollut vähintääkin työlästä.
Eilen tuli kolmas päivä putkeen, kun päikkäreille ei nukahdettu lainkaan. Lapsi on selkeästi päikkäriaikaan väsynyt, hyvä että silmät pysyvät auki, mutta uni ei vain tule. Niin kovasti sitä vastaan taistellaan. Sen lisäksi, että päikkärien puute lyhentää taaperon pinnaa aikas merkittävästi, niin taaperoakin enemmän päikkäriaikaa kaipaa äiti.
Harvassa on ne kerrat, kun päikkäriaikaan olen keitellyt rauhassa kahvit ja istahtanut sohvanreunaan lehti sylissä. Sen sijaan päikkäriaika on kulunut muita juttuja rauhassa tehden, siis jotain aikaan saaden. Lisäksi se tunti pari keskellä päivää on kivasti katkaissut päivän touhuja, ja äitikin jaksaa loppupäivän paremmin.
Näinköhän ne päikkärit on sitten nukuttu, 1v 8kk ikäisenä… Ja kun luulin, että niistä saadaan nauttia vielä vuodenkin verran!
Kuvituksena ulkoilua tältä päivältä ja eiliseltä, sekä Footwaylta tilautut Kavatin peruslenkkarit. Tiistaina klikkailin tossut ostoskoriin, ja perjantaina ne oli jo noudettavissa postista. Melko nopea toimitus!
Kiva muuten huomata kuvia koneelle siirtäessä, että hupparin huppu on kaikissa kuvissa nurinpäin… Aika tyylikkään näköistä. Tosin koko asu on niin tyylikäs, että eipä tuon nyt niin väliä ;)
Sitäpaitsi hääpäivän aamuna onnistuin pukemaan hääpuvun päälle tulleen lyhythihaisen boleron niin, että toinen hiha kääntyi hassusti ruttuun. Tämän tietenkin huomasin vasta viikkoja häiden jälkeen, kun saatiin häissä otetut kuvat…
Ehkä tää on vaan mun juttu, vaatteet vähän sinne päin päällä…
Toivottavasti teillä on ollut ihana äitienpäivä! :)
