Esikoista odottaessani halusin pärjätä mahdollisimman vähällä määrällä varsinaisia raskausvaatteita, ja hankkia enimmäkseen vaatteita ihan normaaliosastoilta, sellaisia millä olisi sitten käyttöä myös raskausajan jälkeen.
Niinpä kesä 2011 tuli hiihdeltyä leggareissa ja muutamassa mekossa tai tuninkassa, mutta arvatkaapas jäivätkö nuo vaatteet käyttöön raskauden jälkeen…
Raskausajan vaatekaappi oli sen verran suppea, että kyllästyin ihan totaalisesti jokaiseen raskausaikana käyttämääni vaatekappaleeseen! Leggarit taisivat lentää suoraan roskikseen, mutta mekot jostain ihmeen syystä säästin, vaikkakin arkistoin ne odottamaan mahdollista uutta raskautta.
Tällä kertaa olenkin surutta panostanut oikeisiin äitiysvaatteisiin, ja yhdistellyt niitä masulle sopiviin normaalivaatteisiin. Tänään kuitenkin päälle päätyi ekalta raskauskerralta säästetty mekko, leggareihin (joita en olisi kolme vuotta sitten kuvitellut enää ikinä käyttäväni) yhdistettynä. Ehkäpä näitä mekkoja tulee sittenkin vielä (raskausaikana) käytettyä, vaikka liputan kyllä edelleen niiden oikeiden äitiysvaatteiden puolesta.
Tänään, raskausviikolla 31+1, oli kovasti odotettu lääkärineuvola, joka olikin tämän raskauden viimeinen. Vauvan vointia tarkasteltiin ultralla ja kaikki näytti olevan pikkuisella oikein hyvin. Toivoin saavani vauvasta jotain kokoarviota, ja muutaman mittailun jälkeen saatiin tämänhetkiseksi arvioksi n. 1500g, ja jos samalla käyrällä jatketaan, olisi vauva lasketun ajan paikkeilla n. 3200g. Varmaan aikas samankokoinen vauva on siis luvassa, kuin isoveljensäkin oli syntyessään :)
T-paita Vero Moda // Farkkumekko Vero Moda (vuodelta 2011) // Leggarit Mamalicious // Kengät Converse // Kuvausrekvisiittana Topi 13-v
Meillä on viikonloppusuunnitelmissa vähän päivittää Veikon huonetta, joten ensi viikolla luvassa lastenhuonepostausta! Pientä edistystä on tiedossa myös vauvanhuoneeseen, joten pian päästään kurkistamaan varmasti sinnekin :)
Välikausivaatteista tulossa postausta vielä tällä viikolla, joten pysykäähän kuulolla! :)
Oletteko te panostaneet äitiysvaatteisiin, vai luotatteko normaaliosastojen valikoimaan?
(RASKAUS)ASU ERÄÄLTÄ SYYSAAMULTA, SEKÄ KATSAUS 31. RASKAUSVIIKOLLE
Alkusyksy, ehkä ihanin vuodenaika kaikista! Kirpakan viileät aamut, hämärtyvät illat ja kuitenkin vielä niin lähellä mennyttä kesää, kaukana tulevasta talvesta.
Tiedän, että sitä kesää tulee vielä monet kerrat ikävä, mutta tällä hetkellä olen niin kyllästynyt niihin kesävaatteisiin, että pompin riemusta kun sain vihdoin kiskoa farkut jalkaan! (Ehkä vielä enemmän iloitsin siitä, että farkut ylipäätään mahtuivat jalkaani kesän jälkeen…)
Siinä missä pastellivärit ilmestyvät vaatekauppoihin aina kesän kynnyksellä, on burgundy takuuvarma syksyn merkki. Tällä kertaa burgundya venyvän trikootopin muodossa, ja päälle ihanan rento ja muhkea neuletakki. Jos blogissa ei hetkeen näy raskausasukuvia, johtuu se ihan vain siitä, että hiihtelen päivästä toiseen vastaavassa combossa, farkut, toppi ja neuletakki, joten mitäs sitä kerran nähtyä uudelleen kuvaamaan ;D
Toppi Vero Moda // Neuletakki Vila // Farkut Mamalicious // Kengät Vagabond
Tällä hetkellä mennään 31. raskausviikolla, tarkalleen viikkoja on kasassa 30+5.
Ensi viikolla on vihdoin raskauden toinen neuvolalääkärikäynti, mitä odottelen jo kovasti!
Tavalliset neuvolakäynnit on vauvan sydänäänien kuuntelua lukuunottamatta enemmänkin äidin voinnin tarkkailua, joten innolla odotan ensi viikkoista lääkäriä ja ultraa, ihanaa pitkästä aikaa nähdä ja kuulla vauvan kuulumisia.
Koska oma vointi on aivan loistava, oletan tietenkin, että vauvallakin on edelleen kaikki hyvin. Eniten kiinnostaisikin tietää jonkinlaista kokoarviota, minkä kokoinen vauva siellä masussa on.
Veikko oli syntyessään 3070g ja 50cm, joten olen koko aika kuvitellut tämänkin vauvan olevan pieni ja siro. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut kauhulla miettimään, jos kasvatankin mahassani jättiläisvauvaa! Mahassa myllätään välillä niin kovaa ja rajusti, että voisi kuvitella sielä olevan jonkin sortin turnajaiset käynnissä (mikä sopii kyllä kuvioihin oikein hyvin, onhan tuleva isoveli jo keksinyt vauvalle nimenkin, joka on ”Ritari”) :D
Jos nyt jotain raskausvaivoja täytyisi keksiä, niin suureksi kasvaneen mahan myötä on selkä alkanut väsymään. En voi sanoa kärsiväni varsinaisista selkävaivoista, mutta isosta mahasta seuranneen kehon asennon muutoksen kyllä huomaa selässä. Tai sitten kaikki johtuu vain näistä kertyneistä ylimääräisistä kiloista, joita selkäparkani joutuu kannattelemaan… ;)
Kaikenkaikkiaan olen kyllä onnekas, sillä mistään ”oikeista” raskausvaivoista en edelleenkään kärsi.
Laskettuun aikaan on aikas tarkalleen yhdeksän viikkoa aikaa, ja vauvan täysiaikaisuuteen enää kuutisen viikkoa! Jännää, kivaa ja ihanaa!! Ja sanoinko jo jännää… ♡
Löytyykös sieltä muita, jotka ovat innoissaan alkusyksystä ja syyspukeutumisesta?
Mitäs muille odottajille kuuluu?
30. RASKAUSVIIKKO, SYNNYTYS LÄHESTYY!
Nämä raskausviikot etenee sata kertaa nopeampaa toisessa raskaudessa, kuin esikoista odottaessa!
En voi sanoa unohtavani välillä olevani raskaana, mutta jotenkin raskaus ei ole samanlailla koko aika mielessä kuin ekalla kerralla, jolloin tiesin tasan tarkkaan mitä raskausviikkoa ja päivää parhaillaan eletään, tällä kertaa kun usein tuo pitää tarkistaa kalenterista…
Ja tänään kalenteri kertoo viikkoja olevan kasassa 29+3, joten 30. raskausviikko on kutakuinkin puolessavälissä! Tuo kolmosella alkava viikkoluku kuulostaa kyllä hurjan paljolta, vaikka viralliseen laskettuun aikaan onkin vielä kymmenisen viikkoa. Koska Veikko syntyi jo viikolla 37+2, pidän sitä jotenkin epävirallisena laskettuna aikana tälläkin kertaa! Vaikka ei kait siitä mitään voi päätelläkään, tämä vauvelihan saattaa pysytellä masussa tiukasti yliaikaiseksi saakka.
Ihan vielä ei ole sairaalakassia pakattu, eikä varmasti pakata vielä viikkoihin, mutta ajatukset synnytyksestä on alkaneet jo pyöriä mielessä.
Ensimmäinen synnytys käynnistyi lapsivesien menolla, ja matkalla sairaalaan tunsin koko raskausajan ensimmäiset supistukset. Noin puolenvuorokauden supisteluiden jälkeen oli vihdoin aika ponnistaa ja kymmenessä minuutissa maailmaan putkahti (no okei, ei se nyt ihan putkahtanut vaan aika kovasti siinä tehtiin töitä…) täydellinen pikkuinen poika, juuri hetkeä ennen, kunnes lääkäri säntäsi huoneeseen tarkoituksenaan ottaa imukupin avulla napanuora kaulan ympärille kietoutunut vauva maailmaan.
Kaikenkaikkiaan synnytyksestä jäi vain positiivinen mielikuva, eikä synnytys sinällään pelota tälläkään kertaa.
Ainut mikä mietityttää ja vähän huolestuttaakin, on meidän käytännön järjestelyt sitten synnytyksen käynnistyttyä. Meillä kun ei asu ketään lapsenvahtia pariasataa kilometriä lähempänä, eikä 3 vuotias lapsi taida olla paras seuralainen synnytyssairaalaan…
Toki tuon parisataa kilsaa ajaa parissa-kolmessa tunnissa, joten hyvällä tuurilla voitaisiin jompi kumpi mummoista hätyyttää paikalle, kunhan lähtö ei olisi ihan keskellä yötä, ja toisessa päässä oltaisiin myös lähtövalmiudessa pienellä varoitusajalla… :)
Miten te muut olette näitä juttuja ratkoneet, jos sukulaisia tai muuta tukiverkostoa ei ole lähellä?
Jos meillä kävisi niin hyvä tuuri, että saataisiin lapsenvahti ja mies pääsisi tärkeäksi tueksi mukaan, haluaisin kyllä synnytyksen jälkeen päästä potilashotelliin, jonne myös mies voisi tulla mukaan.
Onkos jollain kokemusta potilashotellista? Itselle tuo on vielä aivan vieras juttu, täytyisikin muistaa kysellä neuvolassa tuosta enemmän.
Itse raskaudessa ei ole mitään ihmeempää uutta, uusia viikkolukuja kummempaa. Masussa myllätään samaa hurjaa tahtia kuin ennenkin, eilen taisi yrittää pökätä takapuoltaan mahasta läpi ;)
Omaa isoa kokoa on tässä vaiheessa jotenkin vaikea hahmottaa, ja huvittavia tilanteita syntyy, kun koitan ahtautua kapeasta raosta sivuttain kääntymällä, vaikka sivusuunnassa taidan olla tällä hetkellä huomattavasti leveämpi kuin normaalisti päin… :D
Mitäs teille muille isomahaisille kuuluu?
Aurinkoista ja ihanaa viikonloppua!