Esikoista odottaessani halusin pärjätä mahdollisimman vähällä määrällä varsinaisia raskausvaatteita, ja hankkia enimmäkseen vaatteita ihan normaaliosastoilta, sellaisia millä olisi sitten käyttöä myös raskausajan jälkeen.
Niinpä kesä 2011 tuli hiihdeltyä leggareissa ja muutamassa mekossa tai tuninkassa, mutta arvatkaapas jäivätkö nuo vaatteet käyttöön raskauden jälkeen…
Raskausajan vaatekaappi oli sen verran suppea, että kyllästyin ihan totaalisesti jokaiseen raskausaikana käyttämääni vaatekappaleeseen! Leggarit taisivat lentää suoraan roskikseen, mutta mekot jostain ihmeen syystä säästin, vaikkakin arkistoin ne odottamaan mahdollista uutta raskautta.
Tällä kertaa olenkin surutta panostanut oikeisiin äitiysvaatteisiin, ja yhdistellyt niitä masulle sopiviin normaalivaatteisiin. Tänään kuitenkin päälle päätyi ekalta raskauskerralta säästetty mekko, leggareihin (joita en olisi kolme vuotta sitten kuvitellut enää ikinä käyttäväni) yhdistettynä. Ehkäpä näitä mekkoja tulee sittenkin vielä (raskausaikana) käytettyä, vaikka liputan kyllä edelleen niiden oikeiden äitiysvaatteiden puolesta.
Tänään, raskausviikolla 31+1, oli kovasti odotettu lääkärineuvola, joka olikin tämän raskauden viimeinen. Vauvan vointia tarkasteltiin ultralla ja kaikki näytti olevan pikkuisella oikein hyvin. Toivoin saavani vauvasta jotain kokoarviota, ja muutaman mittailun jälkeen saatiin tämänhetkiseksi arvioksi n. 1500g, ja jos samalla käyrällä jatketaan, olisi vauva lasketun ajan paikkeilla n. 3200g. Varmaan aikas samankokoinen vauva on siis luvassa, kuin isoveljensäkin oli syntyessään :)
T-paita Vero Moda // Farkkumekko Vero Moda (vuodelta 2011) // Leggarit Mamalicious // Kengät Converse // Kuvausrekvisiittana Topi 13-v
Meillä on viikonloppusuunnitelmissa vähän päivittää Veikon huonetta, joten ensi viikolla luvassa lastenhuonepostausta! Pientä edistystä on tiedossa myös vauvanhuoneeseen, joten pian päästään kurkistamaan varmasti sinnekin :)
Välikausivaatteista tulossa postausta vielä tällä viikolla, joten pysykäähän kuulolla! :)
Oletteko te panostaneet äitiysvaatteisiin, vai luotatteko normaaliosastojen valikoimaan?
(RASKAUS)ASU ERÄÄLTÄ SYYSAAMULTA, SEKÄ KATSAUS 31. RASKAUSVIIKOLLE
Alkusyksy, ehkä ihanin vuodenaika kaikista! Kirpakan viileät aamut, hämärtyvät illat ja kuitenkin vielä niin lähellä mennyttä kesää, kaukana tulevasta talvesta.
Tiedän, että sitä kesää tulee vielä monet kerrat ikävä, mutta tällä hetkellä olen niin kyllästynyt niihin kesävaatteisiin, että pompin riemusta kun sain vihdoin kiskoa farkut jalkaan! (Ehkä vielä enemmän iloitsin siitä, että farkut ylipäätään mahtuivat jalkaani kesän jälkeen…)
Siinä missä pastellivärit ilmestyvät vaatekauppoihin aina kesän kynnyksellä, on burgundy takuuvarma syksyn merkki. Tällä kertaa burgundya venyvän trikootopin muodossa, ja päälle ihanan rento ja muhkea neuletakki. Jos blogissa ei hetkeen näy raskausasukuvia, johtuu se ihan vain siitä, että hiihtelen päivästä toiseen vastaavassa combossa, farkut, toppi ja neuletakki, joten mitäs sitä kerran nähtyä uudelleen kuvaamaan ;D
Toppi Vero Moda // Neuletakki Vila // Farkut Mamalicious // Kengät Vagabond
Tällä hetkellä mennään 31. raskausviikolla, tarkalleen viikkoja on kasassa 30+5.
Ensi viikolla on vihdoin raskauden toinen neuvolalääkärikäynti, mitä odottelen jo kovasti!
Tavalliset neuvolakäynnit on vauvan sydänäänien kuuntelua lukuunottamatta enemmänkin äidin voinnin tarkkailua, joten innolla odotan ensi viikkoista lääkäriä ja ultraa, ihanaa pitkästä aikaa nähdä ja kuulla vauvan kuulumisia.
Koska oma vointi on aivan loistava, oletan tietenkin, että vauvallakin on edelleen kaikki hyvin. Eniten kiinnostaisikin tietää jonkinlaista kokoarviota, minkä kokoinen vauva siellä masussa on.
Veikko oli syntyessään 3070g ja 50cm, joten olen koko aika kuvitellut tämänkin vauvan olevan pieni ja siro. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut kauhulla miettimään, jos kasvatankin mahassani jättiläisvauvaa! Mahassa myllätään välillä niin kovaa ja rajusti, että voisi kuvitella sielä olevan jonkin sortin turnajaiset käynnissä (mikä sopii kyllä kuvioihin oikein hyvin, onhan tuleva isoveli jo keksinyt vauvalle nimenkin, joka on ”Ritari”) :D
Jos nyt jotain raskausvaivoja täytyisi keksiä, niin suureksi kasvaneen mahan myötä on selkä alkanut väsymään. En voi sanoa kärsiväni varsinaisista selkävaivoista, mutta isosta mahasta seuranneen kehon asennon muutoksen kyllä huomaa selässä. Tai sitten kaikki johtuu vain näistä kertyneistä ylimääräisistä kiloista, joita selkäparkani joutuu kannattelemaan… ;)
Kaikenkaikkiaan olen kyllä onnekas, sillä mistään ”oikeista” raskausvaivoista en edelleenkään kärsi.
Laskettuun aikaan on aikas tarkalleen yhdeksän viikkoa aikaa, ja vauvan täysiaikaisuuteen enää kuutisen viikkoa! Jännää, kivaa ja ihanaa!! Ja sanoinko jo jännää… ♡
Löytyykös sieltä muita, jotka ovat innoissaan alkusyksystä ja syyspukeutumisesta?
Mitäs muille odottajille kuuluu?
KUN ON IHAN YKSIN, EKAA KERTAA
Veikko on nyt kutakuinkin kaksi vuotta, yksitoista kuukautta ja yhden viikon ikäinen. Tuon saman kaksi vuotta, yksitoista kuukautta ja yhden viikon olen viettänyt ihanan lapseni kanssa olematta kertaakaan kokonaista päivää erossa, yöstä puhumattakaan.
Me ollaan melkein kaikki reissut tehty koko perhe yhdessä, ainoastaan muutamasti ollaan Veikon kanssa käyty kaksin mummin luona, ihan kuin viimme viikollakin. Silloin me jätettiin issee kotiin vauvan huonetta tapetoimaan ja tänä viikonloppuna oli puolestaan Veikon ja isseen vuoro lähteä kaksin reissuun mummaa katsomaan. Ekalle poikien yhteiselle reissulle ja minä jäin kotiin ekaa kertaa ihan yksin!
Arvatenkin mulla oli ikävä jo pelkästä ajatuksesta, ja perjantaiaamuna yksin jäätyäni sain nieleskellä kyyneleitä haikeudesta. Tiesin toki, että mun miehet pärjää, mutta outoa oli olla lähtemättä itse mukaan.
Mitä voi tehdä kun on ihan yksin? Ainakin voi tehdä lounaaksi salaatin, vain ja ainoastaan salaatin. (Ja kun tekee kerralla kaksi annosta, on päivällinenkin jo valmiina odottamassa…) Ellei olisi raskaana, voisi lähteä vaikka terassille, tai poksauttaa kuohuvan omalla kotiterassilla. Sen sijaan voi suunnitella syövänsä illalla sipsejä ja katsovansa Netflixistä Pretty Little Liarsin uusia jaksoja, sillä tämän hetken lempparia Breaking Badia katsotaan miehen kanssa yhdessä, eikä sitä voi katsoa kun on ihan yksin. Myöhemmin voi toki huomata, ettei jaksa lähteä kauppaan sipsien takia, eikä telkkariakaan tule avattua koko päivänä, sillä ajan voi käyttää myös rästitöitä tehden ja blogia päivittäen.
Ekaa kertaa kokonainen vuorokausi ihan yksin oli aika jännää, tosi outoa, vähän haikeaa, mutta toisaalta myös ihan mukavaakin. Enkä mä tietty ihan yksin ollut, vaan seuraa piti neljä innokasta terrieriä ja vauva masussa.
Mulla on ollut mielessä pitkä lista asioista, joita tekisin jos joskus jään viikonlopuksi yksin kotiin. Enkä saanut näistä kyllä tehtyä ainuttakaan! :D Sen sijaan olin eilen kampaajalla, ilman kiirettä mihinkään ja lakkasin kynnet…
Kun vihdoin eilen sain mieheni takaisin kotiin, tuumasi pienin reissaaja vähän järkyttyneenä, ”äiti, mitä sinä olet tehnyt tukallesi!”… Hetken päästä ihmettely jatkui, ”miksi sinulla on vaaleanpunaista kynsissä!”
Vielä nukkumaan mennessäkin lapsi pohti sängyssä, kuinka se suora tukka on paljon hienompi, ja miksi ihmeessä äiti on pyytänyt kampaajaa tekemään tuommoiset kiharat :D
Nyt me ollaan taas koko poppoo kasassa, mikä tuntuu mukavalle ja onneksi viikonloppuakin on vielä jäljellä! Saadaan tänään myös Veikon kovasti odottama vaari kylään, joten aikas huippu viikonloppu kaikenkaikkiaan, vaikka ikävää vähän pitikin välillä potea :)
Koskas teillä on lapsi (tai lapset) ollut ensimmäistä kertaa yökylässä ilman äitiä?
Veikkaan, että monella varmasti paljon ennemmin kuin tuossa vajaan kolmen vuoden iässä… :D
Aurinkoista sunnuntaita!
Ps. kiitos kommenteista edelliseen postaukseen, vastailen niihin illalla! :)