Kaksi pientä elefanttia marssi näin…

Maanantain postauksessa esittelin muutamia pussilakanasettejä, joista yhdet oli tarkoitus tilata pojalle.
Koska kodin kevätpäivitysbuumi käy kuumimmillaan ja kärsivällisyyteni on samaa tasoa 1,5 vuotiaan taaperoni kanssa, en klikannutkaan lakanoita ostoskoriin ja jäänyt odottamaan koska lähetys saapuu. Sen sijaan pakkasin pojan autoon ja ajoimme Finlaysonin myymälään ostoksille.

Näihin ihaniin keltaisiin Elefantteihin päädyin.
Laina Koskealan vuonna 1969 suunnittelema lasten Elefantti-pussilakanasetti on Finlaysonin ja Taideteollisen oppilaitoksen suunnittelukilpailun satoa. 

Emme lähteneet kotiin pelkän pussilakanasetin kanssa, vaan mukaan lähti myös tämä ”salaperäinen” pieni pussi…

Koska nyt on kulunut viikko siitä, kun laitoin blogini näkyviin (kyllä, aloitin blogin kirjoittamisen viime vuoden puolella, mutta rohkenin julkaista vasta viime viikolla!) päätin pitää pienen blogiarvonnan!
Vähän kuin 1 viikko synttärit, hih :D

Arvontaa tulossa siis vielä tänään… pysykäähän kuulolla! :)

Lakanapakkauksesta tullut ”roska”, eli tukipahvi pääsi sekin hyötykäyttöön ;)

Koti

Yleensä keväisin iskee kauhea sisustuskuume, enkä siltä ole välttynyt tänäkään vuonna. Tosin enemmänkin taidan kärsiä tällä hetkellä muuttokuumeesta!

Kun aikanaan tähän kotiin muutettiin, olin aina haaveillut asuvani kaksikerroksisessa talossa, ja jo pitkään unelmoinut rintamamiestalosta. Tykkään kyllä tästä kodista edelleen, mutta perheen kasvettua kaipaisi tilaa enemmän, ja elämä taaperon ja koiravanhuksen (joka ei pääse itse portaita alas) kanssa kahdessa tasossa ei välttämättä ole kaikkein paras idea.

Toisaalta tykkään edelleen vanhan talon hengestä, yläkerran vinoista katoista, alkovista pojan huoneessa ja pienen talon mökkimäisestä tunnelmasta. Mielellään sen sijaan jättäisin muuttokuormasta vetävät lattiat, ainaisen takan lämmittämisen paukkupakkasilla ja ravaamisen kahden kerroksen välillä.

 Jos nyt saisin muuttaa unelmien kotiin, olisi se kaikesta epäkäytännöllisyydestä huolimatta edelleen kahdessa tasossa, sielä olisi erkkereitä ja muita kivoja yksityiskohtia. Tämä talo olisi itse rakennettu (tai siis rakennetettu…) ja se olisi tietenkin järven rannalla, toisella puolella peltoa, toisella metsää. Ja ihan kaupungin laidalla! Tietenkin ;)

Todellisuudessa (vuokra)tontti varmaankin löytyisi pellolle kyhätyltä asuntoalueelta kaukana kaupungista, budjettisyistä talo olisi yhdessä tasossa, ja taitaa ne erkkeritkin hintaa nostaa turhan paljon…

Kun mietin mistä tykkään meidän kodissa eniten, on ne asiat loppuviimeksi sisustuksella toteutettuja. Vaikka sitä vanhan talon henkeä ei mukaansa saisikaan, niin sisustuksen voi tieteenkin uuteenkin kotiin tehdä mieleisekseen. 

Tosin niitä muuttosuunnitelmia ei ole kuin haaveissa, eiköhän me tässä pikkutönössä mahduta asumaan vielä jatkossakin. 

Jotain pientä ja kukkaroystävällistä kevätpäivitystä meidän sisustus nyt silti kaipaisi. Mutta *kröhöm*, olohuoneesta löytyy vielä jouluksi laitetut tuikkukipot ja yksi valosarjakin lasikulhosta… Tontut on sentään kerätty jo pois! :D Johan sitä saa keväistä ilmettä kotiin pelkästään keräämällä ”joulukoristeet” pois…

Taidetaankin lähteä ulkoilemaan ja hakemaan pajunoksia maljakkoon. Ensiapua kevätpäivitykseen hintaan nolla euroa, ja kaupan päälle saa vielä annoksen auringonpaistetta :)

Oma huone

Me asustellaan pienessä rintamamiestalossa. Alakerrassa keittiö, olohuone, sekä sauna ja peseytymistilat. Yläkerrassa kaksi makuuhuonetta, joista toinen on saanut pitää vierashuoneen virkaa.
Nyt kuitenkin ruusuiseksi sisustettu vierashuone sai lähteä, ja tilalle tuli pojan oma tähtihuone.

Ihana tapetti löytyi Wilhelmiinan kammarista, beigen lisäksi toisena värivaihtoehtona oli vaalenasininen, mutta beige vei nyt voiton.
Vierashuoneen vuodesohva jäi vielä yökyläilijoiden varalle, ruusukuvioisen päiväpeitteen tilalle löytyi Zara homen vaaleansininen tähtipeitto.
Alkoviin jäi vielä kolonen odottamaan pojan omaa sänkyä.