Kirjoittelin viime kesänä postauksen, jossa kerroin meidän suunnitelmista pitää lapsi kotihoidossa aina eskari-ikään asti. Tämän vajaan vuoden ajan, mitä tuosta postauksesta on aikaa, on poika kotihoidossa ollutkin, ja pari kertaa viikossa on lapsi on käynyt kotihoidossa oleville lapsille tarkoitetussa kerhossa, joka kestää aina kaksi ja puoli tuntia kerrallaan.
Mielellään tällä samalla systeemillä jatkettaisiinkin, ihan niinkuin oltiin suunniteltu, mutta nyt on alkanut loppua vuorokaudesta tunnit kesken! Teen töitä kotona, ja tuo kerhoaika on tehokasta ja tärkeää työskentelyaikaa, samoin kuin oli päikkäriaikakin. Päikkäreille ei enää loppuvuodesta meinattu malttaa nukahtaa ollenkaan, kunnes tammikuisella jenkkireissulla poika päätti lopettaa päikkärit kokonaan.
Kyllähän sitä aikaa töille löytyy, kun vaan järjestää. Sen lisäksi, että töitä voi paiskia lapsen kerhollessa, niitä ehtii tehdä tietenkin silloin, kun issee on kotosalla lapsen kanssa ja koska lapsi menee aikaisin illalla nukkumaan, on myös illalla monta tuntia aikaa tehdä töitä, vaikka tietty iltaisin muutakin hommaa on, kuten nyt vaikka päivän touhujen jälkien siivousta ja peruskotihommia, koirien lenkitystä ja sitä kuuluisaa omaa aikaa vaikka blogin kanssa olisi myös kiva viettää.
Niin että nyt sitä sitten mietitään pää kuumana, miten me jatketaan syksyllä. Samalla systeemillä kerhoillen, vai pari kertaa viikossa puolipäivähoidossa… Vaikka kysymys ei olekaan sen enemmästä, kuin päivähoidosta kaksi kertaa viikossa muutaman tunnin kerrallaan, on koko hommasta silti nyt pää ihan pyörällä. Pärjättäisiinkö me sittenkin vielä kerhon avulla, vaikka siitä kahdesta ja puolesta tunnista väheneekin syksyllä puolituntia. Vai ”luovutetaanko” (siltä tämä nyt jotenkin tuntuu!), ja aloitetaan päivähoidossa. Hmmm…
Hakemukset on jokatapauksessa laitettu molempiin paikkoihin, joten vielä ei tarvitse päätöstä tehdä.
Ja oli päätös kumpi tahansa, saan silti olla suurimman osan ajastani lapsen kanssa kotona, ja saan silti tehdä myös töitä, ihan paras ratkaisu mulle!
Kuten kuvista huomaa, ollaan täällä jo melkoisen Pipsa Possu maailma -tunnelmissa. Pipsa on tänään päässyt ainakin hyppimään trampoliiniin, syömään ruohoa metsään, leikkipuistoon liukumäkeen ja pellolle ojaan sorsia katsomaan (joita me ei kyllä nyt nähtykään)
Juuri ennen lapsen nukkumaanmenoa taas laskettiin, kolme yötä lähtöön!
Ja kuten kuvista myös huomaa, on meillä opittu jostain (ah, niin ärsyttävä) tapa, takin kaulusten imeskely! Voihan kääk, miten tuosta pääsee eroon? Ostin jo apteekista kynneliä, mutta ei sillä näytä olevan mitään vaikutusta. Keväällä ostettuun Picoon on jo nakerrettu pieni reikä, ja vielä uudemmasta Popin fleecestä on haukkaistu oikein kunnon pala.
Itsehän olen lapselle merkkivaatteita halunnut ostaa, ja aina painottanut, että käyttöä varten ne on, mutta… Reikä polvessa merkkinä pyöräilyharjoituksista tai hauskasta metsäretkestä ei kyllä haittaisi yhtään, mutta tuommoinen kaulusten tahallinen nakertelu kyllä nyt vähän harmittaa!