Töttöröö, täällä eletään nyt mukavassa rytmissä, kun pienempi murunen nukahtaa kahden aikaan yöllä ja isompi puolestaan heräilee seitsemältä. Vauvalla on ollut pikkuisen masuvaivaa, ja kokeilumielessä jätin kahvin pois ja se auttoi! (Tähän voi nyt kuvitella kymmenen sellaista irvistävää emojia) Ihan loistavaa on se, että masuvaivat hellittivät, mutta ihanaa olisi myös herätellä itseään muutaman tunnin yöunien jälkeen saavillisella kahvia… Onneksi nämä taitavat olla kuitenkin niitä kuuluisia vaiheita, jotka menevät ohi aikanaan ;)
Oikeastaan mun ei nyt pitänyt höpötellä mistään vaiheista, vaan kertoa vauvan ristiäisistä.
Juhlajärjestelyitä tehtiin ihan viime minuuteille asti, itse säntäilin sinne tänne, mies nakutteli valokuvia seinälle, sisko laitettiin pöytäliinansilityspuuhiin ja siskon mies pom pomeita ripustamaan. Mitään kuvia ei tietenkään muistettu ottaa, vaikkapa juhlavaatteista, mutta muutamia kuvia juhlista löytyi tänne bloginkin puolelle.
Juhlat pidettiin meillä kotona, läheisimpien sukulaisten kesken, joita kertyikin lähes kolmekymmentä henkeä.
Kun kaikki vieraat pappi mukaan lukien saapuivat paikalle, aloitettiin me juhlat ruokailulla. Keittiön tasot oli tyhjätty ja tilalle katettu noutopöytä astioineen. Kaikki tarjottavat tilattiin täältä, enkä voisi enempää olla tyytyväinen! Kaikki toimi pitopalvelun kanssa oikein hyvin, ruuat oli maistuvia ja niitä oli riittävästi (eli ruokaa pakattiin juhlien jälkeen jääkaappi täyteen…), ruuat olisi saanut suoraan kotiin tuotuna, mutta me haettiin ne itse ja saatiin vastineeksi vuokrata juhliin tarvittavat astiat veloituksetta. Me valittiin teemamenuista herkullisen kuuloinen Välimeren menu, ainoastaan menuun kuuluva tiramisu vaihdettiin perinteiseen kinuskikakkuun. Suosittelen kyllä, jos Tampereen seutuvilta on pitopalvelu etsinnässä!
Kastetilaisuus aloitettiin virrellä Jumala loi, ja melko tarttuva ralli taisi olla, nimittän papin juuri kertoessa vauvan nimeä alkoi raikaamaan kirkkaalla kolmevuotiaan äänellä ”Juumaalaa loiiii… Juumaalaa loiiii…”
Nimi saatiin kuitenkin annettua ja isoveli sai suorittaa kunniatehtävän, kuivata vauvan pään kasteen jälkeen. Loppuun laulettiin vielä Mikko Alatalon Suojelusenkeli.
Mä katsoin yhtä kuvaa monta lapsuuteni iltaa
siinä kaksi pientä lasta kulki vaarallista siltaa
heitä uhkas metsän pimeys ja synkkä virta pyörteinen
mut ei hätää heitä suojas enkeli valkosiipinen
Kun tänään katson sinuun ja sua uneen tuuditan
mä muistan päivän leikit, kuinka sua rakastan
sä olet tosi pieni ja mä kyllä toivoisin
että rinnallesi saisit samanlaisen enkelin
Kohta ryntäät maailman ruuhkaan, näät varjoja ja aurinkoa
tee mitä teet, mut älä sielullesi vahinkoa
sillä haavat nuo ei parane, vaikk isi kuinka puhlatais
siksi toivon että enkelini jostain suojaa sais
Tuota lapsuuteni kuvaa vielä hetken muistelen
on harmaantuneet värit enkelin, repaleiset siivet sen
voi jospa voisin paikata edes laudat lahoimmat
tuon sillan, jonka yli kaikki lapset kulkevat
Kasteen jälkeen syötiin jälkkäriksi kahvin kanssa kinuskikakkua ja macaroneita. Muutakin olin kahvipöytään suunnitellut, mutta en vaan ehtinyt toteuttaa! Vauvan nimen olin ajatellut nimikoida pikkuleipiin, joita leivoin juhlia edeltävänä iltana (hirveen hyvä ajoitus…), mutta lopulta ehdin vain kuorruttaa jalanmuotoiset keksit vaaleansinisellä kuorrutteella ja nimikointi jäi. Mulla on oikeasti tosi huono tapa olla ihan liian optimistinen kaiken, ja varsinkin ajankäytön suhteen!
Lopulta printtasin nimen valkoiselle paperille ja laitoin pieneen kehykseen kahvipöytään. Kahvipöytään päätyi myös Walldesignilta tilaamani kastetaulu, jossa siinäkin luki vauvan kutsumanimi.
Nyt pitäisi muuten keksiä vauvalle bloginimi. Vauva sai kolme nimeä kuten veljensäkin, joista kaksi jälkimmäistä saattaa blogissa myöhemmin vilahtaakin, mutta etunimeä en tule täällä kertomaan. Mietinnässä on, kutsutaanko vauvaa blogissa keskimmäisellä nimellä kuten Veikkoakin, vai saako vauva jonkin muun bloginimen. Toistaiseksi vauva on siis edelleen blogissa vauva, palaillaan myöhemmin nimiasiaan! :D
Edit. Onnistuin poistamaan edellisen postauksen, murr… Ehdin kuitenkin lukea kommentit, kiitos niistä!