Synttärit on juhlittu jo aika päivää sitten (ja vielä useampaan otteeseenkin), mutta oikeasti vauva on vielä yksitoista kuukautta. Tosin ei enää montaa päivää, sillä ensi vuonna tulee täyteen kokonainen vuosi, ja siirrytään samalla vauvavuodesta taaperoaikaan. Otetaan tähän väliin kuitenkin vielä pieni katsaus 11kk kuulumisiin, ennen kuin siirrytään toiselle vuodelle.
Vaikka vauva tietenkin kehittyy jatkuvasti, ei tässä kymmenen ja yhdentoista kuukauden välillä mitään suuren suuria kehitysharppauksia olla loikittu, vaan aika samoilla jutuilla mennään.
Muutamia askelia otetaan kävelykärryyn tukien, mutta usein into tuohon puuhaan loppuu lyhyeen, ja vauva viipottaa eteenpäin ketterästi konttien. Niin kun pääsee paljon nopeammin eteenpäin. Vauhtia tarvitaan ennen kaikkea silloin, jos näkymä keittiöstä kodinhoitohuoneeseen on avoin, eli reitti selvä ilman harmillista porttia kodinhoitohuoneen oviaukossa. Tuolla ihanassa ja salaperäisessä huoneessa kun on pyykinpesukone, johon on ihana nakella leluja (ja myöhemmin käydä niitä poimimassa pois) ja samasta tilasta löytyy myös koirien vesikuppi, jossa on mukava uittaa käsiään. Ja tietenkin kaikkea muuta käden ulottuvilla olevaa. Toinen houkutteleva paikka on olohuoneen nurkasta löytyvä mielenkiintoinen johtoröykkiö, jonne voi kontata ensin hiipien, sitten kurkkia vähän olan yli naurahdellen, kunnes lopulta koittaa hurja loppuspurtti johtojen luo. Toisinaan näihin paikkohin voi mennä jo valiiksi päätään pudistellen, iloinen hymy kasvoilla.
Lempipaikka on kuitenkin isoveljen huone, jonne on lupakin mennä touhuamaan. Ollaan vähän järkkäilty isojen poikien leluja ylemmäs, ja tehty vauvan omille leluilla laatikoihin tilaa. Huoneesta olisi piakkoin tarkoitus muokata veljeksille yhteinen leikkihuone, ja isovelikin on järjestelyistä mielissään. Vielä enemmän isoveli odottaa tulevaa yhteistä nukkumahuonetta, joka olisi tarkoitus toteuttaa tässä loppuvuoden aikana.
Aamuin ja illoin vauva syö puurolautasellisen hedelmäsoseen kera hyvällä ruokahalulla, välipaloina tarjoiltu jugurtti (hedelmäsoseella maustettuna sekin) uppoaa hyvin, hedelmiä napostelee innoissaan ja maitoa hörppii edelleen suoraan tissistä (pääasiassa öisin). Lämmin ruoka sensijaan aiheuttaa monesti puistatuksia, ja tätä meillä harjoitellaan (siis mä harjoittelen tekemään parempia ruokia, hah). Nyt ollaan myös aloiteltu tavallisen maidon juomista ruokajuomana, ja hyvin tuntuu sopivan sekin.
Suussa ei ole vieläkään yhtään hammasta, joten se tuo vähän haasteita tuon ruokapuolen miettimiseen, haha.
Mä olin etukäteen ajatellut, että tuossa vuoden iässä vauva siirtyy omaan sänkyynsä nukkumaan, joten ehkä meillä aletaan hiljalleen lopettelemaan myös imetystä, sillä tällä hetkellä vauva nukkuu yöt läpeensä maitoa lipitellen. Jos raaskin.
Oon tosi iloinen ja onnellinen, että meillä on ollut kaksi helppoa ja ihanaa vauvavuotta. Molemmista vauvavuosista mulla on jäänyt vain hyviä muistoja ja vähän haikein, mutta tietenkin myös innokkain mielin siirrytään pikkuhiljaa kohti taaperoaikaa. Toisille vauva- ja pikkulapsiaika tuntuu olevan raskasta tarpomista, josta halutaan päästä nopeasti eteenpäin, mutta mä jo nyt mietin haikeudella sitä, ettei nämä lapset tule aina olemaan näin pieniä. Sitä, kun ne ei enää pyydä syliin, kömmi keskellä yötä unisena kainaloon nukkumaan tai halua kävellä kadulla käsi kädessä. Toisaalta en odota mitään niin paljon, kuin sitä, että saan nähdä lasteni kasvavan ja sitä, että näen lasteni aikanaan kokeilevan omia siipiään. Nyt on kuitenkin hyvä näin, tässä hetkessä.