Tätä kesää on odotettu. Että lapsella yltäisi jalat polkimiin liikennepuiston autoissa, ja äiti välttyisi toinen käsi ratissa selkä kumarassa juoksemiselta. Voisipa vaikka hörpätä kahvit puistonpenkillä samalla, kun lapsi huristelee omatoimisesti liikennepuistossa.

Paitsi että… Nythän niitä on kaksi!

Eikä sillä toisella yllä jalat polkimille, ei sinne päinkään. Ja niin äiti saa taas juosta selkä kumarassa toisella kädellä samalla ratista kiinni pitäen.

No vitsi vitsi! Oikeasti Veikolla kyllä ylsi jalat pienimpien autojen polkimille jo viime kesänä, mutta nyt oli käytössä koko autorivistö. Ja arvatkaapas vaan, valkattiinko niistä aina se kaikkein isoin, haha. Ehkäpä siis parin vuoden päästä Viljamikin jo pärrää autoilla omin jaloin, vielä täytyy äitin hölkätä vierellä. Mutta onneksi tuolla puistossa on muutakin puuhaa, kuin vaan autolla ajelu (vaikka se tietty ihan ykkönen onkin), ja välillä touhuttiin pienemmän kanssa leikkipuiston puolella.

Nyt on sitten liikennepuistokausikin korkattu. Tehtiin tämmöiset pienet tunnin testiajot, eikä isompi olisi millään malttanut vielä lähteä kotiin. Täytyy varmaan ensi kerralla ottaa eväät mukaan. Ehkäpä ne kahvitkin ehtii jossain välissä siinä samalla hörppiä.

Kivaa keskiviikkoa!