Kun muutama päivä sitten bongasin, että Linnateatterin lasten uutuusnäytelmä, Herra Hakkarainen harrastaa, vierailee muutaman esityksen verran Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa, taisin varata meille liput samalta istumalta. Näytelmää suositellaan yli kolmevuotiaille, mutta arvelin, että lyhyt neljänkymmenen minuutin pituinen esitys jaksaisi kiinnostaa myös meidän kaksivuotiasta. Viljami on kyllä nähnyt ennenkin lyhyitä esityksiä ulkona (Linnateatterin Tatu ja Patu pihalla -esitys oli kesällä lapsen mielestä superhauska), mutta tämä olisi ensimmäinen kerta sisäteatterissa.
Herra Hakkarainen kuulee päiväsaikaan mitä kaikkea muut tassulalaiset harrastavatkaan. Häntä harmittaa, kun kaikilla on niin hienoja harrastuksia eikä hänellä ole mitään. Onneksi ovat yöt. Silloin voi Herra Hakkarainen harrastaa ihan mitä vain: kerätä ihmeellisiä asioita, liikkua ilman rajoitteita ja toteuttaa itseään taiteen avulla. Tosin hän ei itse tiedä siitä mitään, koska hän… No, nukkuu. Onneksi Herra Hakkaraiselle löytyy lopuksi harrastus, josta hänkin voi olla ylpeä.
Ryppyotsaista harrastamista vastustava esitys pitää sisällään menevää musiikkia, riemastuttavia tapahtumia ja älyvapaata meininkä.
Mitenkäs teatterireissu sujui lasten kanssa, ja mitä me esityksestä tykättiin?
No, kaksivuotias Viljami jaksoi kyllä hienosti ja oli kovasti kiinnostunut esityksestä, mutta pelkäsi Masa Marsua, ja oikestaan kyllä muitakin hahmoja, joita Jaakko Loukkola esitti. Hahmot tulivat aika kovalla vauhdilla ja äänellä lavalle, ja se oli vähän liikaa meidän kaksivuotiaalle. Vähän hölmösti me kyllä mentiin ihan eturiviin istumaan, ehkäpä jostain taaempaa toisten penkkirivien takaa olisi ollut turvallisempaa seurata esitystä. Muutaman kerran kysyin, että haluaako lapsi lähteä pois, mutta ei kuitenkaan halunnut, sen verran lavan touhut kuitenkin kiinnostivat ja kesken esityksenkin lapsi innostui taputtamaan esitykselle.
Viisivuotias Veikko on ollut monta kertaa ennenkin teatterissa, ja myös tuo Kellariteatteri oli pojalle tuttu paikka. Innokas Mauri Kunnaksen kirjojen kuuntelija tykkäsi kovasti esityksestä ja hekotteli hauskoille kohtauksille. Kaikenlaiset kohellukset oli lapsen mielestä hauskointa, ja arvatenkin pieruvitsit upposivat viisivuotiaaseen myös, hih.
Entäs me vanhemmat? Esitys oli kyllä mukavaa seurattavaa aikuisillekin, ja paljon olikin niitä vitsejä, jotka aukesivat varmasti parhaiten aikuisille, tai ainakin vähän isommille, kuin meidän leikki-ikäisille lapsille. Meillä oli tosi kiva perjantaiaamupäivä näytelmän parissa, ja suositellaan kyllä muillekin koko perheen ajanvietteeksi!
Näytelmän voi käydä katsomassa Tampereella seuraavan kerran 26. marraskuuta, kaikki esitykset löydät Tampereen Työväen Teatterin sivuilta.
Mukavaa viikonloppua!
Kuvat: Mirkku Merimaa/ www.linnateatteri.fi