Aika kauan sitä oli jo odotettu. Ehkä jo vuoden päivät. Tai ainakin viime kesästä asti. Toisille se oli tapahtunut jo kauan sitten, toisille vasta ihan hiljattain, ja varmasti osa kavereista vielä odotti tuota samaa jännittävää tapahtumaa. Mutta miten mahtavaa olisi päästä jo itsekin kokemaan tuo ihmeellinen asia. Olisihan se myös valtavan merkittävä tapahtuma, vähän kuin kasvaisi samalla monta senttiä isommaksi ja vanhemmaksi. Monenmoisia konsteja asian avittamiseksi oli mietitty, mutta toisaalta ehkäpä olisi parasta antaa sen tapahtua ihan itsestään. Paitsi mitä jos sen vahingossa nielaisisi, tai se vain häviäisi jonnekin!
Ja sitten se tapahtui…
Ensimmäinen maitohammas irtosi! Ja sitten vähän rumpujen pärinää ja fanfaareja tähän kohtaan!
Illalla tietenkin pidettiin pienet juhlat, sillä aina kannattaa juhlia, kun on hyvä (ja mikä tahansa) syy. Paistettiin iso kasa vohveleita ja mutustettiin niitä hillon, kermavaahdon ja mehun kanssa, ja syötiin vielä loput vohvelit iltapalaksi.
Illalla hammas aseteltiin tarkasti hammaskeijua odottamaan, ensimmäistä kertaa ikinä! Mahtaisikohan hammaskeiju sen löytää, ja voisikohan aamulla hampaan tilalla olla sata euroa, pohti kuusivuotias. Ja miten taianomaista olikaan, kun aamulla hammas oli todellakin poissa ja pikkuisen hammashiirulaisen puseron taskusta löytyi kahden euron kolikko. Juu, ei näkynyt sataslappusia, mutta se ei tunnelmaa latistanut, sillä asialla oli ollut aivan oikea hammaskeiju! Miten ihmeellistä!
Ihanaa viikonloppua!