Tiedätkö sen tunteen, kun olet töissä sanomassa asiakkaalle jotain, ja siinä hetkessä, kun sanat soljuvat suustasi ulos, tajuat möläyttäneesi tahattomasti jotain aivan hassua?
Olen hihitellyt hiljaa itsekseni, ja välillä purskauttanut kahvit nenästäni ääneen nauraen, kun olen lukenut Facebookista hauskaa ketjua, jossa ihmiset ovat kertoneet töissä sattuneista hauskoista möläytyksistä.
Sain luvan julkaista sutkautuksia täällä blogissani, joten tässäpä muutama perjantain kevennykseksi:
Käskin asiakkaan pitämään pään kiinni… Tarkoitin tietenkin, että niska pysyisi hiustenpesun ajan altaan reunassa kunnolla, eikä vesi valu selkään.
Itselläni on repertuaarissa intialainen ylävartalohoito. Olen jollekin miehelle möläyttänyt, että alavartalohoidot on sitten erikseen.
Jokunen vuosi sitten selitin taxarille, kuinka nautinnollista työtä teen asiakkaitani palvellen. Että, ”Tervetuloa studiolle, teen kyllä käsihoidot miehillekin!”
Sairaanhoitajana vein potilasta leikkaussaliin ja lähtiessäni sanoin: ”Toivottavasti nähdään vielä!” (Oli oma potilaani, ja minulla seuraava päivä vapaa…) No, nähtiin me ja yhdessä tuolle naurettiin.
Asiakas kysyi kauanko suunnilleen siivouksessa menee. Katsoin kelloani ja sanoin: ”Noin vuosi.” Tuntia tarkoitin.
Soitin miesasiakkaalle. Kävin puhelimessa laskutusta läpi, kun tokaisin ajattelematta: ”Me nähdään aina järjestelmästä, milloin asiakas on saanut.” Asiakas repesi täysin, ai näätte semmoisetkin asia…
Kaupassa töissä ollessani pääsin myymään lasten kellukkeita, ja siinä sitten perheenisälle näytin vaihtoehtoja, oli sellaisia kelluntahaalareita ja vaikka mitä. Viimeisenä näytin sitten nämä peruskellukkeet ja tokaisin: ”Tää on sit se malli, kun voitte vetää käteen”
Olin aikanaan näkövammaisen henkilön avustajana kaupassa. Etsimme piparjuurta, mitä ei oikein meinannut löytyä, niinpä tokaisin: ”Olenko tosiaan näin sokea, että en löydä sitä!” Onneksi avustettavallani oli tilannetaju kohdallaan, kun totesi: ”Toivottavasti meitä ei ole kahta.”
Olin työntekijänä ja pomolla oli aika usein migreeni. Soitti sitten jälleen eräänä aamuna ja kuulosti ihan kauhealta. Totesin siihen sitten hyvin empaattisesti: ”Lepää rauhassa.” Työkaverit eivät meinaanneet tuoleillaan pysyä.
Asiakkaana kampaamossa vanhempi rouva, pesupaikalla ei voi pitää kuulolaitetta. Niinpä kailotin kuuluvalla äänellä: ”Rouva pitää vaan sen pään kiinni siellä!”
Tapahtui kaverille, joka työskentelee erään ison firman teknisessä tuessa. Hänelle oli tullut soittopyyntö, jossa alustavasti kerrottiin makuuhuoneen digiboksin temppuilevan. Ystäväni soitti sitten asiakkaalle avaten keskustelun lauseella: ”Teillä oli niitä ongelmia makuuhuoneessa.”
Aikanaan autokoulussa vaihdekeppiä tavoitellessani kouraisin miesopettajaani reidestä tai jostain… ”Anteeksi, minä vain sitä keppiä hapuilin.”
Omalle näkövammaiselle asiakkaalleni tokaisin, kun vein kaloja: ”Onpa kiva nähdä pitkästä aikaa!” Onneksi hänellä tilannetajua oli, ja vastasi: ”Sanoppa muuta.”
Eräs meidän siivoojista aikoinaan imuroi vanhan rouvan luona. Rouva koitti nousta tuolistaan, mutta siivooja sanoi reippaasti: ”Istukaa rouva siinä ihan rauhassa vain, niin minä imen täältä jalkojen välistä!”
Yritin asiantuntevana myyjänä pitää hyvän myyntipuheen juhlahousuista rouva-asiakkaalle tyyliin: ”Tää on tosi laskeutuvaa kangasta ja tähän kuuluu vielä samaan hintaan tämä kaunis vyöruusu!”
Hiustenleikkuun jälkeen kysyin mieheltä: ”Laitetaanko vahaa perään?”
Ihanaa viikonloppua!