Kaupallinen yhteistyö: Ellos
Soviteltiin lasten uusia välikausiasuja, eli noita Elloksen hauskoja tiikerikuosisia softshell-takkeja* ja kuorihousuja* samalla, kun käväisiin nappaamassa muutama Pokemon kauppareissun ohessa.
Lämpöisenä kevätpäivänä asuilla tarkeni muutaman Pokemonin pyydystää, kun alla oli kerroksia, mutta varsinaiseen käyttöön nämä pääsevät vasta pikkuisen lämpöisemmillä keleillä. Mutta vitsit miten kivat nuo takit on! Ihastuin tuohon kuosiin tuotekuvissa ja livenä se on kyllä vähintään yhtä ihana! (Nämäkin muuten nyt ALESSA!)
Takkien mitoitus on hirmuisen naftia, eli kannattaa ottaa isompi koko, kuin lapsella on normaalisti käytössä. Meidän 122/128 kokoa käyttävälle esikoiselle otin takista koon 134 ja se on justiin hyvä ja alle mahtuu hupparikin.
105cm mittaiselle 110 koon vaatteita käyttävälle kuopukselle en kuitenkaan viitsinyt tilata kokoa 116, koska se kuulosti niin hurjan suurelle, mutta luulen, että se koko olisi sittenkin voinut olla ihan hyvä! Kuopuksen takki on nimittäin nyt kokoa 110 ja välikerroksen kanssa se on melkein nafti. En kuitenkaan halunnut vaihtaa takkia suurempaan, sillä ilman välikerrosta takki on hyvän kokoinen ja mahtuu kuitenkin varmasti koko kevään ja kesän. Mutta kannattaa tosiaan huomioida tuo mitoitus, kun kokohommia pohtii. Housujen mitoitus oli aivan normaali ja kokoaan vastaava, eli lapsilla on nämä housut koossa 110 ja 128, samassa koossa, kuin muutkin vaatteet ovat nyt käytössä.
No niin, vaatteet tuli soviteltua ja jokin tärkeä ja harvinainen Pokemonkin napattua.
Ekaluokkalainen sai hiihtoloman alkajaisiksi ensimmäisen oman kännykän ja yksi tärkeimpiä juttuja oli saada siihen Pokemon Go ja eräs toinen peli. Meillä tuota kännykän hankintaa ehdittiin pohtia melko pitkään, sillä aika moni kaveri sai oman puhelimen jo silloin, kun koulut alkoivat. Meillä ei vaan ole ollut mitään oikeaa tarvetta omalle kännykälle, joten on tuntunut vähän turhalle antaa lapselle puhelinta, varsinkin, kun 95% sen tärkeydestä tuntuu olevan siihen ladatuissa peleissä.
No mutta, mieli muuttui ja kännykkä tuli miljoonan säännön ja rajoituksen kera lapsen käyttöön. En lopulta enää keksinyt yhtään syytä olla antamatta lapselle omaa puhelinta, ja niin hassulle, kuin mun mielestä kuulostaakin, tuntuu tuo kännykkä olevan nykyisin aika oleellinen osa kavereiden kanssa yhdessäoloa, enkä halunnut jättää lasta siitä ulkopuoliseksi.
Näin viikon kokemuksella olen kyllä ollut ihan tyytyväinen päätökseen. Toisaalta tässä vaiheessa on aika kivakin aloittaa mediakasvatus, kun on vielä luontevaa olla mukana kaikessa lapsen kännykän käytössä aina viestien lähettelystä lähtien. Ollaan opeteltu millaisia viestejä on sopivaa lähettää (kaverilta saatua emojirivistöä, joka koostui keskisormiemojeista ja kakkaemojeista en suositellut), kannattaako profiilikuvana olla oma kasvokuva (ei, mutta ei myöskään kuva omasta keskisormesta, kuten jollain kaverilla oli) tai minkälainen aika on sopiva viettää päivittäin kännykän ääressä (no tämän päättävät vanhemmat ja puhelin lukkiutuu puheluita lukuunottamatta, kun aikaraja paukkuu täyteen).
Etukäteen muuten mietin, mitä neljävuotias pikkuveli tuumaa, kun isoveli saa oman puhelimen. Harmittaako lasta, kun isoveljellä on oma kännykkä, mutta hänellä ei. Mutta päinvastoin, lapsi on ollut suunnattoman YLPEÄ siitä, että isoveli sai kännykän ja tämä uutinen on muistettu kertoa kaikille tutuille ja vähän vähemmänkin tutuille, haha!
Kivaa päivää!
*Saatu Ellokselta
Sis. mainoslinkkejä