Meidän kesä sujui mukavasti. Hitaita ja rauhallisia aamuja, altaan reunalla vietettyjä kuumia kesäpäiviä, virkistäviä päiväretkiä museoihin, huvipuistoihin ja maatiloille. Olo oli levännyt ja virkeä.
Mutta sitten tuli syksy ja kalenteri täyttyi kaikenlaisesta muistettavasta. Tuli aikaiset ja kiireiset aamut. Koulut, päikyt, vasukeskustelut, harrastukset, vanhempainillat, palaverit, wilmaviestit ja kotiin unohtuneet jumppapussit. Ei tässä ole enää tullut tehtyä päiväretkiä museoihin tai metsäänkään. Ollaan vain suoritettu tätä arkea ja mitä nyt vähän sähläilty (siis minä!!) kaikenlaista.
Ensin peruutin autolla esikoisen polkupyörän sarvien päältä niin, että pyörä hajosi (tämä on kyllä jo niin pitkä tarina, että siitä lisää toisella kertaa). Sitten ilmoitin tokaluokkalaisen ekaluokan luokkakuvaukseen (lapsi kyllä kuvattiin oman luokkansa kanssa, mutta nettikuvapalveluun kilahti tilattavaksi ryhmäkuva täynnä vieraita, vuotta nuorempia tyyppejä), en kai ollut muistanut lapseni käyvän jo toista luokkaa, hmmm. Ja lopulta sain lohdutella päikkyläistä, kelle olin näppärästi varannut vapaapäivän juuri sille päivälle, kun muu päiväkoti juhli kovasti odotettuja juhlia (lopulta kyllä selvisi, että sählääjä en ollutkaan minä, vaan juhlien päivämäärä vain oli jäänyt puuttumaan kuukausitiedotteesta).
Aivan kuin joku yrittäisi huutaa mulle, että nainen, olet loman (tai edes vapaapäivän) tarpeessa!!
Me ollaan usein tehty kaikkea kivaa keskellä arkeakin, mutta nyt viime aikoina kaikki kiva meno on vain jotenkin unohtunut ja jäänyt. Harmi, sillä juuri ne kivat pienet irtiotot arjesta piristävät aivan hurjasti ja sen jälkeen tavallinen arkikin tuntuu paljon mukavammalle.
Ja juuri, kun tällaista piristystä eniten kaipasin, päästiin poikien kanssa viettämään aivan hurjan mukavaa iltaa Espoon Isoon Vasikkasaareen, jossa juhlittiin 75 vuotiasta Reimaa!
Niinpä pakkasin eilen autoon pojat ja repullisen lämpöisiä vaatteita ja hurautettiin 150 kilometrin päähän Nokkalan majakalle. Syötiin masut täyteen herkullista ruokaa ja kuultiin hauskoja tarinoita Reiman historiasta ja nykypäivästä. Tiesittekö, että Reiman ensimmäisiä innovaatioita lastenvaatteissa on ollut luukku haalarin takapuolen kohdalla, näin lapsen on ollut helppo käydä potalla, haha!
Tila oli somistettu hauskoin kuvaparein, joissa oli Reiman lastenvaatekuvia 70 luvulta ja tältä päivältä. Juuri niitä omista lapsuuskuvistani tuttuja ruskeita sävyjä, joihin mut on silloin 70 luvun lopulla pienenä vauvana puettu, hih.
Lapset pukivat päälleen Reimalta lahjaksi saamansa hienot Seiland-takit, joilla tarkenisi varmasti kirpeämmässäkin saaristosäässä ja sitten hypättiin vesibussin kyytiin, joka vei meidät Isoon Vasikkasaareen. Perillä meitä odotti hauska tehtävärata, johon kuului mukavia luontoaiheisia puuhia, kuten soutamista ja retkeilytaitojen opettelua. Molemmat pojat taisivat raapaista elämänsä ekaa kertaa tulitikkuja, kun lapset pääsivät sytyttämään nuotiota aivan itse ja paistamaan sitten vaahtokarkkeja.
Kun kaikki tehtävärastit oli suoritettu, käveltiin takaisin vesibussille ilta-auringon maalatessa taivaanrannan kirkkan keltaiseksi, oranssiksi ja vaaleanpunaiseksi. Istuttiin höyryävät kaakaomukit käsissämme ja mietin, että onneksi me lähdettiin mukaan, vaikka välimatkaa onkin puolentoista tunnin verran.
Lasten mielestä oli tietenki jännää, että kotimatkalle lähdettiin samaan aikaa, kuin kotona mentäisiin jo nukkumaan. Eikä me kovin pitkälle päästykään, kun molemmat lapset simahtivat ja sain paahtaa pimeällä moottoritiellä tasaisen unituhinan tahtiin. Kotona sänkyyn kömpi yksi uninen koululainen jatkamaan uniaan, pienempi ei edes herännyt, kun kannoin hänet autosta omaan sänkyyn peiton alle.
Mun tulee harvoin käytyä missään kutsuvierastapahtumissa, kun matkaa Helsingin seudulle on sen 150 kilometriä, mutta onneksi tällä kertaa lähdettiin! Niin hienosti kaikki oli järjestetty ja tämä oli juuri sitä, mitä tähän arjen keskelle kaipasin.
Nyt muuten päätin, että yritän vaikka kerran viikossa ottaa aikaa itselleni, lapsille tai perheelle. Silloin unohdetaan puurokattilat ja wilmaviestit ja tehdään jotain superkivaa, josta saadaan uutta virtaa arkeen!
