En käsitä mikä maailman huonoin polkupyöräkarma mulla oikein on!
Muistatteko, kun mulla oli viime syksynä oikea surkeiden polkupyöräsattumusten sarja? Kaikki alkoi silloin siitä, kun peruutin autolla lapseni polkupyörän yli niin, että pyörä vääntyi käyttökelvottomaksi. Onneksi lapsen ei tarvinnut kauaa kulkea jalkaisin, sillä poika sai naapurista ystävällisesti lainaan pyörän koulumatkoja varten ja aika pian me ostettiin yhdessä mummin kanssa lapselle uusi pyörä.
Mutta ei nämä epäonnet silloin vain siihen yli ajettuun pyörään jääneet, sillä lapsi kaatui koulumatkalla sillä naapurilta lainatulla pyörällä niin, että pyörässä jokin osa vääntyi niin, ettei sillä voinut ajaa ollenkaan! Miten noloa, sillä kyseessä oli tosiaan lainaan saatu pyörä. Pyörä kiikutettiin lopulta korjaamolle ja on tietääkseni sen jälkeen ollut kunnossa. Huh.
Eikä tässäkään kaikki. Käytiin ostamassa se uusi pyörä, josta lapsi oli aivan superonnellinen. Seuraavana aamuna lapsi oli innosta puhkuen lähdössä uudella maastopyörällään kouluun, mutta minä en muistanut ollenkaan mihin olin laittanut pyörän lukon! Se oli ollut kiinni siinä lainapyörässä, kun haettiin se autolla koulunpihalta kotiin, mutta en muistanut yhtään mihin olin lukon laittanut. Eipä auttanut kuin painaa leuka rintaan, jättää tuliterä pyörä kotipihaan ja lähteä talsimaan kävellen kouluun.
Onneksi tämän jälkeen on pyörähommat rullanneet aika mukavasti, eikä mitään suurempia kommelluksia ole sattunut. Kukaan meistä ei ole hajottanut yhtäkään polkupyörää ja lukotkin ovat pysyneet tallessa.
Mulla on ollut sellaiset parikymmentä vuotta vanha vaaleanpunaiseksi maalattu mummopyörä, joka on pelittänyt ihan kivasti, mutta nyt lasten kasvaessa isommiksi ei tuo vanha pyörä oikein enää vastannut käyttötarkoitustaan.
Aikaisemmin ollaan fillaroitu muutaman kilometrin mittaisia lenkkejä lähiseudulla. Ollaan pyöräilty kirjastoon, jäätelölle tai leikkipuistoon, mutta ei koskaan olla tehty mitään varsinaisia polkupyöräretkiä tai lähdetty esimerkiksi metsäpolkuja ajamaan. Se mun mummopyörä olisi varmasti hajonnut sellaiselle lenkille tai ainakaan sillä ei olisi siellä metsässä päässyt kovin hyvin kulkemaan.
Nyt kun kuopuksellakin on jo sen verran iso pyörä, että pidemmät pyöräretket voisivat onnistua, olen katsellut mulle itsellenikin vähän tuota vanhaa mummopyörää ketterämpää polkupyörää. Sellaista joka rullaa kevyesti niin pururadalla, hiekkatiellä, kuin asfaltilla ja vaikka niillä metsäpoluillakin. Olen vertaillut, tutkinut ja jahkaillut. Miettinyt mikä olisi hintalaadultaan kaikkein paras (ja samalla sopivan edullinen) ja mikä olisi mun mielestä myös ihanan näköinen (koska se on tärkeää myös!). En halunnut ostaa pyörää ruokakaupasta, vaan pyöräkaupasta, josta saisin sen myös valmiiksi kasattuna. Koska ajelin sillä aikaisemmalla pyörälläni sen parikymmentä vuotta, en usko, että olen uuttakaan pyörää aivan pian vaihtamassa toisenlaiseen, joten siksi halusin tarkkaan miettiä millaisen pyörän ostan.
Ja ta-daa! Nyt tämä koko perusteellinen tutkimustyö on tehty ja juuri se oikea polkupyörä on löytynyt!
Ei siis muuta kuin pyöräliikkeeseen ostamaan tuota tarkkaan valittua polkupyörää. Näin jo itseni viilettämässä pitkin pururatoja ja metsäpolkuja uudella ketterällä ja kevyellä pyörälläni.
Paitsi että…
Pyörät oli myyty LOPPUUN, eikä vain tästä liikkeestä, jossa käytiin, vaan KOKO Suomesta! Tämä poikkeuksellinen kevät on ilmeisesti saanut ihmiset pyöräilemään sankoin joukoin, sillä pyörät olivat todellakin loppuneet, eikä vielä ole kesä edes alkanut! Eivätkä pyörät olleet loppu vain tästä liikkeestä, jossa käytiin, eikä pelkästään Suomestakaan, vaan myös valmistajan varasto näistä pyöristä oli myyty täysin loppuun!
Jos tämä korona on koetellut useita yrityksiä, niin polkupyöräkauppiaille tämä on varmasti ollut onnen kevät! Vaikka harmillista toki tässä vaiheessa pyöräilykautta myydä ei-oota.
Samasta mun havittelemasta mallista olisi löytynyt kokoa pienempää pyörää, mutta se oli arvatenkin liian pieni ja luonnollisesti haluan sellaisen pyörän, joka on mulle juuri sopiva.
Enpä olisi uskonut, että tämä korona vie pyörätkin Suomesta!
Ai niin… Laitoin muuten sen vanhan mummopyöräni viikonloppuna myyntiin ja se varattiin samana päivänä ja haettiin heti seuraavana päivänä. Että taitaa myös käytetyt mummopyörätkin mennä tällä hetkellä kuumille kiville.
Ehdin siis tosiaan jo myydä tuon vanhan pyöräni, joten taidanpa jatkossakin lähteä ihan vain kävellen sinne purkkarille lasten pyöräillessä vieressä, haha!
***
Edit. Pyörä ei olekaan IHAN koko Suomesta loppu, sillä puhelukierros tuotti juuri tulosta ja 150 kilometrin päästä löytyi YKSI juuri sellainen pyörä jota etsin. Perjantaille on siis pieni road trip tiedossa. Jihuu!
Joko pyöräilykausi on korkattu?