Kun meidän esikoinen aloitti kaksi vuotta sitten ensimmäisen luokan koulussa tuntui, että ”kaikilla” muilla lapsilla oli jo oma kännykkä. Me vähän vastustettiin koko kännykkäajatusta, eikä hankittu lapselle vielä tuolloin omaa puhelinta. Sitten hellyttiin ja annettiin lapselle ensimmäinen oma kännykkä ekaluokan hiihtolomalla, eli silloin kun ensimmäinen lukuvuosi oli jo lähes loppusuoralla.
Näin jälkikäteen en oikein enää saa kiinni siitä ajatuksesta, miksei lapselle annettu omaa kännykkää jo heti silloin kun koulu alkoi. Kännykästä ei ole ollut mitään haittaa, päin vastoin, siitä on ollut paljon iloa ja hyötyä!
Kännykkä on tuonut turvallisuudentunnetta lapselle, kun esimerkiksi koulumatkoilla on ollut mukana kännykkä, jolla on saanut tarvittaessa meidät vanhemmat kiinni. Kännykkä on ollut myös tärkeä yhteydenpitoväline kavereihin, ja luulen, että ilman kännykkää lapsi olisikin jäänyt monesta kaveritapaamisesta ulkopuolelle, sillä lapset usein sopivat leikeistään koulun jälkeen kännyköiden avulla. Toki kännykkää on käytetty myös pelaamiseen (tämä ehkä oli yksi niitä asioita miksi kännykkää aluksi vastustettiin), mutta kännykkään asetettavien rajoitusten avulla peliaikakin on pysynyt maltillisena, eli juuri sellaisena kuin me vanhemmat ollaan kunakin päivänä haluttu. Ja myönnettävä on sekin, että kännyköillä pelaaminen on sekin tänä päivänä yksi tärkeä tapa olla yhdessä kavereiden kanssa, enkä halua oman lapseni jäävän tästäkään ulkopuoliseksi.
Itse tykkään siitä, että näen omasta kännykästäni missä lapsi (eli lapsen kännykkä) menee ja on myös hurjan kätevää, kun lapsen saa kännykällä kiinni. Mutta tarvitseeko jo eskarilainen oman puhelimen?
Tarvitseeko eskarilainen oman puhelimen?
Eskarilainen ei varmastikaan tarvitse omaa puhelinta.
Ollaan ajateltu, että kuopus saa oman kännykän heti ekaluokalle mennessään, tai ehkä jo ekaluokkaa edeltävän kesäloman aikana, että kännykän käyttöä ehditään rauhassa opetella ennen koulun alkua. Mutta sitten törmäsin *Offerillalla (*mainoslinkki) lapsille tarkoitettuun GPS-älykelloon, eli kelloon joka toimii paitsi GPS-paikantimena, myös puhelimena (!!!), enkä malttanut olla tilaamatta, sillä kello maksoi vain vähän yli 20 euroa!! Olen nähnyt vastaavia kelloja aikaisemminkin, mutta näiden hinnat ovat olleet parin sadan euron luokkaa. En ole kalliimmista kelloista (ainakaan toistaiseksi, hah!) innostunut, sillä tällaiselle ei ole meillä ollut mitään välttämätöntä tarvetta, mutta tuohon edulliseen hintaan uteliaisuus voitti, enkä malttanut olla tätä tilaamatta.
GPS-älykellon ominaisuuksiin kuuluu mm. GPS-paikannus, tekstiviestittely ja mikrofoni ja kaiutin kahdensuuntaisia puheluita varten. Lisäksi kellosta löytyy myös mm. herätyskello ja taskulamppu, joista jälkimmäinen on varmasti lapsen mielestä hauska ominaisuus. Kellossa on myös erillinen SOS-painike, josta lapsi saa soitettua vanhemmille yhdellä napin painalluksella. Kelloon täytyy asentaa SIM-kortti, että kaikki toiminnot saa käyttöön.
Älykello ei ole välttämättömyys, mutta hauska se voi olla
Meidän eskarilaisella ei ole kovin suuri reviiri, jolla lapsi saa yksin ulkoilla, mutta huomattavasti suurempi kuitenkin kuin esikoisella saman ikäisenä. Tämän ikäisenä meidän esikoinen ulkoili vielä meidän omalla pienellä kadulla ja leikki naapurissa asuvien lasten kanssa. Kuopuksella puolestaan on jo paljon kavereita pienen pyöräilymatkan päässä (omalla asuntoalueella), ja lapsi saa sovittaessa pyöräillä jo itse näiden kavereiden luo tai läheiseen leikkipuistoon.
Älykello ei ole mikään välttämättömyys, mutta mun mielestä on hauskaa, että voin siitä tarkistaa missä lapsi on menossa ja kätevästi soittaa suoraan lapselle, kun on aika tulla kotiin. Lapsi on arvatenkin itse aivan hurjan innoissaan näin hienosta kellosta ja onhan tämä munkin mielestä kuin mikä agenttikello konsanaan. Enpä olisi itse lapsena voinut kuin unelmoida rannekellosta, jolla saan soitettua puheluita!
Mitään kokemuksia meillä ei tästä kellosta vielä ole, sillä tämä saapui vasta juuri postista ja seuraavaksi täytyisi asentaa kelloon SIM-kortti ja tutustua muutenkin kelloon tarkemmin. Voin kuitenkin palata kertomaan käyttökokemuksia, kun ollaan ehditty jonkin verran kelloa käyttää.
Ps. Kolmasluokkalainen oli ehkä ensimmäistä kertaa pikkuisen kateellinen pikkuveljelleen, sillä hänkin olisi halunnut näin upean kellon, hah!
LUE MYÖS: