Mikä onkaan mukavampaa lasten mielestä, kuin kaikenlaiset aarteen etsinnät ja niiden variaatiot! Tänä vuonna me järkättiin ekaa kertaa meillä pääsäismunan metsästys, ja tämä kyllä taidetaan ottaa osaksi meidän pääsiäisperinteitä.
Pääsiäismunan metsästys olisi ollut ihan hauska toteuttaa myös niin, että suklaamunia olisi piilotettu pihalle sopivan helppoihin, ja osa vähän vaikeampiinkin paikkoihin, ja lapset olisivat saaneet sitten etsiä munia aluksi ilman mitään vihjeitä, ja lopuksi tarvittaessa vielä pienten vihjeiden avustamina. Perjantaille oli kuitenkin niin kurjaa säätä luvassa, että siirrettiin munanmetsästykset suosiolla sisätiloihin, ja ajatuskin lapsilaumasta juoksentelemassa meidän kodissa suklaamunien perässä ilman ensimmäistäkään vihjettä sai verkkokalvoilleni piirtymään kauhukuvan, jossa laatikoiden sisällöt on viskelty lattialle, sohvatyynyt heitelty ympäriinsä ja sängyistäkin vedetty lakanat hujan hajan, haha. Niinpä meillä olikin käynyt muistinmenetyksen kokenut pupu, joka oli jättänyt muutaman tarkentavan vihjelappusen innokkaalle etsintäpartiolle.
Keittiöstä löytyi iso typötyhjä lasipurkki, josta roikkui viesti ”APUA! Pääsiäispupu koki muistinmenetyksen, eikä löydä nyt pääsiäismuniaan! Jos autatte pupua etsimään kaikki 12 munaa, lupaa pupu etsintäpartiolle löytöpalkkion. Ensimmäinen vihje: Pupu muistaa hämärästi maistelleensa raikasta tahnaa. Hmmm. Olikohan se hammastahnaa?”. Eikä aikaakaan, kun pikkuväki löysi kippoon ensimmäisen suklaamunan.
Loput vihjeet kuuluivat näin:
”Toinen vihje: Hmmm… Kun tulin taloon, taisin laittaa avaimen paikoilleen… Vai laitoinkohan sittenkään, missä niitä avaimia edes säilytetään?”
”Kolmas vihje: Muistelen nähneeni tooosi paljon Legoja! Mutta mitä ihmettä, näin ISOA Legopalikkaa en kyllä ole koskaan ennen nähnyt…”
”Neljäs vihje: Ai niin, Taisin katsoa vähän Pikkukakkosta. Muistinkohan laittaa kaukosäätimen omalle paikalleen…?”
”Viides vihje: Hei nyt muistan! Taisin ottaa pienet nokoset… Se oli kyllä ihanan muhkea ja leveä peti.”
”Kuudes vihje: Tämä muna löytyy keittiöstä, mutta odottakaas! Nyt ei saa koskea mihinkään, sillä muna löytyy tarkoilla silmillä!”
”Seitsemäs vihje: Taisin unohtaa yhden munan huoneeseen, jossa nukkui makoisasti kaksi lasta. Tämäkin muna löytyy tarkoilla silmillä, ilman käsiä!”
”Kahdeksas vihje: Kun olin lähdössä kotiin, tapahtui jotain hassua. Meinasin pukea väärät kengät!”
”Yhdeksäs vihje: Muistan, kun löysin yhdestä huoneesta mukavan löhöilypaikan. Kun hyppäsin sohvalle, lensi käpälistäni kaksi munaa. Nämäkin löytyvät tarkoilla silmillä…”
”Kymmenes vihje: Olette melkoisia salapoliiseja, enää yksi muna puuttuu! Kannattaa kurkkia ikkunoista…”
”Kiitos!!! Pelastitte pääsiäisen, kaikki munat ovat tallessa! Muistakaa jakaa palkinto tasapuolisesti, se löytyy pöydän alta…”
Ja totta tosiaan, olohuoneen pöydän alta löytyi pieni kori, jossa oli jokaiselle oma pieni pupupussi täynnä pääsiäisherkkuja, hih.
Arvaatte varmaan, että kivaa oli! Ja suklaaöverit oli taattu, niin suklaamunien, kuin noiden kahvipöydän herkkujenkin ansiosta, hih. Pääsiäinen, mikä ihana tekosyy!
Minkälaisia pääsiäisperinteitä teillä on?
Meidän arki rullaa aikalailla samalla tutulla kaavalla päivästä toiseen. Veikko menee muutamaksi tunniksi päiväkotiin, mä jään Viljamin kanssa kotiin ja teen lapsen päikkäreiden ajan töitä. Päiväunien jälkeen haukataan vähän ruokaa, haetaan Veikko päiväkodista, käydään tarvittaessa ruokakaupassa ja tullaan omaan pihaan leikkimään. Pikkukakkoseksi tullaan sisälle syömään ja lastenohjelmien jälkeen alkaakin jo iltahommelit, eli kylvyt, iltapalat ja -sadut.
