ELÄINHOITOLA PEHMO JA PUMPULIRUTTO

Tällä kertaa vinkkaan kirjasta, joka sopii loistavasti juuri lukemaan oppineille itse luettavaksi, mutta myös yhdessä luettavaksi eskari-ikäisille.

Helppolukuinen ja hauskasti kuvitettu Eläinhoitola Pehmo ja pumpulirutto onkin hyvin ajankohtainen tarina, sillä kukapa ei ole kuullut viime kuukausien aikana karanteeneista tai tarttuvista taudeista…

eläinhoitola pehmo

Vuokko Hurme, Tiina Konttila: Eläinhoitola Pehmo ja pumpulirutto

Kirja kertoo erään kerrostalon kellariin perustetusta eläinhoitolasta, jossa kahdeksanvuotias Helmi hoitaa pikkuveljensä, isosiskonsa ja kavereidensa kanssa pehmoeläimiä. Pian eläinhoitolassa alkaa tapahtua kummia. Ensin erään pehmoeläimen silmät alkavat rähmimään ja jollekin toiselle nousee outo patti. Outoja oireita alkaa ilmestymään muillekin ja kohta on selvää, että on perustettava karanteeni!

Tämä kirja on koukuttanut meidän kuopuksen varmasti paitsi sopivasti jännittävän tarinan ja kiinnostavan kuvituksen lisäksi myös siksi, että tämähän on aivan huikean ajankohtainen kirja. Helposti tarttuva tauti, joka karanteenista huolimatta on vaarassa levitä koko taloyhtiöön, kaupunkiin tai maailmaan kuulostaa kyllä kovinkin tutulle.

eläinhoitola pehmo

Muistatteko vielä Yökoulu-kirjat, joista kerroin joitain viikkoja sitten? Yökoulu-kirjat kuuluu juuri lukemaan oppineille suunnattuun Lukupalat-kirjasarjaan, ja samaan sarjaan kuuluu myös Eläinhoitola Pehmo -kirjatkin.

Koko tuo Lukupalat-sarjahan on aivan ihana!

Lukupalat-sarjaan kuuluu eri kirjailijoiden ja kuvittajien teoksia ja kirjat on jaettu neljään eri kategoriaan: Mukavan makeaa, huvittavan hyvää, jäätävän jännää ja menevään makuun.

Lukupalat-kirjoista meidän kuopuksen suosikkeja on Yökoulu, Eläinhoitola Pehmo ja Painajaispuoti -kirjat. Meidän kuopus vasta opettelee lukemaan, joten näitä kirjoja on meillä luettu ääneen ja lapsi on kuunnellut kirjoja myös Bookbeatista. Nämä siis toimivat hyvin myös ääneen luettuina ja ovat mielestäni juuri sopivan mittaisia iltasatukirjoiksi.

Jos kuitenkin etsit koukuttavaa kirjasarjaa juuri lukemaan oppineelle, niin suosittelen kovasti näitä Lukupalat-sarjan kirjoja! Ainakin meillä esikoinen aikanaan ahmi sarjan kirjat innoissaan läpi, sillä nämä ovat todellakin helppolukuisia, hauskoja, koukuttavia ja sopivan lyhyitä lastenromaaneja juuri lukemaan oppineille.

eläinhoitola pehmo

Mukavaa viikonloppua!

NUOTIOLLA PAISTETTAVAT TIKKUPULLAT

Me tykätään retkeillä lasten kanssa ja tärkeintä näillä retkillä on tietenkin hyvät eväät!

Aika usein (eli melkein aina) pakataan reppuun makkaraa ja joskus vaahtokarkkejakin nuotiolla käristettäväksi ja paahdettavaksi. Viime viikonloppuna ei kuitenkaan haluttu ottaa makkaroita tai muitakaan suolaisia retkieväitä, vaan lähdettiin metsään ihan vain herkuttelemaan!

Tarkoituksena oli tehdä tikkupullia ihan perinteisellä tavalla, eli kieputtaa ohuita taikinapötkylöitä kepin päähän ja paistaa niitä nuotiolla. Onneksi kuitenkin ennen metsään lähtöä googlailin tikkupullavinkkejä, sillä löysin Partioaitan sivuilta aivan nerokkaan vinkin käyttää tölkkicroisantia taikinana!

tikkupullat
tikkupullat ohje

Samalla kun kävin ostamassa tölkkicroisantteja ja muita evästarvikkeita, ostin myös (gluteenitonta) pakastepullataikinaa.

Heti ihanalle retkipaikalle saavuttuamme mies sytytteli nuotion ja kohta päästiin testailemaan näitä kahta erilaista vaihtoehtoa tikkupullien tekoon. Arvaattekos kumpi tapa oli meidän mielestä parempi? No tölkkicroisantit voitti tällä kertaa kyllä ihan sata nolla!

Croisanttitaikinaa oli superhelppo käsitellä, sillä se ei tartu käsiin, eikä tee käsiä tahmaiseksi. Siitä vain kipsuteltiin taikinaa tikun päähän ja paistettiin croisantit kypsiksi.

Kokeiltiin paistaa tikkupullia myös valmiista gluteenittomasta pullataikinasta, mutta taikinaa oli aivan kamala käsitellä metsässä, sillä se tarttui käsiin (kuten pullataikinat kai yleensäkin), enkä meinannut saada pullataikinasta tahmaisia käsiäni millään metsässä puhtaaksi. Viileässä syyssäässä käsien lutraaminen hyytävän kylmän näköisessä järvivedessä ei houkutellut, mutta onneksi mukana oli kosteuspyyhkeitä, joilla lopulta sain raavittua taikinan joten kuten käsistäni irti. Toki jos ruokavalio on ehdottoman gluteeniton, ei tuo croisanttitaikina silloin sovi, mutta muuten kyllä suosittelen testaamaan. Ihanan helppoa!

Viiden lapsen kanssa tikkupullia paistaessa tietenkin joku kärvensi pullansa (tai croisantin) liian mustaksi ja jollain jäi vähän liian raa’aksi, mutta tämä ei kyllä ketään tuolla metsässä haitannut, vaan jokainen lämmin herkkupala syötiin hyvillä mielin kermavaahdon ja mansikkahillon kanssa ja huuhdottiin lopuksi päärynämehulla alas.

tikkupullat

Mukavaa päivää!

KOIRAMIES JA KAKSI KISSANPENTUA

koiramies kirja

Vuorossa olisi taas yksi loistava lastenkirjavinkki!

Jos Kapteeni Kalsarit on jo luettu, kannattaa seuraavaksi tarttua saman tekijän Koiramies-kirjoihin. Vai joko teille on tuttu tämä Koiramies, joka sai alkunsa kun poliisin pää kuoli ja koiran vartalo kuoli? Silloin lääkärit saivat idean yhdistää poliisin vartalo koiran päähän ja vaarallisen operaation ja onnistuneen leikkauksen jälkeen syntyi koirapäinen poliisi, Koiramies! Oleellisena osana tarinaan kuuluu myös kissavankilaan suljettu häijy Pete-kissa.

Dav Pilkey: Koiramies ja kaksi kissanpentua

Ernon ja Huukon uusi opettaja laittaa pojat lukemaan klassista kirjallisuutta ja kohta pojilla onkin idea upouuteen Koiramies-sarjakuvaromaaniin!

Häijy Pete-kissa karkaa vankilasta ja päättää kloonata itsensä. Hämmästyksekseen Pete ei saakaan kloonikoneesta samanlaista kissaa kuin itse on, vaan pienen kissanpennun. Ohjeessa kyllä kerrottiin, että kloonauksen viimeisenä vaiheena on odottaa 18 vuotta, että klooni kasvaa aikuiseksi, mutta Pete huomaa tämän liian myöhään.

Samaan aikaan Koiramies määrätään vahtimaan kuolleen Voltti-kalan raatoa, mutta eihän sekään nyt ihan putkeen mene. Koirat kun tykkäävät kieriä kalanraatojen päällä. Eivätkä kirjan kommellukset toki tähän jää…

Hauskana yksityiskohtana Koiramies-kirjoissa on Liik-kuva-kuva -sivuja, joita nopeasti heiluttamalla saa kuvat liikkumaan. Kirjan lopusta löytyy myös hauskat yksityiskohtaiset piirustusohjeet, joiden avulla voi itsekin piirtää kirjassa seikkailevia hahmoja.

koiramies kirja
koiramies

Kun Dav Pilkey oli lapsi, hän kärsi ADHD:sta, lukihäiriöstä ja käytöshäiriöstä. Opettajat siirsivät hänet joka päivä käytävälle. Onneksi Davista oli kiva piirtää ja keksiä tarinoita. Hän kulutti käytäväaikansa siihen että keksi omia sarjakuvia. Toisella luokalla Dav loi sarjiksen supersankarista nimeltään Kapteeni Kalsari. Hänen opettajansa repi sarjiksen ja sanoi, ettei poika voisi loppuelämäänsä kyhätä typeriä kirjoja. Onneksi Dav ei ollut hyvä kuuntelemaan. Uusimmasta Koiramies-kirjasta otettiin Yhdysvalloissa kolmen miljoonan kappaleen ensipainos!

Meillä Koiramies-kirjoista pitää niin eskarilainen kuin kolmasluokkalainenkin ja nämä helppolukuiset ja hulvattomat sarjakuvakirjat sopivat mainiosti niillekin lapsille, ketkä eivät muuten ole kovin innokkaita lukemaan.

koiramies