Kun meidän esikoinen aloitti kaksi vuotta sitten ensimmäisen luokan koulussa tuntui, että ”kaikilla” muilla lapsilla oli jo oma kännykkä. Me vähän vastustettiin koko kännykkäajatusta, eikä hankittu lapselle vielä tuolloin omaa puhelinta. Sitten hellyttiin ja annettiin lapselle ensimmäinen oma kännykkä ekaluokan hiihtolomalla, eli silloin kun ensimmäinen lukuvuosi oli jo lähes loppusuoralla.

Näin jälkikäteen en oikein enää saa kiinni siitä ajatuksesta, miksei lapselle annettu omaa kännykkää jo heti silloin kun koulu alkoi. Kännykästä ei ole ollut mitään haittaa, päin vastoin, siitä on ollut paljon iloa ja hyötyä!

Kännykkä on tuonut turvallisuudentunnetta lapselle, kun esimerkiksi koulumatkoilla on ollut mukana kännykkä, jolla on saanut tarvittaessa meidät vanhemmat kiinni. Kännykkä on ollut myös tärkeä yhteydenpitoväline kavereihin, ja luulen, että ilman kännykkää lapsi olisikin jäänyt monesta kaveritapaamisesta ulkopuolelle, sillä lapset usein sopivat leikeistään koulun jälkeen kännyköiden avulla. Toki kännykkää on käytetty myös pelaamiseen (tämä ehkä oli yksi niitä asioita miksi kännykkää aluksi vastustettiin), mutta kännykkään asetettavien rajoitusten avulla peliaikakin on pysynyt maltillisena, eli juuri sellaisena kuin me vanhemmat ollaan kunakin päivänä haluttu. Ja myönnettävä on sekin, että kännyköillä pelaaminen on sekin tänä päivänä yksi tärkeä tapa olla yhdessä kavereiden kanssa, enkä halua oman lapseni jäävän tästäkään ulkopuoliseksi.

Itse tykkään siitä, että näen omasta kännykästäni missä lapsi (eli lapsen kännykkä) menee ja on myös hurjan kätevää, kun lapsen saa kännykällä kiinni. Mutta tarvitseeko jo eskarilainen oman puhelimen?

Tarvitseeko eskarilainen oman puhelimen?

Eskarilainen ei varmastikaan tarvitse omaa puhelinta.

Ollaan ajateltu, että kuopus saa oman kännykän heti ekaluokalle mennessään, tai ehkä jo ekaluokkaa edeltävän kesäloman aikana, että kännykän käyttöä ehditään rauhassa opetella ennen koulun alkua. Mutta sitten törmäsin *Offerillalla (*mainoslinkki) lapsille tarkoitettuun GPS-älykelloon, eli kelloon joka toimii paitsi GPS-paikantimena, myös puhelimena (!!!), enkä malttanut olla tilaamatta, sillä kello maksoi vain vähän yli 20 euroa!! Olen nähnyt vastaavia kelloja aikaisemminkin, mutta näiden hinnat ovat olleet parin sadan euron luokkaa. En ole kalliimmista kelloista (ainakaan toistaiseksi, hah!) innostunut, sillä tällaiselle ei ole meillä ollut mitään välttämätöntä tarvetta, mutta tuohon edulliseen hintaan uteliaisuus voitti, enkä malttanut olla tätä tilaamatta.

GPS-älykellon ominaisuuksiin kuuluu mm. GPS-paikannus, tekstiviestittely ja mikrofoni ja kaiutin kahdensuuntaisia puheluita varten. Lisäksi kellosta löytyy myös mm. herätyskello ja taskulamppu, joista jälkimmäinen on varmasti lapsen mielestä hauska ominaisuus. Kellossa on myös erillinen SOS-painike, josta lapsi saa soitettua vanhemmille yhdellä napin painalluksella. Kelloon täytyy asentaa SIM-kortti, että kaikki toiminnot saa käyttöön.

Älykello ei ole välttämättömyys, mutta hauska se voi olla

Meidän eskarilaisella ei ole kovin suuri reviiri, jolla lapsi saa yksin ulkoilla, mutta huomattavasti suurempi kuitenkin kuin esikoisella saman ikäisenä. Tämän ikäisenä meidän esikoinen ulkoili vielä meidän omalla pienellä kadulla ja leikki naapurissa asuvien lasten kanssa. Kuopuksella puolestaan on jo paljon kavereita pienen pyöräilymatkan päässä (omalla asuntoalueella), ja lapsi saa sovittaessa pyöräillä jo itse näiden kavereiden luo tai läheiseen leikkipuistoon.

Älykello ei ole mikään välttämättömyys, mutta mun mielestä on hauskaa, että voin siitä tarkistaa missä lapsi on menossa ja kätevästi soittaa suoraan lapselle, kun on aika tulla kotiin. Lapsi on arvatenkin itse aivan hurjan innoissaan näin hienosta kellosta ja onhan tämä munkin mielestä kuin mikä agenttikello konsanaan. Enpä olisi itse lapsena voinut kuin unelmoida rannekellosta, jolla saan soitettua puheluita!

Mitään kokemuksia meillä ei tästä kellosta vielä ole, sillä tämä saapui vasta juuri postista ja seuraavaksi täytyisi asentaa kelloon SIM-kortti ja tutustua muutenkin kelloon tarkemmin. Voin kuitenkin palata kertomaan käyttökokemuksia, kun ollaan ehditty jonkin verran kelloa käyttää.

Ps. Kolmasluokkalainen oli ehkä ensimmäistä kertaa pikkuisen kateellinen pikkuveljelleen, sillä hänkin olisi halunnut näin upean kellon, hah!

LUE MYÖS:

Kannattiko koululaiselle antaa oma kännykkä?

Brawl Stars Leonine huppari

Tämä toppatakki pelasti talven ja nyt näitä taas saa!

Olen kertonutkin, että olen aivan älyttömän optimistinen luonteeltani ja tämä on toisinaan aika ärsyttävääkin. Kuvittelen nimittäin usein monet hommat paljon helpommiksi ja nopeammiksi mitä ne todellisuudessa ovatkaan.

Kuten nyt vaikka tämän olohuoneen seinärempan. Meillä on ollut olohuoneessa kahdella seinällä tapetti ja kaksi seinää on maalattu harmaalla sävyllä. Tapetit oli tarkoitus irroittaa ja maalata myös nämä seinät samalla harmaalla kuin kaksi muutakin olohuoneen seinää. Koska juuri näiden seinien kohdalla on huonekorkeus korotetun sisäkaton takia melko korkealla, pyydettiin myös ammattilaisilta tarjous tästä seinärempasta. Tapetin poisto ja seinien maalaus olisi maksanut vähän alle tonnin, mikä on varmasti ihan kohtuullinen hinta työmäärästä ja ajasta, joka tähän hommaan kuluu (ei ollut ihan vartin homma…), mutta päätettiin pihistää ja rempata nämäkin seinät itse, koska ollaan kaikki muutkin seinät itse maalattu (osa seinistä jo useampaan kertaan).

Mutta arki neljän lapsen kanssa ja olohuoneen seinäremppa ei ollutkaan ihan niin helppo ja nopea yhtälö kuin olin taas tapani mukaan optimistisena kuvitellut!

Tapetteja alettiin irroittamaan jo monta viikkoa sitten ja yhtä monta viikkoa ollaan yritetty saada hommaa valmiiksi. Välillä on mennyt päiviä, ettei olla tehty mitään homman eteen, kun ei vaan olekaan ollut yhtään remppainspistä.

Muutama päivä sitten kuitenkin päätettiin rutistaa homma loppuun, meillä on nimittäin viikon päästä juhlat meidän kodissa ja olisi aika kurja juhlia tapetit seinissä repsottaen. Puuh.

Viikonloppu on vietetty olohuone aivan täydessä kaaoksessa! Tapettiroskia, tikapuita ja vitriinistä tyhjättyjä tavaroita pitkin tasoja. Huonekalutkin vähän missä sattuu, kun niitä on pitänyt siirtää välillä pois tieltä.

Ja VIHDOIN eilen päästiin siihen vaiheeseen, että seinät olivat valmiita maalattavaksi! Seiniltä oli poistettu tapetit (maailman ärsyttävintä hommaa!), tämän jälkeen vielä ne viimeisimmätkin tapetin rippeet, joita seinille oli jäänyt, seinät oli pesty maalipesulla ja ruuvien reijät kitattu ja hiottu.

Tänään seinät on sitten maalattu aamupäivällä kertaalleen ja iltapäivällä toiseenkin kertaan, eli seinäremppa on VALMIS! Huh. Muutama viikko tässä meni, vaikka aikaa ei varmasti olisi kolmea-neljää päivää enempää mennyt, jos kaiken olisi ehtinyt ja jaksanut tehdä yhtä mittaa. Mutta tehty on ja nyt ei rempata hetkeen yhtään mitään! Hah! (Vaikka keittiöremppa onkin kyllä kovasti jo mielessä, hups!)

Niin että kaikki ideat ei todellakaan oo aina parhaita, vaikka sillä hetkellä siltä tuntuisikin. Ainakin vielä eilen olin sitä mieltä että tämä remppaidea olikin paskin aikohin! Tänään oon kyllä jo aivan eri mieltä, sillä seinistä tuli IHANAT.

Nyt vaan huonekalut paikoilleen ja remppavehkeet pois olkkarista ja voidaankin alkaa suunnittelemaan niitä ensi viikonlopun juhlia!

Mukavaa sunnuntaita!