Mun mielestä on ollut mukava jouluhössöttää läpi joulukuun. Päätin jo marraskuussa, että teen vain mun mielestä mukavia jouluasioita, enkä ainakaan stressaa joulusta ollenkaan.
Niinpä laitettiin joulukuusi heti joulukuun alussa tuomaan joulutunnelmaa, ollaan katsottu joululeffoja ja kuunneltu joulumusaa. Askarreltiin lasten kanssa pieniä joulumuistamisia ja leivottiin pari kakkua jouluaaton jälkkäripöytään. Käytiin joulutorilla ja Koiramäen jouluunkin ehdittiin ennen kuin se koronatilanteen takia peruttiin. Jouluruuat (kinkkua lukuunottamatta) tilasin valmiina ja oli ihanan helppoa ja stressitöntä vain purkaa laatikosta sinne pakatut joululaatikot ja kaikki joulupöytään tulevat kylmät herkut.
Vielä jouluaattoyönä tein viimeiset salaisuuspuuhat ja laitoin olohuoneen pöydälle odottamaan lasten joulukalenterin viimeisen luukun, pienen kaakaobaarin, jolla lasten oli mukava aloittaa jouluaattoaamu.
Tämä oli meidän ensimmäinen jouluaatto ikinä, joka vietettiin vain oman perheen kesken nelistään ja omassa kodissa. Jouluaatosta löytyi oikeastaan kaikki elementit mitä siihen (meidän perinteissä) kuuluukin. Oli ihanat jouluruuat, jouluherkut ja joululahjat. Joulujännitystä ilmassa aamusta asti, kun lapset eivät olisi malttaneet odottaa toteutuvatko heidän lahjatoiveensa. Mutta jotain meidän joulusta puuttui. Ne 20 muuta ihmistä, joiden kanssa jouluaattoa oltaisiin tavallisesti vietetty.
Jouluaattoa ollaan aina vietetty suurella porukalla ja joulupäivänä ollaan hurautettu autolla toisten sukulaisten luo. Nyt katsottiin järkevimmäksi noudattaa suosituksia ja viettää joulua kotona vain oman perheen kanssa, eikä kokoonnuttu eri puolilta Suomea yhteiseen joulunviettoon.
Suurella porukalla joulunvietossa on kyllä aina ihan erityinen tunnelma ja ilmassa enemmän joulun taikaa. Me asutaan kaikki aika kaukana toisistamme ja nähdään aika harvoin ja ehkä senkin takia on tuntunut aivan erityiselle kokoontua jouluna kaikki samaan aikaan saman katon alle.
Lapsia aluksi vähän suretti jäädä jouluksi kotiin, mutta lopulta meidän jouluaatto oli ihan mukava näinkin.
Oli ihan kivaa puuhailla joulujuttuja omassa aikataulussa, jakaa lahjatkin jo melko aikaisin iltapäivällä, pelailla illalla lahjaksi saatuja pelejä, lukea kirjoja ja katsella kun lapset kasasivat Legoja.
Syötiin illalla aivan liikaa juustoja ja muita herkkuja, kuten jouluun kuuluu ja valvottiin joululeffaa katsoen ihan liian myöhään, aivan niinkuin jouluisin yleensäkin.
Varmasti nyt kuuluu muistuttaa, että tiedän kyllä olevani etuoikeutettu ja onnekas, kun olen saanut tähän mennessä viettää joulut haluamallani tavalla. Tiedän, että moni muu viettää joulun töissä, yksinään tai muista syistä johtuen joulu ei ole iloinen juhla.
Me jatketaan nyt joulunviettoa rentoillen. Katetaan samat jouluruuat vielä uudestaan pöytään, käydään joulukävelyllä ja lojutaan illalla sohvalla niitä samoja eilisiä juustoja syöden ja leffaa katsellen.
Tänään lapset saavat päättää missä nukkuvat (siis täällä meidän kodissa sisällä), joten illaksi on myös yöretken suunnittelua ja veikkaanpa, ettei yöretken tuomalta jännitykseltä uni tule lapsille tänäänkään kovin aikaisin, heh.
Just nyt haluan viettää vielä muutaman päivän näissä jouluisissa tunnelmissa, mutta sitten olen kyllä valmis jo seuraavaan vuoteen. Toivottavasti se on aivan erilainen (paremmalla tavalla!) kuin tämä poikkeuksellinen ja outo vuosi.
Mukavaa joulun aikaa!
