Säännöt voit keksiä itse, tai sitten ne voisi mennä vaikka näin:
Tulosta kesäbingo kaikille perheenjäsenille, tai vaikka koko mökkiseurueelle. Se kuka saa ekaksi rivin täyteen saa tarjota koko porukalle jäätelöt!
TAI
Tulosta kesäbingo koko perheelle yhteiseksi. Voittaja on se, kuka pääsee ruksittamaan vipan ruudun täydestä rivistä. Jos voittaja on aikuinen, tarjoaa voittaja kaikille jäätelöt, jos voittaja on lapsi, päättää voittaja mitä jätskimakuja jäätelötötteröihin tulee!
Me saatiin laittaa jo ekat ruksit bingoon, mutta vielä ei ole tullut pysty, vaaka- tai vinoriviä täyteen. Taidetaan kyllä silti syödä tänään jätskit, koska sekin on tämän bingon säännön puitteissa täysin sallittua.
Meidän kesähommat alkaa olla nyt sillä mallilla, että tänään tehdään vielä vipoja viimeistelyhommia leikkimökin luona ja sen jälkeen kaiken pitäisi olla leikkimökkiprojektin osalta valmista! Jee!
Mies nikkaroi juuri aidan leikkimökin terassille ja mulla olisi vielä (TAAS!) maalauspuuhia tiedossa. Maalaan ainakin leikkimökin terassille tulevan pikinikpöydän jollain söpöllä värillä ja jos jaksan, niin maalaan myös leikkimökin sisällä olevan pöydän ja tuolin. Sitten olisi enää valojen kiinnittämistä ja muuta pientä. Haaveilin vähän leikkimökin vieressä olevan uima-altaan puuverhoilusta, mutta se saa kyllä jäädä ensi kesään, että ehditään tehdä muutakin kuin puuhailla leikkimökkiprojektin parissa.
Tämä leikkimökkiprojekti on ollut aivan IHANA, mutta sekin on ihanaa, kun kaikki alkaa olla valmista ja aikaa jää kaikelle muullekin kesätekemiselle. Ensi viikolla haluaisin ainakin käydä torilla lounaalla (tästäkin saa laittaa ruksin bingoon!) ja viettää vain kiireetöntä aikaa omalla terassilla. Ihan parasta!
Neljä vuotta sitten kaikki tuntui rullaavan mukavasti. Meillä oli kaksi lasta ja kotona vipelsi neljän terrierin lauma. Kuopus oli kasvanut parivuotiaaksi, vauva- ja taaperoaika alkoi olla takanapäin ja nyt alkoi tuntumaan sille, että meidän kotiin voisi mahtua muitakin lapsia. Ei omia, vaan tilapäisesti kotia tarvitsevia lapsia.
Sijaisperheenä toimiminen oli mulle lähipiiristä tuttua, mutta en ollut koskaan aikaisemmin ajatellut, että ryhtyisin itse sijaisvanhemmaksi. Toisaalta tutuksi oli tullut vain pitkäaikaisena sijaisperheenä toimiminen ja nyt me pohdittiin olisiko sellaiselle lyhytaikaiselle sijaisperheelle tarvetta. Sellaiselle perheelle, joka voisi ottaa suoraan kriisitilanteesta lapsen luokseen asumaan tilapäisesti, eli niin pitkäksi aikaa kuin olisi tarvetta.
Ei jääty tätä sen enempää keskenämme pohtimaan, vaan otettiin yhteyttä lastensuojelun sosiaalityöntekijään ja kuultiin, että tällaista toimintaa on kyllä olemassa ja tällaisista perheistä onkin kova pula.
Sovittiin sosiaalityöntekijän kanssa tapaaminen meidän kotiin ja saatiin kuulla lyhytaikaisena sijaisperheenä toimimisesta lisää. Samalla meille vahvistui ajatus siitä, että tämä voisi tosiaankin olla juuri meidän juttu. Iloksemme kuultiin, että pian olisi alkamassa PRIDE-valmennus, johon me mahduttaisiin myös mukaan!
PRIDE-VALMENNUS
PRIDE-valmennus on ryhmämuotoinen valmennus, joka kaikkien sijaisvanhemmaksi haluavien tulee käydä. Valmennukseen osallistuu perheen molemmat vanhemmat (jos siis perheessä on kaksi aikuista), vaikka vain toinen toimisi päätoimisena perhehoitajana, eli sijaisvanhempana.
Puolisen vuotta kestävään PRIDE-valmennukseen kuului yhdeksän ryhmätapaamista, eli sellaista tapaamista jossa oli kouluttajat ja kaikki meidän valmennukseen osallistuvat pariskunnat ja sinkkuvanhemmat. Näiden lisäksi tavattiin välillä pelkästään kouluttajia, ehkä pari kertaa valmennuksen aikana.
Jokaisella ryhmätapaamisella oli eri teema ja jokaisen tapaamisen jälkeen saatiin kotitehtäviä. Tehtävät eivät olleet mitään rasti ruutuun tehtäviä, vaan niissä joutui usein pohtimaan esimerkiksi omaa lapsuuttaan tai mahdollisesti elämän aikana koettuja menetyksiä aika syvällisestikin.
Ryhmätapaamisissa käsiteltiin monenlaisia sijaisvanhemmuuteen liittyviä asioita, kuten esimerkiksi sitä miten erilaisista lähtökohdista sijoitetut lapset usein tulevat ja miten tavallista on, että sijoitetuilla lapsilla on erilaisia haasteita ja esimerkiksi kehitysviiveitä, jotka voivat vaikuttaa sijaisperheen arkeen monin eri tavoin.
Välillä tehtiin mielikuvaharjoituksia, joiden avulla pyrittiin eläytymään sijoitetun lapsen tai hänen vanhempiensa asemaan ja tunteisiin. Tarkoitus oli oppia myös ymmärtämään miten vaikea tilanne sijoitetulle lapselle aivan vieraaseen perheeseen muutto voi olla ja miten lasta voisi tässä auttaa.
PRIDE-valmennus päättyy loppukeskusteluun, jossa viimeistään tehdään päätös siitä soveltuuko perhe sijaisperheeksi. Joskus perhe itsekin voi tulla valmennuksen edetessä siihen tulokseen, ettei sijaisvanhemmuus olekaan oma juttu, ei ainakaan juuri sillä hetkellä.
Yksi valmennuksen ideoista onkin juuri se, että valmennuksen aikana pääsee ikään kuin sovittamaan sijaisvanhemman takkia, eikä valmennukseen osallistuminen velvoita ryhtymään sijaisvanhemmaksi.
Meille valmennuksen edetessä kerta toisensa jälkeen vahvistui tunne siitä, että tämä todellakin on meidän juttu!
PERHEEKSI PIENILLE LAPSILLE
Mulla oli ollut koko ajan suurimpana haaveena sijaisvanhemmaksi ryhtymisessä se, että saataisiin meidän perheeseen vauvoja! Niinpä sovittiin yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa, että me voitaisiin toimia perheenä pienille, 0-3 vuotiaille lapsille.
Meistä tuli ”kriisiperhe”, kuten siinä kunnassa, jossa aloitettiin, tätä toimintaa kutsuttiin. Meistä ei siis tuolloin vielä tullut päivystävä sijaisperhe, sillä toiminta oli hieman erilaista. Päivystävä sijaisperhe on sitoutunut hakemaan lapsen luokseen tunnin sisällä siitä, kun puhelin soi. Me ei tosiaan oltu aluksi päivystävä sijaisperhe, vaan toiminta perustui siihen, että meille soitettiin lapsesta ja puhelun aikana saatiin itse päättää haetaanko lapsi meille. Mutta kuka nyt voisi sanoa ei, jos jossain on lapsi odottamassa tilapäistä kotia!
Me saatiin PRIDE-valmennus päätökseen keväällä ja alettiin heti silloin odottamaan meille lasta. Mutta saatiin odotella koko kevät ja kesäkin. Vihdoin syksyllä soi puhelin ja saatiin meille meidän kovasti odottama ensimmäinen lapsi. Kaikki tuntui aluksi kovin jännittävältä, mutta samalla myös hurjan luonnolliselta. Ja edelleen vain vahvistui tunne siitä, että tämä todellakin on meidän juttu.
Sijoitus päättyi ja elettiin taas samanlaista arkea meidän oman perheen kesken kuin ennenkin.
PÄIVYSTÄVÄ SIJAISPERHE
Toisen sijoituksen jälkeen, kun oltiin toimittu vuosi kriisiperheenä, me alettiin pohtimaan, että haluttaisiin tehdä tätä työtä vähän toisin. Muuten ihan samalla tavoin, mutta oltaisiin valmiita sitoutumaan tähän työhön enemmän. Tiedettiin, että Tampereen kaupungin Luotsilla lyhytaikaiset sijaisperheet päivystävät ja tuo päivystystoiminta kuulosti sellaiselle, jota mekin haluttaisiin tehdä.
Päivystävä sijaisperhe on valmis ottamaan lapsen luokseen tunnin varoitusajalla ja lapsi asuu päivystysperheessä yleensä joitain viikkoja tai kuukausia, joskus vuodenkin.
Kaksi vuotta sitten meistä tuli päivystävä sijaisperhe ja tämä työ (tai elämäntapa) on kyllä vienyt täysin mukanaan. Sijaisperheitä on monenlaisia. Osa perheistä on pitkäakaisia sijaisperheitä, joissa lapsi asuu usein aikuistumiseen saakka, osa perheistä on lyhytaikaisia, osa ehkä molempia. Päivystänä sijaisperheenä toimiminen on ollut juuri meidän perheelle sopiva tapa toimia.
Olen ollut kotona siitä lähtien, kun meidän esikoinen syntyi. Tein monta vuotta kotona töitä meidän yritykselle, joten tähän päivystysperhetyöhön oli myös helppo siirtyä, kun en esimerkiksi joutunut jäämään kodin ulkopuolisesta työstä pois. Olin ollut jo pitkään kotona, joten kotona lasten kanssa oleminen oli jo tuttua puuhaa. Tavallaan mikään ei ole muuttunut tämän työn myötä ja toisaalta tämä on muuttanut meitä ja meidän perhettä hurjan paljon. Mutta vain hyvällä tavalla!
Tällä hetkellä me toimitaan päivystävänä sijaisperheenä perheenä pienille, alle kouluikäisille lapsille. Edelleen odotan innolla pieniä tuhisevia vauvoja, mutta nyt omien lasten ollessa jo vähän isompia, tuntuu luontevalle hoitaa myös isoja leikki-ikäisiä, tai eskari-ikäisiä lapsia. Ehkä joskus omien lasten kasvaessa toimitaan sijaisperheenä koululaisille, sitäkään ei vielä tiedetä.
♥ Leikkimökkipuuhat alkaa olla aivan IHANALLA mallilla! Koko leikkimökki on nyt maalattu niin moneen kertaan ulkoa ja sisältä, että maalauspuuhat on siltä osin saatu aivan valmiiksi. Huh ja jee! Vielä olisi kalusteiden maalausta, terassin öljyämistä, kesäkukkien laittoa ja muuta sellaista. Leikkimökkiprojektissa onkin ollut hommaa vähän enemmän kuin aluksi ajateltiinkaan, mutta se ei haittaa, sillä tää on vaan ihan parasta!
♥ Uima-allaskausi on laitettu aluilleen! Instagram storyn puolella vilahtaneesta altaasta moni ehti jo kyselläkin, ja meillä on siis viime keväänä Tokmannilta ostettu aika reilun kokoinen lasten uima-allas, joka oli takuulla koko viime kesän paras ostos! Päätettiin siirtää allas nyt siihen leikkimökin viereen, sillä siinä sille on aivan loistava paikka, kun altaaseen pääsee suoraan leikkimökin terassilta, eikä näin veteen kulkeennu toivottavasti roskiakaan, kuten suoraan nurmikolta kulkiessa usein käy. Saatiin allas eilen täytettyä ja nyt vain odotellaan, että vesi lämpenee sen verran, että lapset pääsevät sinne uimaan!
♥ Pyörähommat saivat iloisen ja onnellisen päätöksen, kun mies teki sellaisen neljän tunnin ajelun ja kävi ostamassa pyörän sieltä ainoasta kaupasta, jossa mun haaveilemaan pyörää oli tasan yksi kappale jäljellä! Miten hyvä tuuri, että pyörää ylipäätään löytyi, sillä se oli myyty tätä kappaletta lukuunottamatta koko Suomesta loppuun. Testiajo on jo suoritettu ja pyörä on justiin niin ihana, tai oikeastaan vähän ihanampikin, mitä ajattelin. Mulla on haaveissa jo kaikenlaisia ihania pyöräretkiä tulevalle kesälle!
♥ Tässä koronakevään aikana on tullut siivottua kaappeja ja huomattua, että kaapeissa on TAAS aivan valtavasti kaikenlaista turhaa. Lähinnä siis lasten pieneksi jääneitä vaatteita ja myös joitain mun omia vaatteita, joita en enää käytä. Ja juuri kun ehdin innostua laittamaan pitkästä aikaa vaatteita livekirppikselle myyntiin, meni kirpputorit tietenkin kiinni tämän poikkeustilan takia, höh. Mutta nyt sain kuulla, että kirppikset aukeavat aivan pian ja mulla on kahdeksi viikoksi kirppispaikka! Onneksi suurin osa kirppiskamoista on jo kerätty yhteen kasaan, mutta vielä täytyisi käydä muutama kaappi läpi. Ihanaa saada kaappeihin tilaa ja päästä turhasta tavarasta eroon!
♥ Tämä ei ole oikeastaan vain tämän viikon parhaita juttuja, vaikka tällekin viikolle yksi etäkoulutus on osunut. Ehkäpä on tämän koronakevään ansiota, että nyt tuntuu olevan aivan ennätysmäärä kaikenlaisia älyttömän mielenkiintoisia webinaareja ja muita etäkoulutuksia. Mun ei ole aina kovin helppoa etukäteen sopia mitään menoja, kun tämän päivystysperhetyön vuoksi en aina kovin aikaisin tiedä omia aikataulujani, mutta näihin webinaareihin munkin on ollut tosi helppo osallistua ja tää on ollut ihan huippua!
♥ Parasta tällä viikolla on ollut myös se, että vihdoin alkaa tuntumaan kesälle! Me ollaan jo muutaman kerran grillattu ulkona, mutta vielä ei olla tarjettu syödä terassilla. Ehkäpä kohta on jo niin lämmintä, että terassilla tarkenee syödäkin ja juoda vaikka kiireettömät aamukahvit. Aika ihanaa!
