Hyvää syntymäpäivää Annika!

-No, kiitos vaan!

Paljonkos sinä nyt täytät?

-41 vuotta, vaikka en kyllä sitä itse uskoisikaan (ette varmasti tekään? haha!). Olen silleen vanhanaikainen, etten oikein osaa olla muodikkaasti tyytyväinen ikääni, vaan olen jotenkin jämähtänyt sellaiseen 30 vuotiaan identiteettiin. Mutta eiköhän tämä tästä. Kai?

Onko sinulla joitain suunnitelmia tai toiveita syntymäpäivällesi?

-Juu on. Malttamattomana jo odottelen, että saanko tänään kakkua! Muuten tämä ilta menee lapsen joululuhlan juhlintaan, joten juhlitaan vähän lisää tätä merkittävää päivää viikonloppuna.

Syntymäpäivän kunniaksi saat kertoa 12 asiaa elämästä (kysymykset napattu Katjan blogista), ole hyvä vain!

ASUN: Ihan mukavasti omakotitalossa Valkeakoskella. Vaikka me asutaankin Tampereen lähikunnassa, miellän itseni jotenkin tamperelaiseksi, vaikka en ole sieltä edes kotoisin! Muutettiin miehen kanssa Tampereelle joskus viime vuosituhannen lopulla (kuulostan ihan mummolle) ja ehdittiin asua siellä aika monta vuotta. Tampereella tulee käytyä melkein viikottain, kun siellä vaan on kaikkea, ja jotenkin tuo kaupunki tuntuu kovin kotoisalle. Meidän lapsille kuitenkin Valkeakoski on se oma kotikaupunki, ja viihdyn täällä kyllä itsekin hyvin. Täällä on hyvä asua, kun Tampere on tuossa vieressä!

INNOSTUN: Aivan liian helposti vähän kaikesta! Ja kun innostun, en malta odottaa, vaan haluan saada asiat HETI tapahtumaan. Onneksi nykyisin innostun ehkä vähän aikaisempaa vähemmän, mikä on kyllä ihanan helpottavaa, huh!

IHAILEN: Ihmisiä, jotka toteuttavat unelmiaan ja haaveitaan. Olen kyllä itsekin sellainen, haha! En siis kestä yhtään sellaista, että haaveillaan joistain helposti toteutettavista jutuista, mutta ei tehdä mitään niiden haaveiden eteen!

HALUAISIN: Haluan kyllä usein kaikenlaista. Esimerkiksi uusi sohva olisi nyt mukava. Sellainen jättisuuri löhösohva, johon mahduttaisiin koko porukka vaikka kuinka päin istumaan ja löhöilemään. Ai että, kuulostaa ihanalle!

RENTOUDUN: Tykkään olla koukussa johonkin kivaan sarjaan, jonka voin napsauttaa päälle sitten, kun lapset on saatu nukkumaan ja pikapikasiivous on tehty (en todellakaan pysty rentoutumaan, jos keittiö jää kaaokseen ja olohuoneen lattialla on leluja!). Nyt katson The 100 sarjaa, josta ensin ajattelin, että se on vähän hassu ja ehkä noin 20 vuotta nuoremmille suunnattu, mutta sitten sarja muuttui tosi jännäksi, ja nyt odotan malttamattomana iltoja, että pääsen seuraamaan Clarken ja muiden tyyppien selviytymistä ydinsodan tuhoamalla maapallolla (kuulostaa varmaan tosi kiinnostavalle, haha!).

LUONNETTANI KUVAA: Optimistinen innostuja! Ajattelen yleensä kaikesta tosi optimistisesti ja se on välillä vähän rasittavaakin. Toisaalta uskon, että optimistina mun elämä on paljon hauskempaa!

ILOSTUN: Siitä, että olen vihdoin löytänyt oman juttuni. Olen ollut 18 vuotta yrittäjänä ja on ollut ihanaa toteuttaa unelmiaan omien yritysten kautta, mutta juuri nyt päivystysperhetyö tuntuu paljon tärkeämmältä ja juuri siltä, mitä haluan tehdä. Välillä kyllä aivan liian rankkaa, mutta suurimmaksi osaksi ihan parasta työtä!

JOS VOISIN TEHDÄ MITÄ VAAN: Ai ihan mitä vaan? No, voisin lähteä perheeni kanssa vaikka maailmanympärimatkalle jollain ökysuurella budjetilla! Tai ihan vain jonnekin pitkälle reissulle ilman tarkempia suunnitelmia ja aikatauluja.

HALUAN YMPÄRILLENI: Hyvää mieltä! Ymmärrän, ettei aina voi olla hauskaa, eikä elämä ole pelkkää sateenkaarien ja glitterin piereskelyä, mutta ainakin sellaiseen voi pyrkiä. On usein vain omasta valinnastaan kiinni, haluaako olla hyvällä vai pahalla tuulella.

HAAVEILEN: Mulla on yleensä kauhean paljon kaikkia haaveita, mutta nyt en taida haaveilla oikein mistään! Ehkä siitä, että selviän tämän aika rankan joulukuun läpi ja pääsen aloittamaan hyvillä mielin pian joulun jälkeen alkavan loman.

EN LUOPUISI: Omasta perheestä! Monet asiat elämässä vaihtuu ja muuttuu, mutta toivon, että oma perhe on se, josta ei koskaan tarvitse luopua.

AJANKOHTAISTA JUURI NYT: Joulunodotus! En oikein ehdi nyt jouluhössöttää, mutta joku jouluelokuva olisi kiva katsoa joku ilta. Rakkautta vain on ihan mun lemppari!

Psst! Elloksella -20% tilauksen loppusummasta* koodilla: 405732 ja koodi koskee myös merkkituotteita! (Voimassa naisten, lasten ja miesten tuotteisiin 19.12. asti). Kurkkaa valikoima täältä*!
*mainoslinkki

Kivaa päivää!

En ole koskaan ollut mikään rantalomailija. En suuremmin pidä altaan reunalla makoilusta tai meressä kahlailusta. Mutta matkustelua rakastan! Auringon sijaan kaipaan matkoiltani nähtävää ja koettavaa. Tykkään lomailla kaupungeissa ja toisaalta tutustua sivukyliin. Rakastan vaellella pitkin katuja ja kujia, pysähtyä kahviloihin katselemaan ihmisvilinää, käydä museoissa ja kierrellä nähtävyyksiä. Mutta tiedättekö mikä parikymppisen Annikan mielestä matkustamisessa oli noiden edellä mainittujen asioiden lisäksi aivan parasta? Shoppailu!

Käytiin joskus miehen kanssa usein Lontoossa ja Oxford Street kauppoineen tuli noiden reissujen aikana koluttua tarkasti läpi. Parasta oli tietenkin matkustaa alennusmyyntien aikaan ja kiikuttaa kassoille mahtavia alelöytöjä. Haahuiltiin Covent Gardenin ja Camdenin markkinoilla (näissä on kyllä ihana tunnelma ilman shoppailuaikeitakin!), ajeltiin junalla ja bussilla Kentiin vain päästäksemme jättimäiseen Bluewater ostoskeskukseen. Ollaan ajeltu vuokra-autolla Bicester Village outletkylään edullisten löytöjen perässä. Miten ihanaa oli ostaa vaatteita!

Kun eräällä Lontoon reissulla (ehkä 12 vuotta sitten) huomasin Oxford Streetin päähän auenneen uuden suuren vaatekaupan, astelin uteliaana sisään. Mitä ihmettä, rekeittäin vaatteita vain muutamalla punnalla! Eikä nuo superhalvat vaatteet olleet vain sisääntuloon sijoitettuna, vaan koko suuri monikerroksinen kauppa oli täynnä käsittämättömän halpoja vaatteita. Kauniita, trendikkäitä vaatteita. Ihanaa! Pyörittelin erivärisin neuletakein täytettyä rekkiä ja mietin, mitkä värit noista neljän punnan neuletakeista ostaisin itselleni. Lopulta vietin tuossa kaupassa neljä tuntia ja käsivarret täristen kannoin täyteen ahdettuja paperikasseja hotelliin. Miten käsittämättömän hyviä löytöjä olin juuri tehnyt! Mielettömän halpoja, trendikkäitä vaatteita.

Paljon on vuosien varrella tapahtunut ja oma ostoskäyttäytymiseni muuttunut aivan täysin!

En ostaisi enää mitään tuosta samasta liikkeestä, jossa tyytyväisenä hykerrellen kiskoin vaatteita henkareista ostoskoriini. En myöskään malttaisi tuhlata aikaa (ja rahaa) ulkomailla kaupoissa tuntikausia kierrellen.

Ei tuolloin juurikaan puhuttu vaatteiden ekologisuudesta, eettisyydestä kyllä jonkin verran. Tai ehkä muut puhuivat, mutta mun korviin nämä puheet eivät olleet kantautuneet.

Tykkään kyllä edelleen vaatteista, kuten tämän blogin sisällöstäkin voi päätellä, mutta oma kulutuskäyttäytymiseni on aivan täysin erilaista nykyään, kuin vuosia sitten!

Jo pitkään olen suosinut kotimaisia ekologisia ja eettisiä vaatemerkkejä, joita nykyään on ilahduttavan helppo löytää! Ostan vaatteita paljon aikaisempaa harvemmin ja vähemmän. En silti voi sanoa, että ostaisin vaatteita vain tarpeeseen, sillä tuskin tarvitsisin uusia vaatteita vuosiin! Ostan edelleen vaatteita, koska kaipaan vaihtelua ja tykkään niistä, mutta paljon aikaisempaa harkiten ja vähemmän.

Edelleen innostun alennusmyynneistä ja bongailen alekoodeja, mutta en osta mitään vain siksi, että se on alennuksessa! Juuri viime viikolla hyvillä mielin lähes pompin innosta, kun bongasin loistavan alekoodin. Sain vihdoin ostettu kotimaisen eettisen ja ekologisen merkin repun, josta olin haaveillut kuukausia!

Kurkkasin juuri makuuhuoneen vaaterekkiin, jonka henkareissa roikkuu mun tämän hetken käytetyimmät vaatteet. Siinä oli seitsemän mekkoa, joista neljä kotimaisilta merkeiltä ja kolme pikamuotiketjuilta. Ostan siis näköjään edelleen myös epäeettisiä ja epäekologisia halppisvaatteita! Sujuvasti sekakäytän niin vastuullista, kuin pikamuotiakin.

Mun mielestä tärkeintä onkin, että tekee parhaansa mukaan niitä parempia valintoja.

Jaa että mistä tämä kaikki nyt justiin tuli mieleen? No siitä, että Suomeen ilmeisesti kaikesta hehkutuksesta päätellen rantautui juuri uusia superhalpoja vaatteita myyviä pikamuotiliikkeitä. Ehkäpä siellä nyt joku Annika 20-v on samanlailla sekoilemassa halpojen rekkien seassa, kuin minä aikoinani. Jotenkin vaan luulin, että sellainen olisi nykyään jo tosi noloa!

Ps. Tuo kuvassa vilahtava mekko on kotimaisen Neulomon.

Onko muita, joilla on samanlainen synkeä shoppailutausta, mutta nykyään vastuullisesti tuotetut vaatteet kiinnostavat enemmän?