Joulu tulee stressaamattakin! Näin olen joskus kuullut sanottavan ja kyllä, tänä vuonna todistin tämän väittämän todeksi.
En nimittäin ole ehtinyt stressaamaan tästä joulusta ollenkaan! Mulla on ollut koko joulukuu täynnä aivan muuta puuhaa ja ajateltavaa ja olen koittanut pitää kaikenlaisen joulustressailun aivan minimissä.
Mites teillä, onko kaikki alla listatut jouluasiat suoritettu?
PIPARIT
Tämä joulutehtävä on suoritettu, huh. Leivottiin lasten kanssa pipareita jo joulukuun alussa, mutta perinteinen piparkakkutalo jäi tänä vuonna tekemättä. Kuopus jossain vaiheessa kyseli, että tehdäänkö taas sellainen piparkakkutalo, jossa asuu Tatu ja Patu, ja olin hetken että TÄH, olenko todellakin joskus tehnyt sellaisen?? Mutta kyllä, meillä on Tatu ja Patu piparkakkumuotit ja viime vuonna tosiaankin tehtiin piparkakkutalo, jonka pihalla patsasteli nuo outolalaiset veljekset. Olen muuten ollut pari vuotta sitten esikoisen kanssa myös piparkakkuLINNAkurssilla, josta palattiin kotiin piparkakkuLINNUNPÖNTÖN kanssa, haha!
JOULUTORTUT
Jep, näitä leivottiin viikonloppuna. Omenakanelihillolla (nam) ja luumuhillolla (koska niin kai kuuluu tehdä). En käsitä miksi jotkut laittavat hillon tilalle Vihreitä kuulia, en tiedä mitään kamalampaa karkkia, kuin nuo ällöttävät vihreät marmeladipallerot, hrrr.
JOULUKALENTERIT
Rakastan joulukalentereita! Maltillisesti tein kuitenkin mulle ja miehelle yhteisen kalenterin ja esikoisen toiveesta hänelle kalenterin, jonka luukuista löytyi Pokemon-keräilykortteja. Muut saivat sitten kaupasta toivomansalaiset kalenterit.
JOULULAHJAT
Olen aina ajatellut, että olisi aivan kamalan ankeaa ja tylsää, jos jouluna ei ostettaisi joululahjoja! Mutta tänä vuonna itse ehdotin, ettei ostettaisikaan aikuisille lahjoja ollenkaan. Ja voi IHANAA, miten helpottavaa tämä on ollut. Niistä aikuisten lahjoista olisin kyllä joulustressaillut, joten aivan ihanaa, ettei tuota stressiä tullut. Lasten lahjatkin tilasin suurimmaksi osaksi netistä ja tänä vuonna jokainen paketti myös ehti ajoissa perille! Tosin pieniä kauhunhetkiä ehdin kokea, kun kirjakaupan paketin seurantatunnus näytti, että paketti on jo luovutettu (!!!), vaikka en ollut ehtinyt vielä pakettia hakea. Paketissa oli yhdeksän kirjaa, eli aika monen lapsen joululahjat, enkä olisi millään enää ehtinyt tilaamaan niitä uudestaan. En tajua miksi seurantatunnus näytti niin, sillä paketti löytyi aivan normaalisti pakettiautomaatista. Huh.
JOULUSIIVOUS
En käsitä sitä sanontaa, että ”siivoa kaapit vain, jos ajattelit viettää joulun kaapeissa”. Siis mitä ihmettä, onko ihmisillä todellakin tapana siivota kaapit jouluksi?! Joulun alla on aivan älyttömästi muutakin puuhaa, enkä käsitä, miksi kukaan alottaisi juuri silloin kaappien siivouksen. Rakastan kyllä siistiä ja puhdasta kotia (muulloinkin kuin jouluna), mutta sellainen tavallinen viikkosiivous saa riittää.
JOULUMARKKINAT
Oi että, kaikenlaiset joulutorit, -markkinat ja -tapahtumat on aivan ihania, mutta tänä vuonna en käynyt yhdessäkään. Tosin joulutorilla olisi aika paljon tunnelmallisempaa kierrellä, jos ei tarvitsisi loikkia vesilätäkköjen yli, vaan jalkojen alla narskuisi valkea lumi.
JOULUKUUSI
Nonni. Tämä joulutehtävä on suorittamatta ja se vähän harmittaa. Tosin meidän olisi tarvinnut ostaa uusi joulukuusi, enkä ole ehtinyt sitäkään katsella. Onneksi olkkarissa on kuitenkin sellainen miniminikuusi, jonka lapset saavat tänään koristella!
JOULUKUKKA
Juu, tämä olikin ihanan helppo joulutehtävä. Hyasintteja löytyi kätevästi ruokakaupasta, joten jouluntuoksua on leijaillut keittiönpöydän ympärillä jo hyvän aikaa.
JOULUSUKLAAT
Mä oon todellakin yrittänyt vältellä suklaan (ja muidenkin herkkujen) syöntiä, mutta taidan olla tässä aivan toivoton. Jonain päivänä ostin kolme suklaarasiaa, jotka oli tarkoitus paketoida joulupaketteihin, mutta ennen kuin ehdin kääriä rasioita paperiin, olin jo syönyt kaksi niistä. Jep.
TONTTUOVI
Tämä löytyy! Vaikka sen aitoutta kyllä kovastikin kyseenalaistettiin. Tonttu on ollut vähän laiskanpuoleinen, eikä ole kovinkaan usein muistanut lapsia kirjeellä, mutta jokainen kirje on kyllä otettu vastaan sitäkin suuremmalla riemulla. Yleensä kirjeissä on luvattu jotain mukavaa puuhaa tai ylläriä, mutta yhdessä kirjeessä tonttu harmitteli, miten rumasti oli kuullut lasten puhuvan toisilleen ja määräsikin lapset ensin kehumaan itseään, sitten toisiaan. Lapset ottivat tehtävän ihanan tosissaan ja lopulta kikatellen keksivät vaikka minkälaisia kehuja toisistaan ja mä mietin, että voisikohan tällainen lapsia komenteleva tonttua asua meillä ympäri vuoden?
JOULULAULUT
Nyt täytyy tunnustaa, että olen jotenkin UNOHTANUT kuunnella joulumusaa! Ehkä tämän ehtii korjata vielä automatkalla joulunviettoon. Hups.
JOULULEFFA
Tämä PITI jo joku ilta tehdä, mutta jäi sitten kuitenkin katsomatta. Kai joululeffan voi katsoa joulun jälkeenkin?
KYNTTILÄT
Tänä vuonna löysin korkeita LED-kynttilöitä, ja niitä on ”poltettu” välillä yötä päivää. Ainakin aina iltaisin. Ihanan helppoa, huoletonta ja turvallista! Ja ihan kiva tunnelma tulee LED-kynttilöistäkin, vaikka aidoissa toki on vähän erilainen fiilis.
JOULUNVIETTO
Oi kyllä! Vaikka paljon jouluasioita jäi tällä kertaa suorittamatta, en voisi olla enempää innoissani siitä, että tänään päästään joulunviettoon! Me vietetään joulua aina isolla porukalla, ja se, että saadaan kokoontua kaikki pitkästä aikaa yhteen, syödään ihanaa jouluruokaa (rakastan jouluruokaa!) ja katsellaan, miten täpinöissään lapset ovat joulupukista ja joulusta, on tuhat kertaa tärkeämpää, kuin yksikään joulutori, ostamatta jäänyt aikuisten joululahja tai kuuntelematta jäänyt joululaulu.
IHANAA, STRESSITÖNTÄ JA RAUHALLISTA JOULUA!
Psst! Jos alehommat on jo mielessä ja ostoslistaa laadittu, niin kurkkaahan Ellokselle*. Siellä on alet jo hyvässä vauhdissa, aleprossat kohdillaan (jopa -70%!!) ja valikoimakin parhaimmillaan! Kauppaan pääset tästä*. *mainoslinkki
-41 vuotta, vaikka en kyllä sitä itse uskoisikaan (ette varmasti tekään? haha!). Olen silleen vanhanaikainen, etten oikein osaa olla muodikkaasti tyytyväinen ikääni, vaan olen jotenkin jämähtänyt sellaiseen 30 vuotiaan identiteettiin. Mutta eiköhän tämä tästä. Kai?
Onko sinulla joitain suunnitelmia tai toiveita syntymäpäivällesi?
-Juu on. Malttamattomana jo odottelen, että saanko tänään kakkua! Muuten tämä ilta menee lapsen joululuhlan juhlintaan, joten juhlitaan vähän lisää tätä merkittävää päivää viikonloppuna.
Syntymäpäivän kunniaksi saat kertoa 12 asiaa elämästä (kysymykset napattu Katjan blogista), ole hyvä vain!
ASUN: Ihan mukavasti omakotitalossa Valkeakoskella. Vaikka me asutaankin Tampereen lähikunnassa, miellän itseni jotenkin tamperelaiseksi, vaikka en ole sieltä edes kotoisin! Muutettiin miehen kanssa Tampereelle joskus viime vuosituhannen lopulla (kuulostan ihan mummolle) ja ehdittiin asua siellä aika monta vuotta. Tampereella tulee käytyä melkein viikottain, kun siellä vaan on kaikkea, ja jotenkin tuo kaupunki tuntuu kovin kotoisalle. Meidän lapsille kuitenkin Valkeakoski on se oma kotikaupunki, ja viihdyn täällä kyllä itsekin hyvin. Täällä on hyvä asua, kun Tampere on tuossa vieressä!
INNOSTUN: Aivan liian helposti vähän kaikesta! Ja kun innostun, en malta odottaa, vaan haluan saada asiat HETI tapahtumaan. Onneksi nykyisin innostun ehkä vähän aikaisempaa vähemmän, mikä on kyllä ihanan helpottavaa, huh!
IHAILEN: Ihmisiä, jotka toteuttavat unelmiaan ja haaveitaan. Olen kyllä itsekin sellainen, haha! En siis kestä yhtään sellaista, että haaveillaan joistain helposti toteutettavista jutuista, mutta ei tehdä mitään niiden haaveiden eteen!
HALUAISIN: Haluan kyllä usein kaikenlaista. Esimerkiksi uusi sohva olisi nyt mukava. Sellainen jättisuuri löhösohva, johon mahduttaisiin koko porukka vaikka kuinka päin istumaan ja löhöilemään. Ai että, kuulostaa ihanalle!
RENTOUDUN: Tykkään olla koukussa johonkin kivaan sarjaan, jonka voin napsauttaa päälle sitten, kun lapset on saatu nukkumaan ja pikapikasiivous on tehty (en todellakaan pysty rentoutumaan, jos keittiö jää kaaokseen ja olohuoneen lattialla on leluja!). Nyt katson The 100 sarjaa, josta ensin ajattelin, että se on vähän hassu ja ehkä noin 20 vuotta nuoremmille suunnattu, mutta sitten sarja muuttui tosi jännäksi, ja nyt odotan malttamattomana iltoja, että pääsen seuraamaan Clarken ja muiden tyyppien selviytymistä ydinsodan tuhoamalla maapallolla (kuulostaa varmaan tosi kiinnostavalle, haha!).
LUONNETTANI KUVAA: Optimistinen innostuja! Ajattelen yleensä kaikesta tosi optimistisesti ja se on välillä vähän rasittavaakin. Toisaalta uskon, että optimistina mun elämä on paljon hauskempaa!
ILOSTUN: Siitä, että olen vihdoin löytänyt oman juttuni. Olen ollut 18 vuotta yrittäjänä ja on ollut ihanaa toteuttaa unelmiaan omien yritysten kautta, mutta juuri nyt päivystysperhetyö tuntuu paljon tärkeämmältä ja juuri siltä, mitä haluan tehdä. Välillä kyllä aivan liian rankkaa, mutta suurimmaksi osaksi ihan parasta työtä!
JOS VOISIN TEHDÄ MITÄ VAAN: Ai ihan mitä vaan? No, voisin lähteä perheeni kanssa vaikka maailmanympärimatkalle jollain ökysuurella budjetilla! Tai ihan vain jonnekin pitkälle reissulle ilman tarkempia suunnitelmia ja aikatauluja.
HALUAN YMPÄRILLENI: Hyvää mieltä! Ymmärrän, ettei aina voi olla hauskaa, eikä elämä ole pelkkää sateenkaarien ja glitterin piereskelyä, mutta ainakin sellaiseen voi pyrkiä. On usein vain omasta valinnastaan kiinni, haluaako olla hyvällä vai pahalla tuulella.
HAAVEILEN: Mulla on yleensä kauhean paljon kaikkia haaveita, mutta nyt en taida haaveilla oikein mistään! Ehkä siitä, että selviän tämän aika rankan joulukuun läpi ja pääsen aloittamaan hyvillä mielin pian joulun jälkeen alkavan loman.
EN LUOPUISI: Omasta perheestä! Monet asiat elämässä vaihtuu ja muuttuu, mutta toivon, että oma perhe on se, josta ei koskaan tarvitse luopua.
AJANKOHTAISTA JUURI NYT: Joulunodotus! En oikein ehdi nyt jouluhössöttää, mutta joku jouluelokuva olisi kiva katsoa joku ilta. Rakkautta vain on ihan mun lemppari!
En halunnut tänä vuonna tehdä meille samanalaista aineetonta puuhajoulukalenteria, millainen meillä viime vuonna oli, sillä vaikka se oli lapsista aivan superkiva, saatoin itse vähän huokaista, kun vipakin luukku oli avattu (ja tehtävä suoritettu!!).
Joulukuun lähestyessä ja joulumielen herätessä aloin kuitenkin miettimään, että olihan se kalenteri aika kiva. En kuitenkaan ehdi tänä vuonna tonttudiskoilla ja leipoa pipareita aivan joka päivä, joten keksin, että meille muuttaa joulukuun ajaksi tonttu, joka sitten sopivina hetkinä tuo lapsille kirjeitä, joissa luvataan mukavaa yhteistä jouluista puuhaa.
Marraskuun viimeisenä päivänä vietiin lasten joululahjatoivelistat eteiseen kenkälipaston päälle ja sitten jäinkin odottelemaan, että kello olisi niin paljon, että voisin laittaa lapset nukkumaan ja pääsisin sitten yöllä omiin salaisiin tonttupuuhiin!
Kun lastenhuoneista kuului tasaista unituhinaa, kuskasin eteisen kenkälipaston päältä lasten sinne viemät joululahjalistat omaan jemmaani (tai siis tonttu vei ne!) ja toin tontun muuttokuorman tilalle. Kiinnitin pikkuruisen oven seinään ja asettelin tontun muut tarvikkeet nätisti oven eteen. Luuta nojaamaan seinän viereen ja pikkuiset saappaat kynnysmaton luo. Ripottelin vielä tekolunta tontun pihaan ja hykertelin mielessäni tätä ihanaa joulusalaisuutta. Meille muuttaisi tänä yönä tonttu!
Näin jo mielessäni miten lapset aamulla juoksisivat unenpöpperöisinä yöpuvuissaan katsomaan onko heidän lahjalistansa hävinneet ja samalla hieroisivat unisia silmiään hämmästyneinä, kun huomaisivat tilalle ilmestyneen tontun asumuksen. Kuulin korvissani riemunkiljahdukset, kun lapset tajuaisivat, että meidän eteiseen on muuttanut oikea tonttu!
Ja juuri niin se alkoikin. Aamulla lapset kävivät kurkkimassa vieläkö lahjalistat ovat tallella, mutta sen jälkeen kuopukselta sateli liuta totuuksia ja kysymyksiä:
-Tuohan on pelkkä koriste! Sä oot vienyt ne listat jonnekin… -Tuo on kyllä ihan selkeesti tekolunta! -Miten se tonttu muka pääsisi noin ylös, jos se on niin pieni?
No, se on sitä joulun taikaa!
Kun tontun postilaatikkoon oli sitten hetken päästä ilmestynyt jännittävän näköinen käärö, ei tainnut olla enää väliä onko tarina tontusta totta vai ei, ainakin jotain hyötyä siitä on, kun kerran tuo kirjeitä lapsille!
Tontun kirjeessä kerrottiin, että lapsia odoteltaisiin jo Koiramäen jouluun. Lapset tapaisivat siellä joulupukin!
Lapset olivat tietenkin ilahtuneita tontun kirjeestä ja alkoivat heti miettiä mitä kaikkea Koiramäessä voisi jouluna tehdä. Ainakin koristella pipareita ja askarella. Niin ja siellä on yleensä saanut joulupukilta karkkiakin!
Tosin kirje herätti kyllä vähän epäilyksiäkin:
-Sä oot äiti tän kirjottanu, kun eihän niin pieni mikä siitä ovesta mahtuu voisi mitenkään pystyä kirjoittamaan näin isoja kirjaimia! Vai ootko? Ainakin oot auttanut sitä?
Tänä aamuna käytiinkin sitten ekana tarkastamassa tontun postilaatikko. Se oli tyhjä, mutta jotain pihassa oli kuulemma erilailla. Ehkä tontun saappaat olivat vähän eri kohdassa? Sen täytyy tarkoittaa sitä, että tonttu on käynyt yön aikana jossain…
Ps. Elloksella tänään huikeita Cyber Monday tarjouksia ja koodilla: 405451 saatte -5% lisäalen tilauksen loppusummasta! Kurkkaa valikoima täältä*.(*mainoslinkki)
