IHANAN HALPOJA VAATTEITA!

En ole koskaan ollut mikään rantalomailija. En suuremmin pidä altaan reunalla makoilusta tai meressä kahlailusta. Mutta matkustelua rakastan! Auringon sijaan kaipaan matkoiltani nähtävää ja koettavaa. Tykkään lomailla kaupungeissa ja toisaalta tutustua sivukyliin. Rakastan vaellella pitkin katuja ja kujia, pysähtyä kahviloihin katselemaan ihmisvilinää, käydä museoissa ja kierrellä nähtävyyksiä. Mutta tiedättekö mikä parikymppisen Annikan mielestä matkustamisessa oli noiden edellä mainittujen asioiden lisäksi aivan parasta? Shoppailu!

Käytiin joskus miehen kanssa usein Lontoossa ja Oxford Street kauppoineen tuli noiden reissujen aikana koluttua tarkasti läpi. Parasta oli tietenkin matkustaa alennusmyyntien aikaan ja kiikuttaa kassoille mahtavia alelöytöjä. Haahuiltiin Covent Gardenin ja Camdenin markkinoilla (näissä on kyllä ihana tunnelma ilman shoppailuaikeitakin!), ajeltiin junalla ja bussilla Kentiin vain päästäksemme jättimäiseen Bluewater ostoskeskukseen. Ollaan ajeltu vuokra-autolla Bicester Village outletkylään edullisten löytöjen perässä. Miten ihanaa oli ostaa vaatteita!

Kun eräällä Lontoon reissulla (ehkä 12 vuotta sitten) huomasin Oxford Streetin päähän auenneen uuden suuren vaatekaupan, astelin uteliaana sisään. Mitä ihmettä, rekeittäin vaatteita vain muutamalla punnalla! Eikä nuo superhalvat vaatteet olleet vain sisääntuloon sijoitettuna, vaan koko suuri monikerroksinen kauppa oli täynnä käsittämättömän halpoja vaatteita. Kauniita, trendikkäitä vaatteita. Ihanaa! Pyörittelin erivärisin neuletakein täytettyä rekkiä ja mietin, mitkä värit noista neljän punnan neuletakeista ostaisin itselleni. Lopulta vietin tuossa kaupassa neljä tuntia ja käsivarret täristen kannoin täyteen ahdettuja paperikasseja hotelliin. Miten käsittämättömän hyviä löytöjä olin juuri tehnyt! Mielettömän halpoja, trendikkäitä vaatteita.

Paljon on vuosien varrella tapahtunut ja oma ostoskäyttäytymiseni muuttunut aivan täysin!

En ostaisi enää mitään tuosta samasta liikkeestä, jossa tyytyväisenä hykerrellen kiskoin vaatteita henkareista ostoskoriini. En myöskään malttaisi tuhlata aikaa (ja rahaa) ulkomailla kaupoissa tuntikausia kierrellen.

Ei tuolloin juurikaan puhuttu vaatteiden ekologisuudesta, eettisyydestä kyllä jonkin verran. Tai ehkä muut puhuivat, mutta mun korviin nämä puheet eivät olleet kantautuneet.

Tykkään kyllä edelleen vaatteista, kuten tämän blogin sisällöstäkin voi päätellä, mutta oma kulutuskäyttäytymiseni on aivan täysin erilaista nykyään, kuin vuosia sitten!

Jo pitkään olen suosinut kotimaisia ekologisia ja eettisiä vaatemerkkejä, joita nykyään on ilahduttavan helppo löytää! Ostan vaatteita paljon aikaisempaa harvemmin ja vähemmän. En silti voi sanoa, että ostaisin vaatteita vain tarpeeseen, sillä tuskin tarvitsisin uusia vaatteita vuosiin! Ostan edelleen vaatteita, koska kaipaan vaihtelua ja tykkään niistä, mutta paljon aikaisempaa harkiten ja vähemmän.

Edelleen innostun alennusmyynneistä ja bongailen alekoodeja, mutta en osta mitään vain siksi, että se on alennuksessa! Juuri viime viikolla hyvillä mielin lähes pompin innosta, kun bongasin loistavan alekoodin. Sain vihdoin ostettu kotimaisen eettisen ja ekologisen merkin repun, josta olin haaveillut kuukausia!

Kurkkasin juuri makuuhuoneen vaaterekkiin, jonka henkareissa roikkuu mun tämän hetken käytetyimmät vaatteet. Siinä oli seitsemän mekkoa, joista neljä kotimaisilta merkeiltä ja kolme pikamuotiketjuilta. Ostan siis näköjään edelleen myös epäeettisiä ja epäekologisia halppisvaatteita! Sujuvasti sekakäytän niin vastuullista, kuin pikamuotiakin.

Mun mielestä tärkeintä onkin, että tekee parhaansa mukaan niitä parempia valintoja.

tyyliblogi

Jaa että mistä tämä kaikki nyt justiin tuli mieleen? No siitä, että Suomeen ilmeisesti kaikesta hehkutuksesta päätellen rantautui juuri uusia superhalpoja vaatteita myyviä pikamuotiliikkeitä. Ehkäpä siellä nyt joku Annika 20-v on samanlailla sekoilemassa halpojen rekkien seassa, kuin minä aikoinani. Jotenkin vaan luulin, että sellainen olisi nykyään jo tosi noloa!

Ps. Tuo kuvassa vilahtava mekko on kotimaisen Neulomon.

Onko muita, joilla on samanlainen synkeä shoppailutausta, mutta nykyään vastuullisesti tuotetut vaatteet kiinnostavat enemmän?


THIS OR THAT

Kirkkaat vai neutraalit värit?
Neutraalit! Ja kaikenlaiset hempeät ja söpöt karkkivärit.

Kevät vai syksy?
No justiin nyt tämä syksy tuntuu mukavalle. Ihanaa kerätä ympärilleen kaikkea pörröistä, lämpöistä ja tunnelmallista. Tiedän kyllä, että keskellä talvea alan jo odotella kevättä, mutta juuri nyt tämä syksy on ihanaa! Nyt, kun ei ole vielä sitä loska-aikaa, yyyh.

Minttu vai kaneli?
Hmm… Värinä minttu, makuna kaneli! Vaikka oikeasti kyllä tykkään kummastakin niin värinä, kuin makunakin. Nyt muuten alkoi tehdä mieli riisipuuroa kanelilla!

Suunniteltu vai extempore?
Aikaisemmin tehtiin ihan extempore kaikenlaista hauskaa, mutta nyt viime aikoina tämä on kyllä jäänyt harmillisen vähiin! On helpompaa suunnitella juttuja etukäteen, ja mennä sitten niiden suunnitelmien mukaan.

Leffa kotona vai teatterissa?
Koskakohan viimeksi olen katsonut mitään leffaa? Katson yleensä sarjoja, mutta lasten kanssa tulee kyllä katsottua leffoja kotona ja käytyä elokuvateatterissa. Mieluummin kuitenkin elokuvateatterissa.

Uiminen vai rannalla makoilu?
Hmmm… Sellainen rannalla makoilu kyllä kuulostaa kivalle, mutta oikeasti en ole yhtään rantaihmisiä! Mieluummin sitten se uiminen.

lastenhuone sisustus

sisustus

Espresso vai latte?
Latte!

Halit vai pusut?
Molemmat!

Tv-sarjat vai elokuvat?
Sarjat! Nyt olen koukussa Isänmaan puolesta sarjaan, josta olikin aivan älyttömän monta kautta. Yleensä lannistun, jos huomaan että sarjassa on hirveän monta kautta, koska niiden katsominen kuulostaa niin kovalta urakalta, haha. Tällä kertaa aloin vain katsomaan sarjaa ja huomasin vasta myöhemmin, että kausia on hurjan monta. Toisaalta se on ihan kivaakin, sillä ei tarvitse heti olla etsimässä uutta sarjaa!

Yksin vai yhdessä työskentely?
Olen työskennellyt niin monta vuotta yksin, etten varmasti muuta enää osaisi! Joskus kyllä mietin, että jokin työyhteisö olisi mukava, mutta on yksin työskentelyssäkin kyllä puolensa.

Pikaruoka vai kunnon ravintola?
No tekisi mieli vastata, että kunnon ravintola, mutta aika pikaruokapainotteisesti tässä ollaan kyllä viime ajat menty. Lasten kanssa on vain niin helppo pyörähtää jossain pikaruokapaikassa tai lounasbuffetissa, että aivan superharvoin tulee mentyä esim. illalla ravintolaan syömään.

Puhelin vai netti?
Netti! En edes käytä puhelinta juuri muuten, kuin netin kanssa! Teen paljon töitä puhelimellakin, mutta kaikkiin näihin tarvitsen puhelimessakin nettiä. Puheluita soitan tosi harvoin!

Kaupungin ydin, vai luonnonläheisyys?
Luonto! Täytyisikin lähteä pitkästä aikaa metsäretkelle, ne on ihan parhaita! Telttaretkellekin olisi kiva joskus lähteä, vaikka en olekaan ihan varma uskaltaisinko nukkua teltassa yötä, hih. Toisaalta lomareissut tykkään tehdä vilkkaisiin kaupunkeihin!

MUISTOISSANI

auringonkukkapelto

Tiesin, ettei meillä olisi enää kauaa yhteistä aikaa jäljellä. Ehkä päiviä, mutta toivoin, että vielä viikkoja tai kuukausia.

Halusin käydä ottamassa muistoksi kuvia loppukesän kauniilla auringonkukkapellolla yhdessä oman supermummoni, lähes 15 vuotiaan Vuokko-terrierin kanssa.

Kahlattiin yhdessä keltaisena hohtavaan auringonkukkamereen, upotin nenäni karheaan valkeaan turkkiin ja mietin, miten tärkeä tämä pieni ystävä mulle on.

Vain viikon päästä näiden kuvien jälkeen sain silitellä tärkeää, rakasta ystävääni viimeisen kerran. Pussata viimeisen kerran kylmää ja märkää kuonoa. Pidellä sylissä ja hyvästellä. Tuudittaa uneen.

Ihan hullun kova ikävä mun omaa supermummoa.

auringonkukkia